Mainos

Matematiikka yhtä tuskaa? Saatat kärsiä harvinaisesta häiriöstä

Epätavallisen huono matikkapää voi olla merkki dyskalkuliasta eli laskemiskyvyn häiriöstä. Moni kärsii siitä läpi kouluvuosien kenenkään puuttumatta asiaan. Seuraukset näkyvät työttömyyslukuina ja vaikeuksina arkisissa laskutoimituksissa. Asiantuntijan mielestä matematiikan tunneilla pitäisi tukea heikoimpia oppijoita keskittymällä monimutkaisten yhtälöiden sijaan perustaitoihin.

Tehdään tämä ensin selväksi: jokainen, joka on huono matikassa, ei voi julistaa kärsivänsä dyskalkuliasta.

– Noin 10–15 prosentilla lapsista on vaikeuksia seurata tavallista matematiikan opetusta koulussa. Vain noin kolmella–kuudella prosentilla väestöstä on dyskalkulia, erityispedagogiikan professori Pirjo Aunio Helsingin yliopistolta kertoo.

Dyskalkulia eli laskemiskyvyn häiriö on virallinen diagnoosi, jolla tarkoitetaan pahoja vaikeuksia matematiikan oppimisessa: lukumäärien ymmärtäminen ja niistä päätelmien tekeminen on hankalaa, eivätkä niin sanotut aritmeettiset perustaidot kehity yhtä hyvin kuin ihmisillä yleensä.

– Käytännössä on siis todella vaikeaa suorittaa yhteen-, vähennys-, kerto- tai jakolaskuja. Lapsi, jolla on dyskalkulia, tekee paljon virheitä perustasoisissa matematiikan tehtävissä. Laskut eivät myöskään automatisoidu hänen päähänsä niin kuin muilla – enemmistö koululaisistahan oppii aika nopeasti, että kaksi kertaa kolme on kuusi.

Häiriön voi periaatteessa tunnistaa jo viisivuotiaalla. Kuvitellaan vaikka, että perhe pelaa yhdessä lautapeliä, jossa pääsee eteenpäin heittämällä kahta noppaa. Kukin saa liikkua vuorollaan sen verran kuin noppien pisteet yhteensä näyttävät. Dyskalkulian kanssa tällaisen laskutoimituksen tekeminen ei niin vain onnistukaan.

– Ensimmäisellä ja toisella luokalla dyskalkuliasta kärsivä lapsi vielä pärjäilee, saa osan matematiikan tehtävistä tehtyä ja pysyy luokan vauhdissa aika hyvin. Mutta kun matemaattisten asioiden sisältö oppitunneilla kasvaa ja menee yhä abstraktimmaksi ja vaikeammaksi, hän alkaa jäädä muista jälkeen.

– Ongelmana on, että heikkojen perustaitojen päälle kasataan lisää tavaraa, jolloin syntyy lumipalloefekti. Lapsi ei saa riittävästi tasoistaan harjoitusta, mutta oppitunneilla mennään koko ajan eteenpäin. Kolmannella tai neljännellä luokalla lapsi jo kokee itsensä huonoksi oppijaksi eikä motivoidu matematiikasta yhtään.

Heikoksi jäänyt peruslaskutaito näkyy aikuisenakin arkisissa tilanteissa.

– Esimerkiksi kaupassa ihminen ei pysty laskemaan, paljonko jollekin tuotteelle jää hintaa, jos se on 40 prosentin alennuksessa, Aunio havainnollistaa.

”Istuvat oppitunneilla tajuamatta yhtään mitään”

Osa dyskalkuliasta kärsivistä oppii kiertämään ongelmansa ja menestyy ammatillisesti siitä huolimatta. Useimmilla häiriö kuitenkin vaikuttaa perustavanlaatuisesti motivaatioon ja itsensä näkemiseen oppijana sekä sitä kautta ammatinvalintaan ja työllistymiseen asti.

– He eivät usko itseensä kovinkaan paljon, vaan kokevat olevansa ehkä vähän tyhmiä ja huonoja. Monet putoavat koulusta ihan sen takia, että istuvat oppitunneilla tajuamatta yhtään mitään. Opetus ei motivoi eikä kohtaa heitä, Aunio sanoo.

Laskemiskyvyn häiriö on jäänyt koulu- ja tutkimusmaailmassa vähälle huomiolle. Kuvaavaa on, että ylioppilastutkintolautakunta saa vuosittain lukemisvaikeusdiagnoosin takia lähes tuhat pyyntöä yo-kirjoitusten erityisjärjestelyistä, mutta laskutaitovaikeuksien takia ei yhtäkään. Lukivaikeustutkimus on kansainvälisestikin noin 15 vuotta matematiikan oppimisvaikeuksien tutkimusta edellä.

– Koska tutkijat eivät ole olleet kiinnostuneita dyskalkuliasta, tavallisetkaan ihmiset eivät ole voineet olla siitä tietoisia. Se on hirveä sääli, sillä pitkittäisaineistot todistavat, että vaikeudet matemaattisten taitojen oppimisessa kasvattavat ennustetta pudota koulumaailmasta peruskoulun jälkeen ja vaikeuttavat työpaikan löytämistä.

