Mainos

Rapakuntoisesta sokerihiirestä himoliikkujaksi

Syksyllä 2005 satakiloinen Mikko Jänkälä päätti, että ylipainolle on tehtävä jotakin, sillä miehen kunto ei enää kestänyt lempiharrastusta, jenkan tanssimista. Liikunta oli jäänyt 58-vuotiaan Jänkälän elämässä vähälle, eikä painonhallintaa helpottanut yhtään se, että mies oli oikea herkkusuu. Sokeria kului pahimmillaan yli puoli kiloa päivässä.

– Olin vielä 2000-luvun alussa hyvässä kunnossa, koska pyöräilin aktiivisesti. Kun kyllästyin lajiin, enkä keksinyt tilalle mitään muuta, kuntoni romahti muutamassa vuodessa. Kun jenkan hyppääminen meni pelkäksi puuskuttamiseksi, päätin tehdä asialle jotakin, Mikko Jänkälä kertoo.

Kunnon kohottamisen tärkeydestä vihjaili myös tansseissa pahasti jumiin mennyt jalka. Jänkälä hakeutui lääkäriin kipuilevan jalan takia, ja lääkärin tuomio oli ankara; syy jalkaongelmiin oli vain ja ainoastaan huono kunto.

Kunto nousuun hiihtoladuilla

Ennen kuin kipeän jalan kanssa pystyi tekemään mitään, Jänkälä kävi hoidattamassa sitä hierojalla. Vasta vuodenvaihteen jälkeen mies rupesi kuntoilemaan.

– Lähdin loppiaisena hiihtämään, ja päätin että kerta ei jäisi viimeiseksi. Niinpä hiihdin koko lopputalven, ja kunto kasvoi. Jossakin vaiheessa rupesin miettimään, että mitäs sitten kesällä tekisin. Hiihtää kun ei kesällä voi eikä pyöräily enää innostanut.

300 grammaa sokeria päivässä

Hiihtämisen myötä Jänkälän kunto kyllä kohosi, mutta paino ei juuri pudonnut. Syynä siihen oli, että hänen ruokailutottumuksensa olivat kaukana terveellisistä. Hän oli kehittänyt itselleen jo pienenä poikana sokeririippuvuuden, josta oli hankala päästä eroon.

– Pahimmillaan rouskutin paketillisen palasokeria päivässä. Ihan sellaisenaan. Jossakin vaiheessa päätin, etten enää osta palasokeria kotiin, mutta makean syöminen ei siitä juurikaan vähentynyt. Lisäsin hienoasokeria kaikkeen, mihin sitä ylipäätään voin lisätä, ja mätin sitä ruokalusikalla suuhuni.

Marraskuussa 2005 Jänkälä päätti alkaa tarkkailla, kuinka paljon sokeria oikein kului. Hän säästi joka ikisen sokeripussin, jonka tyhjensi. Maaliskuussa tehdyn summauksen tulos oli karu. Jänkälä oli syönyt sokeria keskimäärin 300 grammaa päivässä viiden kuukauden ajan. Ja summaan oli laskettu ainoastaan sellaisenaan syöty sokeri. Lisäksi tuli vielä ruoassa valmiina oleva piilosokeri.

Sokeripussin äärestä lenkkipolulle

Huhtikuun alussa Jänkälä päätti lopettaa näkyvän sokerin syömisen kokonaan. Hänen muutti ruokavaliotaan muutenkin vähemmän hiilihydraatteja sisältäväksi. Hän sai apua uuden ruokavalionsa suunnittelemiseen Puttaan Kartanon hoitolasta, jossa ollessaan hänelle selvisi syy jatkuvaan sokerihimoonsa. Hän sai ravinnostaan liian vähän valkuaisaineita, ja liiat hiilihydraatit saivat hänen verensokerinsa heittelemään, minkä seurauksena oli jatkuva makeanhimo.

Uusien ruokailutottumusten omaksumisen jälkeen Jänkälän paino tippui parikymmentä kiloa kahdessa kuukaudessa. Keventyneen olomuotonsa innoittamana hän uskaltautui kokeilemaan lenkkeilyä.

– Ajattelin, että jos juoksen viisi minuuttia yhteen suuntaan ja toiset viisi minuuttia takaisin, se riittää peruskunnoksi tanssilavoille. Jenkkakappale kun kestää sen viisi minuuttia, ja kahden tanssin jälkeen voikin sitten jo vähän levätä, Jänkälä selostaa.

Ja siitä alkoi Jänkälän juoksuharrastus. Ensimmäinen pyrähdys kesti sen suunnitellun kymmenen minuuttia, mutta parin kuukauden päivittäisen harjoittelun jälkeen mies juoksi jo yli tunnin mittaisia lenkkejä.

Studio55/Elina Rantalainen

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.