Mainos

Lukijoiden nolot hetket: Silloin häpesin silmät päästäni

Studio55.fi kysyi lukijoiltaan, milloin he ovat hävenneet silmät päästään. Noloja hetkiä ovat aiheuttaneet muun muassa toisten suomalaisten kohtaaminen ulkomailla, kuorolaulussa töppääminen, vessanpöntön suojapaperi ja lapsen möläytys.

Luita koiralle vai ihmiselle?

Asumme joka toinen kuukausi Keski-Virossa. Täällä on kaupoissa pakkasessa pieniä ydinluu/luu paketteja. Meillä on bichon frisé -koira, ja Suomesta on vaikeaa saada pieniä ydinluita hänelle järsittäväksi. Onnessani ilmoitin vanhemmalle eläkeläisrouvalle: ”onpa ihanaa, kun täällä Virossa ajatellaan pieniä koiria noin hienosti”. Rouvan vastaus (eläkkeensä n. 320 euroa kuukaudessa?): ”ei niitä pusseja kyllä koiria varten ole. Ne on meidän heikkotuloisten keittoja varten mauksi.” Kyllä nolotti.

Vessasta tarttui jotain mukaan

Olin lomalennolla käynyt vessassa ja sieltä tullessani onneksi eräs nainen huomautti, että takana vyötärölläni roikkui vessanpöntön suojapaperi. Onneksi vessa oli vapaana ja pääsin sinne heti. Kyllä nolotti tulla esille uudelleen.

"Huoletta" papatusta suomeksi

Olin lapsenhoitajana Ruotsissa 1959. Juhannuksena samassa talossa asuva suomalaisen rouvan perhe pyysi minut ja toisen suomalaistytön mukaansa telttaretkelle. Paikka oli kauniin meren tai järven rannalla.

Lähdimme Maijan kanssa uimaan, ja siinä rannalla oli aurinkoa ottamassa kaksi miestä, joista toisella oli koko kehossaan tosi vahva karvoitus. No, 15-vuotias ei paljon ajattele ja jos ajatteli, niin kuvitteli että ollaan ulkomailla ja täällä saa sanoa ihan mitä vain, ei meitä ainakaan kukaan ymmärrä. Kommenttia karvoituksesta tuli meiltä kummaltakin.

Miehet eivät reagoineet mitenkään, paitsi että uimassa käytyämme menimme keinumaan. Hetken kuluttua samat miehet menivät ohitsemme ja sanoivat selvällä suomen kielellä ”tulkaa tytöt uimaan”. Sillä hetkellä olisimme halunneet vajota maan alle. Tästä kyllä jäi se oppi, että älä koskaan luota siihen, että voit tietää kuka osaa suomea.

Ei mennyt ihan nuotilleen

Kirkkokuoro oli harjoitellut pitkin syksyä ahkerasti joulukirkkoa varten ja minä mukana. Ihanaa! Ensimmäinen keikka oli aamukirkossa, joka alkoi klo 07.00. Muuten olisi mennyt hyvin, mutta ensimmäisen laulun alkutahdin vedin reippaasti väärin ja kaverit tökkivät kylkiini, että ”ole hiljaa”. Olin varmaan vielä nukuksissa, koska mielessäni oli kristallinkirkkaana toisen laulumme nuotit, ja niillä sitten yritin aloittaa. Aikaa tapahtumasta on kulunut kymmeniä joulukirkkoja, mutta joka vuosi asia tulee mieleeni ja nolottaa aivan hirveästi.

Maaherra pamahti paikalle

Kaupungintalolla oli maaherran vastaanottotilaisuus maanpuolustuskurssin väelle. Tilaisuuden järjestelyt oli saatu valmiiksi ja sanoin työkaverille, että menen pukeutumaan. Hetken päästä kuului työkaverin ääni käytävältä: ”Maaherra tuli jo”, johon minä vastasin, että tulkoon vaikka kymmenen maaherraa minä laitan sukkahousut jalkaani. Käytävältä kuului maaherran ääni: ”Anteeksi, minä tulin etuajassa.” Tapahtuman jälkeen maaherra tervehti minua aina tavatessamme hyvin ystävällisesti.

"Huijaus" oppitunnilla

Kun muutimme, olin alakoulun ekalla luokalla syyslukukaudella. Ensimmäisessä koulussa oli luettu vielä latinalaisia kirjaimia. Toisessa koulussa luettiin jo kaunokirjoituskirjaimia. Koska olin tullut viimeksi, sain istua takimmaisessa pulpetissa. Kuuntelin tarkkaan, kun muut lukivat päivän läksyt ja paukutin perässä ”korvakuulolta” saman.

Kerran kävi sitten käry, tekstissä oli ”ja” tai ”jo” ja muistin väärin. Oli pakko tunnustaa huijaukseni, jota oli jatkunut kai pari viikkoa. Häpesin: minä en osannut! Opettaja ei ollutkaan vihainen, vaan antoi kaunokirjoitusvihon illaksi kotiin mukaan ja opin ne kirjaimet.

Maha petti naisseurassa

Pääsin saatille ja neitokainen tarjosi kotonaan banaanin, joka ilmeisestikään ei sopinut illalla juotujen olueitten kanssa. En edes ehtinyt lähteä vessaan, kun jo tuli kunnon tuhnu. Nolona poistuin asunnosta neitokaisen ja hänen kämppäkaverinsa naurun saattamana.

Lapsi möläytti

Olin noin 4-vuotiaan poikani kanssa lähdössä kaupungille. Sanoin pojalleni: nyt sinun täytyy odottaa äitiä, äiti vähän siistii itseänsä! No ”siistittyäni” lähdimme bussipysäkille, joka oli tämän linjan päätepysäkki, ja bussi odotti siellä valmiina lähtemään.

Siihen aikaan Tampereella oli niitä vanhoja busseja, joissa istuttiin siellä perällä niin, että bussin ikkuna jäi selän taakse, no pienet pojat halusi sinne istumaan. Meitä vastapäätä istahti läjähtäen penkkiin kolme mammaa ja puhepärinä alkoi mammoilla. Bussi siis seisoi vielä.

Sitten tuli semmoinen hiljainen hetki, poikani kirkas ääni kysyi: ÄITI, MIKSI NOI VANHAT TÄTIT EI OLE YHTÄÄN SIISTINEET ITSEÄÄN? Kuljettaja hurautti juuri silloin bussin käyntiin kun minä yritin selittää, että niin sinä tarkoitat ettei noi vanhat tätit ole yhtään ”meikanneet”. Meidän kielellä siistiminen tarkoitti, että äiti meikkaa ennen kaupungille lähtöä.

Mammat mulkoili niin vihaisena minua ja varmaan ajattelivat ihan jotain muuta mitä se meidän kielellä tarkoitti. Eikä siinä ollut aikaa lähempään selittelyyn, kun bussi oli jo seuraavalla pysäkillä ja väkeä lappasi sisään.

Kuva: Colourbox.com

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.