Mainos

Lukijoiden surullisimmat joulumuistot – ”Isä kai vaistosi tulevan kuolemansa”

Studio55.fin lukijoiden joulua olivat varjostaneet läheisen poismenot sekä epäonniset sattumukset. Lue koskettavat tarinat!

Äidin kuolema hiukan ennen joulua. Siitä lähtien jouluvalmistelut ovat vielä viiden vuoden jälkeen jotenkin ankeita aloittaa. Tuntuu, etteivät joulut ole enää samanlaisia, koska ne vietettiin juuri äidin luona valmiissa joulupöydässä. Ehkä juuri siitä johtuen vietämme joulut usein jossakin lomakohteessa, niin ei olo ole niin haikea.

-Mari

Joulusta on kulunut 70 vuotta. Tuolloin olin kuuden vanha ja odotimme siskojen kanssa hartaasti pukkia. Isä oli kaatunut sodassa, joten olimme äidin kanssa. Hän sanoi menevänsä vielä katsomaan, että navetassa on kaikki hyvin, ja me odotimme. Sitten porstuvasta kuului töminää – naapurin Raimo, 4-vuotias sieltä tuli – oli tullut yksin noin puoli kilometriä heidän kotoaan. Tullessaan Raimo oli huomannut, että saunassa paloi valo, joten oli mennyt kurkkimaan ikkunan taakse. Äitihän se siellä laitteli pukin vaatteita päälle. Raimo tuli ja ilmoitti meille, että äitinne siellä saunassa laittaa pukin vaatteita päälle. Siihen minun usko pukkin meni. Tunsin heti, kun pukki tuli ja alkoi puhua – äitihän siinä! Asia huvittaa nyt, silloin ei.

-Meeri76

Vuonna 1987 tyttären menetys jouluaamuna, sen jälkeen joulut ovat olleet surullisena muistossa, joka vaikutti meidän joulunviettoon koko perheessä.

-Rampe

Joulu 1989 jäi pysyvästi mieleen. Ensimmäinen puoliso teki itsemurhan tapaninpäivää seuraavana yönä. Olimme kahden pojan kanssa samassa huoneessa kun mies ampui itsensä. 15 vuotta myöhemmin toinen puoliso sairastui syöpään ja joulu 2004 oli viimeinen minkä vietimme yhdessä. Kaksi joulua meni siis kovin surullisissa merkeissä.

-Heli

Influenssajoulu, ei haistanut tai maistanut mitään.

-ms

Vuoden 1972 joulu, kun pyörryin saunassa häkään.

-Tapio

Kun huomasin, kuka oli joulupukkina. Usko siihen taruun lähti.

-Tutu

Yksi joulu meni anopin sairastaessa. Kaikki tiesivät, että kyseessä on hänen viimeinen joulunsa, mikä varjosti joulunviettoa. Anopilla taas oli hirveä tarve viettää joulu mahdollisimman "normaalisti" kaikkia perinteitä noudattaen, mikä aiheutti hänelle hirveästi stressiä, ja teki kaikkien sääntöjen mukaan noudatetusta perhejoulusta aika kireän ja ahdistavan kokemuksen. Kyseisestä joulukuusta en muista paljoa, ja ne mitä muistan, eivät ole sieltä muistojen mukavimmasta päästä.

Mr

Kun isäni oli apeana, kai hän vaistosi tulevan kuolemansa

-Iinsku

Ikävin muisto on vuodelta -45, kun olin viiden vuoden ikäinen. Kirjoitimme äitini kanssa kirjeen joulupukille. Samana päivänä olin varmaan ollut tuhma, koska äitini heitti sen kirjeen takkaan. Sitä en ole vieläkään voinut unohtaa, kuinka äiti voi tehdä pienelle lapselle näin. Olin ihan varma, että joulupukki ei tule meille, mutta tulihan se onneksi, mutta muistot elää.

