Mainos

Näitä kirjoja suomalaisten suosikit suosittelevat pukinkonttiin

Kysyimme tunnetuilta suomalaisilta kirjailijoilta, minkä kirjalahjan he itse antaisivat jouluna. Tässä heidän top-5-listansa ja perustelunsa valinnoilleen.

Antti Tuuri

Antti Tuuri kertoo, että hänellä on tällä hetkellä useitakin kirjan aiheita odottamassa kirjoitusvuoroaan.

– Juuri tällä hetkellä kirjoitan Lemminkäinen Oy:n satavuotishistoriaa. Yhtiö täyttää sata ensi vuonna, ja historian kirjoittamista on valmisteltu jo vuosia. Mielenkiintoista on seurata rakennusteollisuuden ja tienrakennuksen näkökulmasta, mutta Suomessa on tapahtunut sitten vuoden 1910, Tuuri toteaa.

Antti Hyry: Uuni

Huolimatta Finlandia-palkinnosta Uuni on mainio lukukokemus, todellista kirjallisuutta, joka elää vuosikymmenten läpi. Vielä viidenkymmenen vuoden kuluttua joku lukee sitä ilonkyyneleet silmissä.

Mari Mörö: Kuuri

Hämmästyttävä kirja, kirjeromaani, joka on tekniikaltaan vaikea, mutta Mörö onnistuu hienosti. Ihmettelen myös, kuinka hän on niin hyvin voinut tulkita alkoholisoituneen päähenkilon tunteita ja toimintaa.

Hannu Mäkelä: Mikä sanomatta jää

Nykypäivästä kertova kirja, joka kantaa jännitteensä loppuun saakka. Kirjassa on lukemiseen pakottava näkemys, hahmo.

Veijo Meri: Peiliin piirretty nainen

Nuoruuteni lukukokemus, joka kantaa edelleen. Olisi aikoinaan voinut olla Finlandia-ehdokkaanakin. Hienoa, että Otava on ottamassa Meren kirjoista uudet painokset: klassikkoja täytyy olla saatavilla.

Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä

Kuopiolaisten kyydistä ei voi jättäytyä, kun siihen on noussut. Keskenkin voi kyytiin kyllä hypätä.

Sofi Oksanen

Sofi Oksasella on työrintamalla hyvin kiireistä: hän työskentelee lukuisten kääntäjien kanssa, kalenteri on ensi vuoden osalta jo varsin täynnä ja paljon matkustelua on luvassa.

– Kun yleensä kirjaa voi ajatella yhtenä produktiona, nyt Puhdistus onkin muodostunut 25 erilliseksi produktioksi, johon vielä on lisättävä viisi teatteriproduktiota kotimaassa.

Mari Mörö: Kuuri

Mörön kirjeromaani sijoittuu sodasta toipuvaan Suomeen, jälleenrakentamisen aikaan, jolloin Antabus on rantautunut maahan. Päähenkilö Karl Liljeqvist on sodasta palannut mies, joka haluaa päästä patologisesta juomisestaan Antabuksenkin avulla, ja sitä kautta onnistua pitämään rakkaan Kaisinsa. Mörö on onnistunut tavoittamaan huikeasti aikakauden kielen, ilmaisut, kielen kautta lukija pääsee sisälle aikaan.

Herta Müller: Sydäneläin

Müller kirjoittaa samoista teemoista kuin itsekin kirjoitan, ja jo siitä syystä olen kiinnostunut hänen tuotannostaan: millaisia ilmaisukeinoja hän käyttää käsitellessään samoja aiheita, millaisia ratkaisuja löytänyt. Müllerin kieli on hyvin poeettista ja tiivistä: "kuudes lapsi, jota kukaan muu kuin köyhyys ei ollut halunnut", sotilasisän ammatti tiivistyy loistavasti lauseeseen "maailmalla hän oli täyttänyt hautausmaita".

