Mainos

Mikä selittää déjà vu -ilmiön? Psykologi kertoo

Jos olet joskus tuntenut olevasi uudelleen jo aiemmin elämässäsi tilanteessa, olet kokenut déjà vun.

– Déjà vu-ilmiössä on kyse siitä, että jostakin tilanteesta tulee tuttuuden kokemus ilman, että syytä siihen osaa itselleenkään selittää, havaintopsykologi Jukka Häkkinen sanoo.

Yleensä déjà vu -kokemukset ovat hyvin lyhyitä häivähdyksiä. Tutkimustulokset niitä kokevien ihmisten määrästä vaihtelevat. Häkkinen pitää melko luotettavana useammasta lähteestä koottua arviota, että noin 60 prosenttia ihmisistä olisi kokenut déjà vun joskus elämänsä aikana.

– Alle 9–10-vuotiaat eivät raportoi niitä ollenkaan, mutta nuorilla aikuisilla ilmiö yleistyy. Selvästi tämä vaatii jonkinlaista tiedonkäsittelyn tai aivojen kypsymistä. Toisaalta mitä iäkkäämmäksi tulee, sitä vähemmän déjà vuita koetaan. 65–70-vuotiaiden ikäluokassa kokemukset lähentelevät jo nollaa.

Déjà vun sanotaan tulevan herkemmin krapulassa.

– Se olisi siinä mielessä ihan loogista, että ilmiön on huomattu liittyvän stressiin ja väsymykseen, ja krapulassa ihminen on useimmiten aika väsynyt.

– Myös sotilaspsykologian klassisissa tutkimuksissa on havaittu, että kun sotilaat ovat menossa johonkin taisteluun, niin todella monille tulee déjà vu -kokemus. Sehän on tilanteena hirveän stressaava, ja miehet ovat väsyneitä. Samoin sellaisilla henkilöillä ilmenee useammin déjà vu -kokemuksia, jotka tekevät paljon liikematkoja lentokoneella ja kärsivät jet lagista.

"Aivojen tietojenkäsittelyprosessiin tulee erilaisia häikkiä"

Häkkinen sanoo, että déjà vu -kokemuksissa ei ole mitään yliluonnollista. Niitä on onnistuttu synnyttämään jopa aivoleikkauksissa.

– On leikkauksia, joissa kallo avataan potilaan ollessa valveilla ja eri puolia aivoista stimuloidaan sähköstimulaatiolla. Laittamalla sähköä tiettyihin aivojen osiin déjà vu -kokemuksia on sitten saatu aikaan.

– Samalla tavalla tiettyjä aivojen osia aktivoimalla voi tulla myös esimerkiksi eräänlainen pahan läsnäolon kokemus: tunne, että huoneessa on läsnä joku paha olento, joka tarkkailee sinua, mutta sinä et näe sitä. Nämä kokemukset ovat aivojen synnyttämiä.

Déjà vun synnystä Häkkinen nostaa esille kaksi mielestään uskottavaa teoriaa.

– Kaikkihan lähtee liikkeelle siitä, että kun olemme jossakin tilanteessa, niin koko ajan tarkkailemme ympäristöä ja vertailemme näkymää niihin muistijälkiin, joita meillä on aivoissa. Jos sieltä löytyy tuttuja asioita, niin aivot viestittävät sen meille automaattisesti tietoisuuteen ikään kuin tuttuuden tunteella. Eräänlainen aivojen Google siis jatkuvasti hakee tietoa, ja kun tulee hitti, koemme tilanteen tuttuna.

– Joskus esimerkiksi väsymyksen vuoksi edellä mainitut asiat menevätkin epäsynkroniaan: tuttuuden tai ”Google-hitin” kokemus aktivoituu ihan itsestään ilman, että on tehty hakuja tai löytynyt mitään. Silloin syntyy tunne, että hetkinen, nyt en tiedä, mitä tuttua tässä on, mutta jotain on. On tapahtunut kahden yleensä yhtä aikaa yhdessä esiintyvän ilmiön epäsynkronia tai erottuminen, Häkkinen selittää.

Teoria epäsynkroniasta selittäisi myös déjà vu -ilmiön vastakohdan, jamais vun. Silloin tuttu tilanne tuntuukin vieraalta.

– Jos vaikka istuu kotona, niin yhtäkkiä tuleekin sellainen voimakas tunne, että en ole ikinä ollutkaan tässä huoneessa ja tämä tilanne on ihan vieras.

– Tällöin tilanteen tuttuudesta tietoa hakeneet aivoprosessit ovat ensin todenneet, että okei, olen ollut tosi monta kertaa tässä huoneessa. Mutta kun niiden olisi pitänyt aktivoida se tuttuuden kokemus, jostain syystä yhteys onkin mennyt poikki. Kahden yleensä yhdessä esiintyvän asian synkronia on katkennut eikä tuttuuden kokemusta tule, vaan tilanne tuntuu vieraalta.

Déjà vun synnystä on olemassa myös toinen teoria, joka voi Häkkisen mielestä olla ihan yhtä uskottava eikä välttämättä ensimmäistä poissulkeva.

– Missä tahansa tilanteessa voi olla jokin pieni palanen – vaikka geometrinen kuvio tai valon ja varjon raja –, joka on hirveän tuttu. Se pieni osa sitä näkymää aktivoi aivoissa tunteen tuttuudesta. Mutta koska palanen on vain pieni osa näkymästä, niin sitä ei oikein pysty lokalisoimaan, vaan se ikään kuin ”leviää” siihen koko tilanteeseen niin, että jälleen kerran tulee kummallinen tuttuuden tunne.

– Voi olla, että eri tilanteissa kummatkin teoriat vaikuttavat. Periaatteessahan molemmissa on kyse siitä, että aivojen tietojenkäsittelyprosessiin tulee erilaisia häikkiä, Häkkinen sanoo.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.