Pirkko Arstila: Miesten passaaminen kunniaan

− Tähän liittyy se, että isoäidit kuuluivat perheeseen ja kaikki elivät yhdessä. Isoäidit kuljettivat oppeja eteenpäin. He opettivat, miten tyttöjen pitää suhtautua isään ja muihin vanhempiin miehiin, Arstila kertoo.

Hän oppi pikkutyttönä isoäitinsä äidiltä hyvin konkreettisia neuvoja. Mieleenpainuvin niistä liittyi miesten ja ruuan suhteeseen.

− Miehelle ei pidä puhua, kun hän on nälkäinen. Lapsena kun halusin mennä innoissani kertomaan isoisälleni jotain juttua, isoäiti saattoi sanoa, että älä mene vielä, pappa ei ole vielä syönyt. Pitää siis olla tilannetajua, Arstila kertaa.

Hän törmää tämän tästä miehiin, jotka eivät ymmärrä syödä silloin kun pitäisi.

− Miehet, jotka eivät syö kunnolla, ihmetyttävät minua. Sellaisille miehille pitää panna ruokaa eteen. Miehet toimivat samalla tavalla kuin lapset: Lapsistakin tulee kärttyisiä, jos he eivät saa ruokaa, eivätkä he osaa sanoa sitä.

− Naiset pitävät verensokeristaan huolta paljon paremmin. Naiset ärtyilevät sitten joistain muista syistä, Arstila nauraa.

"Passaaminen on mukavaa"

Pirkko Arstilan perheessä vaimot valmistivat aina ruokaa miehilleen. Kyse ei missään nimessä ollut naisten alistumisesta, vaan normaalista kunnioittamisesta. Samalla, kun vaimot kunnioittivat miehiään, miehet kunnioittivat ja ylistivät vaimojaan.

− Ei minun äitini ollut alamainen, vaikka hänessä olikin hieman geishamaisia piirteitä. Isä puolestaan aina kiitti äitiä ja kehui häntä.

− Kun menimme juhliin, isä kehui äidin kauneutta. Ja kun tulimme juhlista, isä aina sanoi, että äiti oli juhlien kaunein nainen, Arstila valottaa.

Hän haluaisi antaa passaamiselle nykyistä paremman arvon. Passaaminen kun kuulostaa nopeasti liian alhaiselta.

− Passaaminenhan on mukavaa! Mutta sitä ei pidä tehdä pakosta, vaan omasta halusta.

Kaiken kaikkiaan miehen ja naisen välillä pitää olla molemminpuolinen ja syvä kunnioitus, Arstila muistuttaa.

− Miehen pitää antaa tuntea, että nainen arvostaa häntä, hänen työtään ja tapaansa elää. Jos siinä nyt on jotain arvostamista.

− Kun minä vartuin, meidän perheessämme kunnioitettiin isää. Kun kävin vaikka koulutoverin luona kylässä ja siellä perheen isää mollattiin tai hänen päälleen puhuttiin, olin aivan kauhuissani, Arstila muistelee.

Ehdoton ei rumille alusvaatteille

Pirkko Arstila huomaa itsessään edelleen lapsuudesta tuttuja tuntemuksia.

− Näin kotonani, miten isä myös kunnioitti äitiäni. Kunnioitus oli siis täysin molemminpuolista. Nykyään näen usein sellaisia pariskuntia, joissa nainen ja mies mollaavat toinen toisiaan. Se tekee joka kerta pahaa, Arstila kertoo.

Hän ei näe siinä mitään tasa-arvon vastaista, että parisuhteessa sukupuolten erilaisuudet ovat vahvasti esillä. Arstila esimerkiksi puhuu rohkeasti siitä, että seksuaalisuuden nimissä miehen pitää näyttää mieheltä ja naisen naiselta.

− Naisen ei pidä kulkea mutanaamio kasvoillaan, papiljotit päässään ja rumat alusvaatteet yllään miehen edessä imuroimassa. Sillä tavalla ei nimittäin seksuaalinen jännite säily. Onhan se hauskempaa, että mies näkee naisensa ikään kuin valmiina. En tiedä, mitä feministit tästä sanovat, mutta ei sillä tässä kohdin ole niin väliä! Arstila paukauttaa.

Huoliteltu mies hivelee tietysti samalla tavalla naisen silmiä. Tässä on Arstilan mielestä menty eteenpäin. Ennen ajateltiin, että mies voi näyttää miltä tahansa, mutta nykyään nuoret miehet käyttävät ulkonäköönsä aikaa.

− Jokainen nainen ilahtuu, kun mies on nähnyt vaivaa sen eteen, miltä hän näyttää.

Arstila viihtyy sinkkuna

Arstila naurahtaa iloisesti, kun häneltä kysyy, pääseekö hän tällä hetkellä toteuttamaan käytännössä perheensä naisten parisuhdeoppeja.

− Ai oliko tämä 7 Päivää -lehdestä, Arstila kiusoittelee.

− Ei, minulla ei tällä hetkellä ole miestä, jota hemmotella. Mutta minulla on kaksi kissaa, joita saan hemmotella. Ja ne hemmottelevat minua, tänäkin aamuna herättivät minut nuolaisemalla korvasta!