Müllerin kirjojen nimet olen aina kokenut kovin teennäisinä, ja olen sitä mieltä yhä, joten itse kirjan kansien sisältöön tutustuminen tarjosikin iloisen yllätyksen. Müllerin poeettisuus on pakotonta, luontevaa.

Andrei Makine: Vain rakkaus

Tapahtumat sijoittuvat 70-luvulle Angolaan ja kylmän sodan jälkeisiin vuosiin. Romaani kertoo Elias Almeidan, ammattivallankumouksellisen väkivallalla kyllästetyn tarinan. Ystävääni, joka keräsi varoja Afrikkaan 60–70-luvulla, järkytti romaanissa se, miten se paljastaa, kuinka niitä varoja oikeasti käytettiin. Kielen lyyrisyys antaa lukijalle tarvittavan etäisyyden.

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Hieno ja nautittava lukuelämys, vaikka aihe on traaginen: Biafran valtion lyhyt ja surullinen historia. Adichie onnistuu henkilöiden yksityisten kokemusten kautta kertomaan mukaansa tempaavasti pitkän pätkän Nigerian monimutkaista historiaa. Biafrasta minulla itselläni ei ollut ennen romaanin lukemista juuri muuta mielikuvaa kuin television välittämä kuvat nälkäisistä lapsista – romaani kertoo sen, mitä näiden länsimaihin välitettyjen kuvien takana tapahtui.

Susanne Scholl: Sodan tyttäret naiskohtaloista Tsetsenian raunioilla &

Sally Armstrong: Loistavan auringon tyttäret – Afganistan Talebanin jälkeen

Kummassakin kirjassa raportoidaan naisten elämästä sodan tuhoamissa maissa, joissa rauhakaan ei poistaisi kunniasääntöjä tai heimolakeja, joissa mies voi kuristaa vaimon, jos tämä unohtaa sijata miehen ensimmäisessä avioliitossa syntyneen pojan vuoteen, ja joissa lapset on piilotettava sen jälkeen kun he täyttävät 12, koska sen jälkeen heitä voidaan pitää terroristeina.

Yksi Schollin kirjan naisista on Natasa Estemirova, ihmisoikeusaktivisti, joka murhattiin heinäkuussa 2009.

Tommy Tabermann

Runoilija Tommy Tabermann on toistaiseksi sairauslomalla eduskuntatyöstään, mutta sielu ei lepää taiteesta.

Antti Hyry: Uuni

Hienoa, että Suomessa kirjoitetaan vielä uuninrakennusoppaita. Se tuo ja säilyttää uskoa kantavaan kansanperinteeseen. Vielä on toivoa! Antti Hyry on seppelensä aivan varmasti ansainnut: kukapa muu saattaisi siitä kirjoittaakaan.

Jos tämä on ikään kuin "sisäavaruuden" matka, niin otamme sen mielellämme matkaoppaaksi. Sen toivomme opastajaksemme henkilökohtaiselle matkalla minuuteen. Aloitetaan vasta jouluaattona. Kun kaikki on hiljentynyt, lapset lähteneet, nauru kaikonnut.

Paulo Coelho: Voittaja on yksin

Tämä kirja edustaa sitä genreä, jonka pitäisi panna virtaviivaisinkin kulttuuritoimitus yskimään. Eihän positiivisuus käy! Itse olen häikäilemättä nauttinut näiden Coelhon kirjojen luennasta. Niinpä tulen tekemään niin myös nyt.

Kauas eläköön optimismi ja elämänusko! Tulen tekemään ihmeitä tämän avulla, uskon... Helvettiin kaikki kyynisyys ja älystely. Se ei haudan pohjalla tee muuta kuin hytisytä!

