Mainos

Suomen ensimmäisen tangokuningattaren haastava elämä

Arja Sipola kruunattiin vuonna 1987 Suomen ensimmäiseksi tangokuningattareksi. Sipola kertoo Studio55.fille uransa alkutaipaleesta, elämänsä haasteista sekä mitä hänelle kuuluu tänään.

Arjan Sipolan rakkaus tangoon syttyi jo pikkutyttönä. Kun yhtälöön lisätään kilpailuhenkinen luonne ja upea ääni, ei ihme, että Suomi sai Arjasta täydellä kymppirivillä ensimmäisen tangokuningattaren vuonna 1987.

31-vuotiaalle Arjalle voitto tuli kaikista ennusmerkeistä huolimatta puun takaa. Tittelin myötä alkoi pyöritys, josta tuoreen tangokuningattaren oli selvittävä omin voimin.

− Puhelin alkoi soida miljoona kertaa päivässä. Tuolloin takana ei ollut mitään organisaatiota, vaan kaikki oli tehtävä yksin. Tietyltä taholta kravattia kiristettiin niin tiukille, etten tiennyt tarkkaan, mitä uskaltaa tehdä. Jälkeenpäin tajusin, että siinä tuli ehkä tehtyä vääriäkin ratkaisuja, Arja pohtii.

Yksin haasteen edessä

Tangokuningatarta vietiin voiton myötä joka suuntaan. Arja lähti kiertämään omin nokkinensa Suomea. Koska omaa bändiä ei ollut, joka keikalla vastassa olivat uudet soittajat.

Neuvonantajan uupuessa Arja päätteli, että otetaan vastaan mitä tulee.

− Lapset olivat tuolloin kolme- ja seitsemän-vuotiaat. Kyllä siinä oltiin välillä vähän huuli pyöreänä. Mies jäi osaksi kotiin ja oli keikoillakin mukana, ja myös sukulaiset auttoivat. Mutta on monet kyyneleet vieritetty auton ratissa, Arja myöntää.

Arja keikkaili muutaman vuoden ohjelmatoimiston listoilla. Toisin kuin nykyään, tarjolla oli ainoastaan keikkoja, ei esimerkiksi juontotöitä tai konsertteja. Vuonna 1991 artisti otti ohjat omiin käsiinsä ja perusti toiminimen.

Moni unelma toteutui voiton myötä, mutta levytyssopimus jäi lupauksista huolimatta uupumaan.

− Se oli suuri pettymys. Mutta siitä huolimatta en antaisi ensimmäistä tangokuningattaruutta kenellekään, Arja painottaa.

Autokolarista suoraan keikalle

Arjan elämään on mahtunut myös vastoinkäymisiä, joista heikompi olisi nujertunut. Kohtalokas onnettomuuksien sarja käynnistyi vuonna 1996, kun Arja oli auton ratissa.

Säkkipimeydessä auton valojen takaa eteen ilmestyi mies. Mitään ei ollut tehtävissä; hän menehtyi valitettavasti samana yönä.

Kaksi vuotta myöhemmin Arja kompastui portaissa juostessa ja katkaisi jalkansa. Jalkaterä oli kuin Nätti-Jussilla. Kolme kuukautta tästä seurasi viimeinen niitti: paha kolari, jossa Arja oli tällä kertaa uhrin osassa.

− Olin tuona iltana matkalla laivakeikalle. Minulla oli murtumia rinnassa ja pää kuin puuhevosella, mutta ääni pelasi kuin enkelillä. Olin jo samana iltana keikalla ja sen jälkeen kaksi viikkoa laivalla. Esiintymisiä oli kolme kertaa joka päivä.

− Kun tulin lopulta kotiin, en pysynyt pystyssä, Arja kertoo ja ihmettelee yhä, miten hän suoriutui koitoksesta.

Matalalentoa

Monen syyn seurauksena Arja vietti seuraavat kaksi vuotta sängyn pohjalla tekemättä mitään. Terveyttä nakersi murtunut jalka, joka ei jostain syystä koskaan luutunut.

Pitkän tauon jälkeen paluu estradeille ei ollut enää itsestäänselvyys. Yksityiselämässä Arjaa odotti vielä kenties haasteista suurin: avioliitto päätyi eroon juuri ennen 30-vuotishääpäivää.

− Onhan se vaikeaa, kun ihminen ikään kuin kuolee pois rinnalta. Tuntuu, että elämä loppuu hetkeksi. Onneksi olen päässyt siitä jo yli, Arja sanoo.

Uudet tuulet

Vuonna 2006 yksi jos toinenkin Limingan vanhainkodin asukas ja vierailija hieraisi silmiään. Henkilökunnan seassa puuhasi tangoestradeilta tuttu tarmokas nainen.

Arjan tyttö sanoi kerran äidilleen, että tämä on kuin rubikin kuutio: yhtenä päivänä täällä, toisena tuolla, ja aina yhtä innostunut.

− Sain työvoimatoimistosta pestin vanhainkotiin. Olin siellä puolitoista vuotta ja tykkäsin työstä kauheasti. Sen jälkeen työskentelin vuoden verran Invalidiliitolla vammaisavustajana, Arja kertoo uusista tuulistaan.

Juuri nyt Arja on kuitenkin jälleen sairauslomalla.

− 12 vuotta vanha murtuma, joka ei koskaan luutunut, muljahti. Kuului kuin iso oksa olisi rusahtanut. Ennen kuin taju lähti, kerkesin ajatella, että huh, taas!

Tällä kertaa kuntoutuminen on edennyt onneksi hyvin. Sairausloma päättynee joulukuun puolivälin tienoilla.

Arja on toiveikas myös tulevaisuuden suhteen. Musiikkimaailmaa hän ei ole muista töistä huolimatta suinkaan jättämässä.

− Toive ja tarkoitus on tehdä vielä keikkahommaa. Levy on suunnitteilla, ja haluaisin kehitellä myös jotain uutta ideaa. Nautin suunnattomasti esiintymisestä ja isoillakin lavoilla olemisesta, musiikkiteatteriakin olisi mukava kokeilla taas, Arja maalailee.

Studio55/Jenni Kokkonen


Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.