Mainos

Minun jouluni: Kun isä lähti putkaan, kotiin laskeutui joulurauha

Sinikka* kertoo, että hänen mieleensä on erityisen hyvin jäänyt jouluaatto 1960-luvun lopulta. Silloin joulun vietto katkesi siihen, kun isä vietiin putkaan. Se oli kuitenkin Sinikan mielestä hyvä asia, sillä silloin perheeseen laskeutui viimein joulurauha.

Kun Sinikka oli alle kouluikäinen, hänen joulunsa olivat kurjia. Perhe oli köyhä, ja isä oli alkoholisoitunut, mutta äiti yritti pitää kulisseja kasassa. Erityisen hyvin Sinikka muistaa joulun 1960-luvun lopulta, jolloin hän oli 4-vuotias.

Tuona jouluaattona lapsia jännitti kovasti. Jouluaattoaamuna siskokset ryntäsivät heti herättyään kylmään eteiseen katsomaan, oliko tonttu osannut tulla hakemaan sieltä heidän toivomuslistaansa.

– Lista oli kuin olikin poissa! Tärisimme jännityksestä ja tunsimme olevamme jonkin suuren, mystisen salaisuuden äärellä, Sinikka muistelee.

Joulun aikaan Sinikan äiti oli leiponut ja siivonnut päivätyönsä ohella ja käynyt vielä toisessakin työssä tienaamassa lisää joulurahaa. Hän oli siivonnut pientä ruokakauppaa, jotta hän sai ostettua lapsille nallet joululahjoiksi. Perheellä ei ollut juurikaan rahaa, joten jouluateria oli suppea ja koruton.

– Söimme äidin tekemää riisipuuroa ja leipää sekä littusia, pieniä pikkuleipiä, joita teimme aina itse.

"Kuulimme vyön läimäisyt ja äidin huudot"

Myöhemmin joulupukki tuli, ja Sinikka juoksi peräkamariin äidin selän taakse piiloon. Sisko oli niin utelias, että hän oli heti sinut joulupukin kanssa. Sisko istui pukin sylissäkin, mutta Sinikka ei uskaltanut.

– Saimme keltaiset nallet, josta kuului kallistaessa jännä ääni. Sisko sai isomman, minä pienemmän. Äiti oli hankkinut ne siivousrahoillaan. Kun pukki lähti, leikimme nalleilla.

– Isä oli jotenkin omituinen, ja äiti oli varuillaan. Sitten se alkoi, isä sulki kamarin oven, ja kuulimme vyön läimäisyt ja äidin tukahdutetut huudot.

Jonkin ajan kuluttua ovelta kuului koputus. Kaksi poliisia asteli keittiöön talvivarustuksessaan. Sinikka muistaa, miten säälivästi toinen poliiseista katsoi lapsia. Isä ja poliisit lähtivät, ja Sinikan kotiin laskeutui joulurauha.

– Monen alkoholistiperheen lapsen joulu on ikimuistoinen, jos se on selvä. Se muistetaan paremmin kuin tavara, mitä silloin lahjaksi saatiin. Minäkin muistan sen hetken, kun isä lähti putkaan. Tuli rauhallinen ja hyvä olo. Miten mukavaa oli käpertyä nallen kanssa nukkumaan yli 40 vuotta sitten, Sinikka sanoo.

Äidin ero muutti elämän täysin

Sinikka osasi köyhän perheen lapsena arvostaa lelujaan niin paljon, että hänellä on edelleen kovan työn symboli, keltainen nalle tallessa.

Kuusivuotiaaksi asti Sinikan perheen joulut kuluivat alakuloisissa merkeissä, mutta sitten tapahtui suuri muutos.

– Isä joutui vankilaan, kun hän ajoi varastetulla autolla humalassa. Sen jälkeen äiti uskalsi erota isästä, ja hän löysi uuden, kunnollisen miehen. Siitä lähtien meillä oli jouluisin kuusenhakureissut, pöytä oli korea ja saimme paljon lahjoja. Niillä ehkä jopa yritettiin korvata menetettyjä alkuvuosia.

Äidin uudesta miehestä tuli Sinikalle ja hänen siskolleen isä. Biologiseen isäänsä Sinikka ei ollut juuri lainkaan yhteydessä tämän vankilareissun jälkeen. Sinikka otti häneen kaksi kertaa yhteyttä ja tapasi hänet kaksi kertaa ennen kuin isä menehtyi 1990-luvulla. Äidin ero ja uusi suhde olivat koko perheelle pelastus.

– Äiti kertoi myöhemmin, että isä oli joskus umpihumalassa istunut hänen päällään ja pitänyt keittiöveistä äidin kaulallaan. Onneksi selvisimme niistä vuosista hengissä, Sinikka päättää.

*) Nimi muutettu


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.