Mauno Saari: Haavikko-niminen mies

Jostakin syystä olen huomannut, että tähän listaan on vaivihkaa kerääntynyt raadollista runoilija-elämää. Jotensakin on tietenkin helpottavaa ja huojentavaa, kun taitavien säkeiden alta paljastuu aivan tavallinen ja heikko ihminen: heikkoja olemme kaikki. Mutta mistä pirusta nuo saatanallisen ylimaalliset säkeet on tehty? Kuka meille on antanut tuon taivaallisen voiman, armon?

Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti

Vaikka veli Anderssonin syväluotaus onkin vähän erilainen, sisältää sekin reilun määrän traumoja: kun aikuinen runoilija on varma, että sairastaa kuolontautia, hän on epäilyksen tuolla puolen. Onneksi kyse on harhasta. Mutta pitäähän harhailijalla harhoja olla!

Se on rikas kirja, jossa lyhyin terävin iskuin hakataan irti runon siipiä alituisesti varjostavia kummajaisia: vihollisia. Kunpa kerran saisimme vapauden, edes hetkeksi! Ja sen me saamme.

John Simon: Koneen ruhtinas

Jotta sana ei jäisi silmille liian suppeaksi, olen myös antanut niiden temmeltää intiimin ja yleisenkin tarina syövereissä. Harvinaista, että joku osaa kirjoittaa näin rehellisesti ja esteettömästi! Ja palkalla. Uskonpa että Niklas-pojan lausunto isästään on jo siirtynyt historiaan: Paska jätkä. Sellaiset eivät jää, eivät kuole! Mutta sen takaa avautuu laaja ja seikkaperäinen tarina asiantuntijan kertomana. Loistavaa!

Juha Maasola: Kirves

Tämän niminen kirja ilmestyi tänä syksynä ja olipa jopa ehdolla palkinnonsaajaksi. Onneksi ei saanut. Siitä pitäisi ottaa valtava painos, joka levitettäisiin maan kaikkiin kouluihin. Niissä tehtäisiin selväksi, että kun kirveellä lyö, niin veri myös roiskuu – jos nimittäin lyö vääriin ja vinoon ja vihalla. Siitä pitäisi tulla ihmisen ymmärryksen olennainen osa: Käsittele minua varoen ja oikein!

Pitäisin jopa kunniana, että tekijän nimi poistuisi siitä kokonaan. Mikä suuri ilo siitä syntyisikään kun ihmisen oivallus siitä, miten kaunis onkaan työkalu, ja miten hullua sitä on käyttää surmantekoihin heräisi. Tämä kirja voi tehdä ihmeen.

Kaari Utrio

Kaari Utrio kerää parhaillaan aineistoa uuteen historialliseen romaaniinsa. Tällä hetkellä hän lukee erilaisia matkakuvauksia Suomen suuriruhtinaskunnasta 1800-luvun alussa.

– Vuosikymmeniä olen antanut joululahjoiksi vain kirjoja. Ihmisillä on kaikkea, mutta kenelläkään ei ole kaikkia kirjoja. Lahjakirja luonnollisesti valitaan lahjan saajan mukaan. Ystäväni ovat sivistyneitä, tiedonhaluisia ihmisiä. Kukin kirjaa vaatii harkintaa, Utrio paljastaa.

Marja Terttu Knapas Markku Heikkilä Timo Åvist: Suomalaiset pappilat. Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa

Komea kuvateos yhden kansallisen instituutiomme elämästä.

Daniel C. Dennet: Lumous murtuu. Uskonto luonnonilmiönä

Perusteellinen katsaus uskontojen merkityksestä ihmiskunnan historiassa.

Mirkka Lappalainen: Susimessu. 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa

Verrattomaan tyyliin kirjoitettua historiaa jälleen yksistä kohtalonvuosista.

Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus

Kaikki Munron novellit sopivat älykkäille naisille.

Pirjo Hassinen: Sano, että haluat

Hassisen teosta odotan aina, ja annan sen lahjaksi itselleni.