-Ansku

Thaimaan tsumani-joulu, oln tyttäreni kanssa sielä. Yhtä kaaosta!
Mutta selvisimme pois!

-Kylli

Muisto lapsuusajan joulusta. Isäpuoleni, joka oli Karjalan evakko ja sodan kovuudetkin läpikäynyt, oli karski ja tunteilematon mies. Hän oli ollut aatonaattona ajamassa heiniä kotiin ladosta, joka oli kyntöpellon takana. Hevosen jalka oli luiskahtanut kynnöksen vakoon seurauksella, että hevonen kaatui vaon vastakkaiselle puolelle ja siltä katkesi jalka. Hevonen jouduttiin lopettamaan ja jouluaaton ruokapöydässä tämä sodan kovettama mies itki hevostaan kyynelehtien. Tämä joulu on jäänyt syvästi mieleeni, koska hevonen oli minullekin kovin rakas.

-Eräs joulu

Olimme 30-vuotishääpäiväristeilyllä Karibialla. Vietimme laivalla joulun ja sitä ei voi unohtaa koskaan. Matkatavarat hävisivät, olimme talvivaatteissa 30 asteen lämmössä, ranne murtui toisena päivänä ja kipsattiin laivan lääkäriasemalla. Ei siinä kovasti hymyilyttänyt, kun aattona ihmiset olivat juhlavaatteissa ja meillä oli ne talvivaatteet, joilla laivaan saavuimme kylmästä talvisesta Suomesta. Matkatavarat löytyivät kun kotimatka alkoi, avaamattomana ne kotiin tuotiin. Ei olla sen jälkeen hääpäiviä vietetty.

-Telle

Kotona ollessani kaverin kanssa rupesin olohuoneen kirjahyllyn yläkaapista hakemaan jotakin – en nyt muista mitä, mutta kuitenkin löysin sieltä joulupukin naamarin ja silloin tajusin mikä on homman nimi. Kerroin äidille ja isälle löydöstäni ja kylmä totuus paljastui. Pukkia ei oikeasti ole! Joulu tuli ja surin asiaa, kunnes mummu sanoi, että saat nyt sitten olla vt. pukkina, kun et enää siihen usko. Iltapäivällä menin sitten äidin ja mummun kanssa saunaan ja niin jännitti uusi tuleva tehtävä, että pyörryin saunassa. Toivuin kuitenkin hyvin ja ilta sujui ihan mainiosti ja lahjat tuli jaettua!

-Muistelija

Kerronpa typerimmän joulumuistoni. En ole mitenkään erikoisen jouluihminen, mutta kun lapseni olivat pieniä (90-luvulla), halusin kuitenkin joulutunnelmaa kuusineen, kynttilöineen, lahjoineen. Tunnelmaan kuului myös joulupukki, jonka muutamana jouluna jouduin tilaamaan ihan ulkopuolisesta palvelusta tai ilmoituksesta. Pohjanoteerukseen sekin huvitus sitten päättyi. Tilaamani pukki tuli sovittuun aikaan, mutta avatessani oven olin tyrmistynnyt: mies oli laiha kuin aidanseiväs. Varsinainen kukkakeppi! Poikanikin olivat hämmentyneitä. Vietiin se 50 markan vaivautunut tilaisuus joten kuten läpi, mutta voitte uskoa, että pettymys oli suuri, kun pukki oli jonkun nälkiintyneen tontun lähettänyt asialle. Olisi edes tunkenut takkinsa alle tyynyn!

-Äiskä

Ikumuistoisin on lapsuuden joulu, kun selvisi miksi äidillä oli asiaa navettaan juuri silloin, kun joulupukki tuli. Pukki käveli liian läheltä joulukuusta ja parta roihahti tuleen kynttilän liekistä. Pukki joutui riisumaan naamarin ja äiti paljastui. Epäilyksemme osottautui oikeaan pukin henkilöllisyydestä.

-pipi

Katso videolta, kuinka tukahdutat palon turvallisesti. 

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.