Mainos

Suvi Lindén: Toinen lapsi jäi haaveeksi

Viestintäministeri Suvi Lindénin perheessä eletään luontevasti kahden kulttuurin arkea. Kiinasta pari vuotta sitten adoptoitu vilkas ja sosiaalinen Leonoora-tytär rakastaa yhä nuudeleita ja tarkistaa, että äidillä on sukat jalassa.

Monikulttuurisuudesta tuli viestintäministeri Suvi Lindénille konkreettisesti totta reilut kaksi vuotta sitten. Perheen suuri unelma täyttyi, kun perheeseen saapui kauan kaivattu pienokainen. Suvi ja puoliso hakivat tuolloin alle 4-vuotiaan Leonooransa kotiin kiinalaisesta lastenkodista.

Leonoora on sopeutunut vanhempiinsa sekä suomalaiseen kotiin ja kulttuuriin hyvin. Hän on saanut kasvaa ja totutella rauhassa elämänsä uusiin käänteisiin. Hänen ei ole tarvinnut unohtaa synnyinmaataan. Äiti ja isä vaalivat yhdessä Leonooran kanssa kiinalaista kulttuuria siinä kuin suomalaistakin.

–Emme tee siitä mitään numeroa, toinen kulttuuri on osa arkeamme. Leonoora katselee ja kuuntelee mielellään kiinalaisia lastenvideoita, -kirjoja ja -musiikkia. Apuna meillä on ihana Yuki-rouva, joka avioliiton myötä muutti Kiinasta Suomeen muutama vuosi sitten.

–Oli hauska seurata lastamme olympialaisten aikaan, kun hän heilutti lippuja niin kiinalaisille kuin suomalaisille urheilijoille, Suvi hymyilee.

Nuoret suvaitsevat enemmän

Suvi Lindénille monikulttuurisuus merkitsee ennen kaikkea ihmisten keskinäistä suvaitsevaisuutta syntyperästä huolimatta.

–Valitettavasti meillä esiintyy yhä turhan paljon ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan. Maamme itsenäisyyttä ajatellen olemme iältämme vanha valtio. Toisaalta olemme kansana kulttuuriltamme nuoria esimerkiksi verrattuna vaikka Kiinaan. Emme ole kovin humanistinen vaan pikemminkin teknokraattinen kansakunta.

–Pääkaupunkiseudulla ollaan jonkin verran tottuneempia maahanmuuttajiin, etenkin käytännön tasolla. Esimerkiksi kouluissa oikeus omaan uskontoon ja sen opetukseen toteutuu melko hyvin. Asenteissa meillä on kuitenkin vielä parantamisen varaa.

Lindén kuitenkin uskoo tulevaisuuteen.

–Nuoret matkustavat paljon, opiskelevat tai suorittavat harjoittelua ulkomailla. Vieraat kulttuurit tulevat tutuiksi, ja niistä tulee osa arkea.

Lindén kannattaa opetusministeri Henna Virkkusen esitystä, jonka mukaan jokaisen yliopisto- tai ammattikorkeakouluopiskelijan olisi hyvä käydä opiskelijavaihdossa ulkomailla.

–Suvaitsevaisuus syntyy kokemuksista.

"Äiti, sukat jalkaan"

Oulussa asuvan Mehtälä-Lindénin perheen Leonoora on ollut pari vuotta päiväkodissa, jonka ilmapiiriä Lindén kiittää. Aikuisten esimerkin mukaan toiset lapset ovat ottaneet tummasilmäisen tytön kursailematta vastaan.

Leonoora ei puhu enää entistä kieltään, mutta jotkut tavat ovat piirtyneet pysyvästi pienokaisen mieleen.

–Luontaisesti hän rakastaa kiinalaisia ruokia. Hän syö yhä nuudeleita aamiaiseksi, Suvi kertoo.

–Leonoora osaa ruokailla puikoilla, ja hän pitää paljon kasviksista, kuten pavuista. Hän ei juuri välitä leivästä, ja maidosta hän pitää vain kaakaossa.

–Leonoora muistaa entisen kulttuurinsa tavan, jonka mukaan jalkapohjien näyttäminen on suuri loukkaus. Hän huolehtii myös siitä, että sukat pidetään jalassa. Kesälläkin hän saattoi tarkistaa, että minulla on nylonit jalassa, hän naurahtaa.

Suomen-kotiin tultuaan Leonoora ikävöi aluksi lastenkodissa ollutta pientä poikaa, jota hän nimitti pikkuveljekseen. Hän jopa pyysi vanhempia hakemaan hänet Suomeen. Ikävä on haihtunut, mutta terve uteliaisuus ja kiinnostus synnyinmaata kohtaan on olemassa.

–Kävimme sekä tänä että edellisenä kesänä Kiinassa. Matkat kiehtovat tyttöä, ja palaamme sinne varmaan vielä.

–Meidän arkeemme kuuluu nyt luontaisesti kaksi kulttuuria, joiden välillä ei ole ristiriitaa. Emme kuitenkaan tyrkytä Leonooralle mitään. Isona hän tekee omat valintansa.

"Leonoora on elämämme suurin ilon lähde"

Perheen mielessä on joskus käynyt miten mukavaa olisi, jos lapsia olisi useampia. Kansainvälinen adoptio on kuitenkin pitkä prosessi. Kiinasta, josta toinen lapsi olisi luonteva valinta, pariskunta ei enää ikänsä puolesta saa lasta.

–Kahden lapsen yhtäaikainen adoptoiminen Kiinasta olisi ollut mahdollista, mutta emme harkinneet silloin sitä vaihtoehtoa. Kieltämättä, tietyllä tavalla se olisi ollut ihanaa.

–Leonoora on joka tapauksessa suurinta elämässämme. Hän on niin suuri ilon lähde, että sitä ei voinut mitenkään kuvitella ennakkoon.

Suvi ei omalla kohdallaan ole joutunut taistelemaan ennakkoluuloja vastaan, mutta hän ymmärtää lähipiirin hämmennyksen silloin, kun sukuun on tulossa ulkomaalainen. Hän haluaa rohkaista esimerkiksi niitä isovanhempia, joiden aikuinen lapsi tuo puolison vieraasta kulttuurista tai perheeseen saadaan lapsi kansainvälisen adoption kautta.

–Tärkeintä on avoin ja vastaanottavainen mieli. Omat ennakkoluulot ovat selkäytimessä, mutta niitä vastaan voi ja pitää taistella.

–Ihmisiähän me kaikki olemme, ja kun toisen oppii tuntemaan niin virheelliset käsitykset muuttuvat kuin itsestään.

Studio55/Marja Nyman

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.