Virpi Hämeen-Anttila

Virpi Hämeen-Anttila yrittää järjestää jouluvalmistelujen keskellä aikaa uuden kirjansa kirjoittamiselle. Teema on hänellä mielessä niin vahvasti, että kirjan henkilöt pyörivät jopa unissakin!

– Nämä vinkkini ovat kaikki paitsi viimeinen tämän syksyn kirjoja. Itse luen myös vanhoja ja moderneja klassikkoja ja toivon niitä lahjaksi. Mutta näitä löytyy varmasti kaupasta!

Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

Tämän parissa kuluu jouluaattoilta ja joulupäivä oikeassa tunnelmassa. Sen lahjoittavat varmaan monet muutenkin, mutten voi olla suosittelematta. Olen pitänyt Westön kaikista kirjoista, hänen tekstissään on aina luotettavissa käsissä.

Philippe Claudel: Varjojen raportti

Surullinen kirja, mutta uskomattoman kauniisti kirjoitettu.

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

Imaisee mukaansa heti alussa. Oates on yhä voimissaan, ihanaa!

Sari Vuoristo: Laskettu aika

Tarinoista äitiydestä. Sari Vuoriston novelleihin olen kovasti mieltynyt. Säätiedotuksia merenkulkijoille (2007) oli erityisen hieno, ja sen voisi vieläkin ostaa tämän uuden sijasta niille, jotka pitävät merestä!

Emma Juslin: Frida ja Frida

Tänä syksynä Juslinilta on ilmestynyt uusi romaani, Yhdessä yksin, mutta tämä edellinen on niin loistava, että suosittelen sitä niille, jotka eivät ole vielä löytäneet sitä.

Leena Lehtolainen

Leena Lehtolainen on reissannut työnsä vuoksi marraskuussa Ranskassa, Itävallassa ja Saksassa.

– Käännöksiä ilmestyy koko ajan lisää, mutta yritän myös ohessa kirjoittaa, ensin seuraavaa Maria Kallio -kirjaa ja sitten kaksi jatko-osaa Henkivartijaan. Joulun kuitenkin lepään, sillä syksy on ollut täynnä hulinaa.

Monenlaiselle vastaanottajalle

Joululahjakirja on tietysti vastaanottajakysymys. Itse antaisin hyvin monenlaiselle ihmiselle lahjaksi Anne B. Ragden riemastuttavan trilogian "Berliininpoppelit", "Erakkoravut" sekä "Vihreälle niitylle". Kirjat saivat niin nauramaan kuin itkemään ja tuntuivat loppuvan aina kesken.

Perheen pienimmille

Pikkulapselle ostaisin jonkun Tammen kultaisista kirjoista, ne ovat klassikoita, joissa ei voi mennä harhaan.

Nuorisolle

Nuorelle naisenalulle (13-17-vuotiaille) ostaisin Terhi Rannelan kirjan "Minä, Ganesha ja Goa". Mira ja Kerttu -sarjan päähenkilöt tällä kertaa Intiassa käymässä, ja tuoksut voi lukiessa tuntea nenässään.

Niin tytöille kuin pojillekin sopii Timo Parvelan Sammon vartijat -trilogia, jonka lopetusosa Louhi kerta kaikkiaan huikaisee.

Jännitystä janoaville

Jännityksen ystäville suosittelen Taavi Soininvaara uuden neliosaisen sarjan avausta Kriittinen tiheys. Se saa kiihkolla odottamaan jatkoa.

Kari Hotakainen

Kari Hotakaisen työrintamalla on vierillä kolme ideaa.

– Toivottavasti kaksi niistä toteutuu seuraavien vuosien aikana.Yksi on romaani, yksi pienehkö elokuvakäsikirjoitus ja yksi elämänkerta.

Sirkka Turkka: Valitut runot

John Symon: Koneen ruhtinas

Jo Nesbo: Torakat

Henrik Meinander: Suomi 1944

Anna-Maija Erämaja: Kuuluuko tämä teille

Kari Hotakainen ei perustellut kirjavalintojaan.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.