– Vahva veikkaukseni on, että isolla osalla peruskoulun jälkeen syrjäytyvistä nuorista on taustalla aitoja vaikeuksia oppia perusakateemisia taitoja eli joko lukemista tai matikkaa, ei vain motivaatio-ongelmia. Tästä seuraa kallis ja minun mielestäni ihan turha lasku. Meillä olisi kyllä välineet löytää nämä oppilaat ja auttaa heitä opetuksellisin keinoin.

Kaiken perustana on ymmärtää, kuinka perustavanlaatuisia dyskalkuliasta kärsivien vaikeudet ymmärtää lukumääriä ja niiden välisiä yhteyksiä ovat.

– Jos he näkevät seitsemän ja yhdeksän pistettä, heidän on vaikea sanoa, kumpia on enemmän. Näkemykseni on, että kouluissa pitäisi keskittyä tämän heikomman porukan kanssa siihen, että he oppisivat hyvin perustaidot eli yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskut. Nythän Suomen koulujärjestelmästä tulee ulos nuoria, joilla ei ole edes näitä perustaitoja, ja se on pelottavaa.

– Koulujen on otettava rohkeasti sellainen linja, että dyskalkuliasta kärsivien opetusaineistosta karsitaan pois asioita, joita ilman voidaan elää, ja keskitytään vain oleelliseen. Realismia on, että kaikki eivät kuitenkaan hallitse opetussuunnitelman sisältöjä. Heille ihmisinä tärkeämpää olisi saada arjessa pärjäämistä tukevat perustaidot kuin se, että heille opetetaan joitain tosi vaikeita yhtälöiden ratkaisuja, joita he eivät kuitenkaan opi, koska mielen koneisto käsittää niitä on rajoittunut.

"Eivät oikeasti tiedä, mitä heidän pitää tehdä"

Myös kodeissa kannattaa puuttua mahdollisimman varhain lapsen matematiikkaongelmiin.

– Juuri vaikeus läksyissä voi kertoa vanhemmille, että jotain on vialla. Matikan kotitehtävät ovat hirveän vaikeita dyskalkuliasta kärsiville lapsille. Ne vaativat enemmän pinnistelyä ja aikaa kuin tavallisilta lapsilta, joten he eivät jaksaisi tehdä niitä. Ja jos tehtävä on huonosti selitetty, he eivät oikeasti tiedä, mitä heidän pitää tehdä, Aunio selittää.

– Toivoisin rohkeutta sanoa ääneen, että meidän lapsella on aidosti vaikeuksia matikassa, mitä voimme tehdä? Koulussa apua voi pyytää erityis- tai luokanopettajilta. Meidän pitää tukea ja kannatella näitä heikkoja läpi koulun. Sillä estetään se myöhempi lumipalloefekti.

Diagnoosin dyskalkuliasta tekee psykologi tai neuropsykologi.

– Kriteeristöön kuuluu, että ongelmat sijaitsevat vain ja ainoastaan matematiikan alueella eivätkä johdu lukemisesta, käytöksestä tai muista tekijöistä. Laskutaitojen on oltavat selvästi heikommat kuin muiden kognitiivisten taitojen.

Tutkijoiden keskuudessa ei ole yksimielisyyttä yhdestä ja ainoasta dyskalkuliaa selittävästä syystä. Tällä hetkellä ajatellaan, että se johtuu aivojen tiettyjen osa-alueiden kyvystä käsitellä symbolista ja ei-symbolista numeerista informaatiota.

– Aivot aktivoituvat ja informaatio kulkee jotenkin eri tavalla kuin ihmisellä, jolle laskeminen ei tuota vaikeuksia.

– Tutkimusten perusteella ajatellaan myös, että pahat laskemiskyvyn häiriöt ovat neurologisesti todennettavissa. Eli jos heidän aivotoimintaansa kuvattaisiin heidän tehdessä perusaritmetiikan tehtäviä, niin heidän aivoissa nähtäisiin erilaista neurologista toimintaa kuin ”tavallisilla” ihmisillä.

Kuten lukemisen vaikeuksissa, myös dyskalkuliassa geenit näyttävät olevan altistava tekijä.

– Jos vanhemmilla on dyskalkulia, on jonkin asteinen riski, että se tulee lapsillekin, Aunio sanoo.

– Tämän häiriön huomiotta jättäminen on yhteiskunnallisesti tyhmästi tehty. Ei ole tajuttu, mikä merkitys matemaattisilla taidoilla on ihmiselle. Ilman niitä yhteiskunnassamme ei oikeastaan enää selviä. Ehkä siksi nyt aletaan nähdä ja tunnistaa ihmisiä, joilla niitä taitoja ei ole.

Matikan oppimisvaikeudet seuraavat läpi elämän

MTV Uutisissa kerrottiin helmikuussa 2016 matematiikan oppimisvaikeuksien kauaskantoisista vaikutuksista.



Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.