Mainos

Suosikkilaulajan ura romahti – Vaihtoi ammattia rekkakuskiksi

Kun Janne Tulkin laulajan ura lähti alamäkeen, hänet löysi keikkalavojen sijaan rekan ratista.

Janne Tulkin ura lähti nousuun Syksyn Sävelestä vuonna 1998. Kiireisimpinä aikoina hän esiintyi kuukaudessa 28 eri keikalla.

Alamäki koitti vuonna 2008.

– Olin luullut, että vuosi olisi esiintymisten osalta hyvin hallussa. Oli aikamoinen sokki, kun rupesimme tarkastelemaan papereita ja huomasimme, ettei meille ollutkaan buukattu kuin muutama keikka kuukaudessa, Janne kertoo.

Mielenkiinto hälveni

Suosion hiipumiseen lienee pari syytä.

– Olin ollut alalla jo aika kauan enkä välttämättä uusiutunut tarpeeksi. Yleisön mielenkiinto hälveni.

Ajat olivat muutenkin taloudellisesti vaikeat.

– Ihmisillä ei ollut hirveästi töitä. Se näkyi heti lipunmyynnissä ja palkkapussissa, Janne sanoo.

Jannen piti päättää, jääkö hän voivottelemaan vai alkaako tehdä muita töitä.

– Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Rekan rattiin

Se jälkimmäinen vaihtoehto oli rekalla ajoa.

– Sain työpaikan monen sattuman ja onnenkantamoisen kautta. Naapurini tiesi, että eräässä firmassa oli pulaa kuskeista. Hän kehotti käymään siellä juttelemassa.

– Menin paikalle, ja 45 minuuttia myöhemmin istuin palkattuna kaikki varusteet sylissä. Aloittaa piti seuraavana aamuna.

Vaikka Jannella oli ammattiin vaadittava ajokortti, hän ei ollut juuri käsitellyt yhdistelmäperävaunuja aikaisemmin.

– Kyllä siinä joutui tosissaan miettimään ja keskittymään, että pärjäsi oikeiden ja kokeneiden ammattilaisten kanssa, Janne sanoo.

Pettymystä ja kiitollisuutta

Kun Janne ensimmäisenä työaamuna istui rekan hyttiin, sisällä myllersi monenlaisia tunteita.

– Ajattelin, että "tässä sitä nyt ollaan". Jollain tavalla koin epäonnistuneeni omassa työssäni laulajana ja esiintyjänä.

– Olin silti kiitollinen, että oli sentään työtä, jota tehdä. Jos en olisi saanut tuota duunia itselleni, en olisi tässä. Se pelasti vaikean vaiheen yli, Janne kertoo.

Helppoa aika ei kuitenkaan ollut. Janne ajoi raskasta öljyä ristiin rastiin Suomea aina maanantaista perjantaihin. Perjantai- ja lauantai-illat hän lauloi edelleen keikoilla.

– Minulla ei missään vaiheessa ollut täysin vapaita viikonloppuja. Viikonloppukeikkoja riitti yhä. Muutaman vuoden tein kahta työtä päällekkäin. Aikaa ei riittänyt mihinkään muuhun.

"Perkele, Janne Tulkki!"

Suositun laulajan uranvaihto sai jotkut hämmennyksiin.

– Kerran seisoin aamuyöllä tankkaamassa rekan säiliöitä. Oli pimeää ja kylmää ja minulla karvalakki päässä. Viereiselle tankkauspisteelle käveli mies, joka katsoi minua ja sanoi "huomenta". Nopeasti hän käänsi uudestaan päänsä ja huudahti: "Perkele! Sinä olet Janne Tulkki", Janne naurahtaa.

– En minä ollut maan pinnalta kadonnut, vaikka toimenkuva vähän muuttuikin.

Kollegoitaan Janne kehuu.

– Kuskit, joiden kanssa tein töitä, osasivat suhtautua minuun järjettömän hienosti. He ottivat minut vastaan uutena työntekijänä ja kaverina – eivät jonain outona friikkinä.

Tilausajoja bussilla

Rekkakuskin työ oli Jannelle mieleistä.

– Se on haasteellista, ei ollenkaan sama asia kuin henkilöautolla kruisailu. Yhdistelmän kanssa pitää ottaa huomioon kaikki mahdollinen.

Myös muut kuljettajat aiheuttavat riskinsä.

– Osaan nykyään antaa ihan eri tavalla tilaa raskaalle kalustolle: ajattelen niitäkin, kun puikkelehdin omalla autollani välissä. Tiedän, mitä rekkakuski miettii, kun on pirun liukasta ja edessä ajavalla syttyvät punaiset jarruvalot, Janne sanoo.

Yhdistelmän lisäksi hän ajoi välillä linja-autoa.

– Vein eläkeläisiä retkille tilausbussilla. Otin vastaan kaikki ajohommat, joita tarjottiin.

Onnistui palaamaan

Nyt Janne on ollut poissa rekkojen ja bussien rateista jo toista vuotta. Hän ajaa enää omaa keikka-autoa.

– Kyllä minä silloin Volvon rattia pyöritellessäni ajattelin, että oma tilaisuuteni keikkalavoilla oli ja meni. Musiikkiala on vähän sellainen, että jos sieltä tippuu pois, niin takaisin pääsy on mahdottoman vaikeaa – jopa epätodennäköistä. En uskonut, että enää onnistuisin siinä, en ainakaan samassa mittakaavassa kuin aikaisemmin.

Kokonaan Janne ei silti koskaan luovuttanut.

– Olen sydämeltäni laulaja ja soittaja. En suostunut jättämään viikonloppukeikkoja pois, vaikka olin perjantaisin pitkän ajoviikon jälkeen väsyneempi kuin ikinä. Ne esiintymiset tavallaan pitivät minut järjissäni.

Oikea porukka

Miten Janne sitten onnistui paluussaan?

– Löysin oikeat ihmiset, joiden kanssa tehdä töitä. Yksinään on paha rimpuilla tuulimyllyjä vastaan, Janne sanoo.

Nyt hänellä on tukijoukkoja sekä ohjelmatoimistossa että omassa yhtyeessä.

– Voin vain kiittää Ekstraviihdettä, nykyistä Magnum Liveä, joka on suonut tämän minulle. Siellä ammattitaitoiset myyjät hoitavat keikkojen järjestelyn.

– Myös bändissä täytyy vallita hyvä henki. Kaikkien on annettava keikalla parastaan.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.