Mainos

Näitä viittä asiaa ihmiset katuvat työurallaan

Mitä asioita ihmiset katuvat eniten urallaan? Yrittäjä Daniel Gulati esitti kysymyksen kolmellekymmenelle 28–58-vuotiaalle ammattilaiselle. Joukkoon kuului niin toimitusjohtajia, miljonääriyrittäjiä kuin toimeentulonsa kanssa kamppaileva valokuvaajakin. Harvard Business Schoolin blogissa Gulati kertoo, että ihmisten iästä, alasta, asemasta ja menestyksestä riippumatta huonot uravalinnat ja toteutumattomat odotukset näyttävät kiteytyvän viiteen ajatukseen.

1. Kunpa en olisi ottanut työtä vastaan rahan takia.

Selvästi kaikista suurinta katumusta tunsivat ne, jotka olivat valinneet hyväpalkkaisen mutta epätyydyttävän työn. Frederick Herzbergin klassisen tutkimuksen perusteella palkka ei ole todellinen motivaattori, vaan niin sanottu hygieniatekijä: hyvin hoidettuna se ei juuri motivoi huippusuorituksiin, mutta huonosti hoidettuna lisää tyytymättömyyttä työhön.

Gulati yllättyi haastateltaviensa avuttomuuden tunteista. Ihmiset haaveilivat työn lopettamisesta ja stressin jättämisestä taakse jopa päivittäin, mutta kokivat, että heillä oli sen toteuttamiseksi liikaa sitoumuksia – tai uskoivat, etteivät olisi hyviä missään muussa.

2. Kunpa olisin lopettanut aikaisemmin.

Lähes poikkeuksetta työnsä intohimojaan seuratakseen lopettaneet toivoivat, että olisivat tehneet niin jo aikaisemmin. Eräs myyntijohtaja pahoitteli, ettei saisi koskaan takaisin vuosia, jotka olisi voinut käyttää itselleen tärkeisiin asioihin. Mikseivät ihmiset siis lopeta, kun tietävät sen olevan oikea ratkaisu?

Selitystä voi hakea ehdollistumisesta. B.F. Skinner loi operantin ehdollistumisen teorian eläinkokeiden pohjalta: kahdesta ryhmästä rottia toiselle annettiin ruokapelletti sen jälkeen, kun eläimet olivat painaneet vipua sattumanvaraisen määrän kertoja, toiselle aina kiinteän painallusmäärän jälkeen. Palkkioiden lakatessa kiinteän painallusmäärän rotat lopettivat työskentelyn miltei saman tien. Sattumanvaraisesti pelletin saanut ryhmä puolestaan jatkoi työskentelyä hyvin pitkään.

Ihmiselle spontaani tunnustus esimieheltä, odottamaton bonus, ylennys tai vaikka uuden, ison asiakkaan saaminen ovat kaikki tällaisia työelämän pellettejä, joiden ansiosta jaksamme vääntää samaa vipua. Pieniin voittoihin, virstanpylväisiin ja ylennyksiin keskittyminen kokonaan uuden aloittamisen sijaan estää monia saavuttamasta täyttä potentiaaliaan.

Myös sosiaalisen median näkyvyys vaikuttaa työssä jatkamiseen. Koska uutiset matkaavat internetin maailmassa nopeasti, tappioista on tullut entistä näkyvämpiä. Ystävät saavat tietää pieleen menneestä yrityksestä hyvin pian. Useimmat ihmiset välttävät riskejä ja valitsevat kahdesta vaihtoehdosta varman kuin mahdollisesti paremman, mutta epävarman.

3. Kunpa minulla olisi ollut itseluottamusta perustaa oma yritys.

Henkilökohtaisen omaisuuden kasvaessa Gulatin tarkastelemat ammattilaiset alkoivat toivoa pystyvänsä kontrolloimaan omaa elämäänsä paremmin. Loogisesti ratkaisu olisi ryhtyä omistajaksi, ei työskennellä työntekijänä jonkun toisen yrityksessä.

Haluaminen ei kuitenkaan välttämättä riitä. Eräässä kartoituksessa 70 prosenttia työntekijöistä toivoi, että heidän nykyinen työnsä auttaisi heitä aloittamaan oman yrityksen tulevaisuudessa, mutta vain 15 prosenttia uskoi, että heistä todella olisi siihen. Eräs toimitusjohtaja kuvaili oman yrityksen perustamatta jättämistä suurimmaksi katumuksekseen: "En ikinä päässyt todistamaan kykyjäni aloittamalla jotain tyhjästä".

4. Kunpa olisin käyttänyt opiskeluaikani tuotteliaammin.

Useat Gulatin haastattelemista henkilöistä toivoivat, että he olisivat hyödyntäneet opiskeluvuotensa paremmin. Eräs biologian tutkija muisteli opiskeluvuosiaan aikana, jolloin hän oli naurettavassa kiireessä saattaa loppuun jotain, mikä jälkikäteen ajatellen olikin hänen elämänsä parasta aikaa. Perheen perustamisen ja asuntolainan jälkeen moni oli kykenemätön raivaamaan aikaa koulun penkille palaamiseen.

5. Kunpa olisin kuunnellut vaistojani.

Monet henkilöt muistivat uraltaan mahdollisuuksia, "nyt tai ei koskaan -hetkiä". Erästä investointipankkiiria oli pyydetty johtamaan pientä tiimiä nopeasti kasvavassa Latinalaisessa Amerikassa. Huolimatta tunteesta, että siirto olisi askel eteenpäin, hän kieltäytyi.

Henkilö, joka rohkeni ottaa paikan vastaan, ylennettiin pian osastopäälliköksi ja sittemmin toimitusjohtajaksi.

Lähde: Blogs.hbr.org

Studio55.fi

Kuvat: Colourbox.com

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.