Mainos

Lukijat löysivät uusia sukulaisia perunkirjasta ja lentokoneesta – ”Perintöriita siitä tuli”

Studio55.fin kyselyyn vastanneet lukijat kertoivat, millä tavalla heidän elämäänsä oli ilmestynyt uusia sukulaisia aikuisiällä. Osa teki omia etsintöjä, osa tuli itse löydetyksi. Eräs vastaaja tutustui sukulaiseensa sattumalta lentokoneessa, toinen sai tietää siskopuolesta perunkirjassa.

Perunkirja yllätti siskopuolella

Olen saanut yllättäen ihanan isosiskon! Äidin ensimmäisestä avioliitosta olevan tyttären, joka oli jäänyt isänsä ja uuden äitinsä hoiviin aivan vauvana. Siskopuoli kutsuttiin äidin hautajaisiin (kun löytyi perunkirjasta) ja tietysti perinnönjaolle. Ihana isosisko, jonka olemassaolosta oli visusti vaijettu, tuli elämäämme. Upea eläkeläisleskirouva, hieno ”löytö”, lämmin ja rakastettava sisko! Ja aivan äitivainaan näköinenkin. Välit ovat hyvät ja lämpimät.

Vierustoveri lentokoneessa paljastui sukulaiseksi

Olin lomamatkalla Turkkiin. Lentokoneessa istui vieressäni viehättävä nuori nainen. Keskustelimme monista asioista ja kiertelimme keskusteluissamme koko Suomen paikkakuntia. Kunnes saavuimme erääseen paikkakuntaan ja kävimme läpi siellä asuvia. Miten ollakaan, hän oli minun äitini puolelta äidin pikkuserkun tytär.

Enpä ollut uskoa korviani, että kun astun lentokoneeseen menossa lomailemaan Turkkiin, niin vieressäni istuukin sukulainen. Hänessä oli jotain, joka tuntui niin sielun ihmiseltä, kuin kaikki mitä keskustelimme olisi kuin minun maailmaani.

Tutustui siskopuoleen yli 40-vuotiaana

Olin aina tiennyt, että minulla on nuorempi siskopuoli, mutta emme olleet koskaan tavanneet. Rohkaistuin yli 40-vuotiaana kirjoittamaan siskopuolelleni lyhyen kirjeen, jossa ilmoitin halukkuudestani tutustua häneen ja hänen perheeseensä. Hän ei ollut ensin meinannut uskoa kirjeen sanomaa oikeaksi. Alkujärkytyksestä selvittyään hän kuitenkin kirjoitti minulle sähköpostia ja melko pian tapasimme työmatkallani ravintolassa ensimmäistä kertaa.

Olen onnellinen, että nyt kun vuosia on kulunut, olemme säännöllisesti tekemisissä ja vierailemme toistemme luona. Lapseni saivat ainoat serkkunsa minun puoleltani, mikä on myös suuri rikkaus. Tapsin myös yhden tätini noina aikoina ensimmäistä kertaa ja olemme hänenkin kanssa yhteyksissä.

Siskopuoleni kautta sain myös tietää, että omaan inarinsaamelaiset juuret isämme puolelta, joka on ollut myös tärkeä tieto itselleni. Sukuni tarinat ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän ja olen mm. tehnyt matkan Petsamoon Vaarlamansaarelle, josta esi-isäni ovat lähtöisin. Samaisella matkalla tapasin myös muita sukulaisiani.

Onneksi rohkaistuin ottamaan yhteyttä siskopuoleeni, elämäni on rikastunut sen myötä paljon. Edesmenneeseen isääni en saanut mahdollisuutta tutustua muuten kuin sukulaisteni kertomusten ja valokuvien kautta, ja haluan jättää niitä tarinoita perinnöksi omille lapsilleni.

Entinen seurustelukumppani paljastui serkuksi

Sukututkimus on ollut yllätyksellistä juuri uusien sukulaisten kohdalla. Olin luullut olevani sukuni ainoa ortodoksi, kunnes naapurista löytyi 7. serkku, saman seurakunnan jäsen. Mummoni puolelta löysin kolme ortodoksipappia, jotka ovat verisukulaisiani. Entinen seurustelukumppani paljastui 5. serkuksi ja uusia pikkuserkkuja on löytynyt jo kymmenkunta. Näiden pikkuserkkujen kanssa olemme osan kanssa jo tavanneet ja osa odottaa tapaamista.

Velipuoli isän poikamiesajoilta paljastui sukulaissieluksi

Innostuin sukututkimuksesta ja menin kurssille työväenopistoon. Nuorena eivät vanhat asiat kiinnostaneet, sitten kun alkoivat kiinnostaa, niitä vanhoja ihmisiä ei enää ollut, joilta olisi voinut kysyä. Otin koneelleni sukututkimusohjelman. Kone ilmoitti ”osumasta”: toisessa suvussa oli minun isäni.

Ilmeni, että minulla oli velipuoli isäni poikamiesajoilta. Hänen äitinsä oli mennyt toisen kanssa avioon, joten kukaan meistä ei tiennyt tästä pojasta. Hänen äitinsä oli kertonut leskeksi jäätyään, kuka oli tämän pojan todellinen isä.

Olen aina surrut sitä, että minulla on niin vähän sukulaisia. Tutustuin tähän velipuoleen ja huomasin monessa asiassa sukulaissieluksi. Meitä on nyt kolme sisarpuolta, kaikilla eri äiti. Yksi on isän poikamiesajoilta, toinen isän ensimmäisestä avioliitosta ja minä toisesta avioliitosta. Vanhempamme ovat jo kuolleet ja nämä veljetkin ovat jo yli 80-vuotiaita.

Elämään uusia serkkuja

Sain kaksi vuotta sitten kesällä tietää, että edesmenneellä isälläni oli sisko ja kuusi veljeä. Sain tuona kesänä heti tutustua kolmeen setääni, ja olemme olleet yhteydessä ja jutelleet menneistä ajoista. Heidän myötä tietysti mulla on hurjasti serkkuja, kaksi on tullut jo erittäin läheisiksi. Elämä on ihanaa!

”Perintöriita siitä tuli”

Minä olin se yllätys. Kun isä kuoli, niin minun siskopuoli ja velipuoli sai tietää minusta. Isä ei koskaan kertonut heille minun olemassaolosta. Mutta minulle hän kyllä kertoi heidän olevan. En ollut mikään kiva yllätys. Perintöriita siitä tuli. Ne tuli minun elämään, mutta hävisi yhtä nopeasti.

Minun siskopuolelle minä olen niin suuri mörkö, että hän on jättänyt isän haudan hoitamatta, vaikka asuu hautausmaan lähellä. Minun pitäisi ilmeisesti hoitaa se, vaikka asun 200 kilometrin päässä.

Sukulaisia löytyi hautajaisissa kuokkimalla

Joitain vuosia sitten huomasin Kuolleita-palstalla ilmoituksen, että tutun nimen omaava vainaja haudataan viikon kuluttua Nummelassa. Syntymäpaikan perustella tuli tunne, että tämä täytyy olla isäni sukulainen. Isäni ei ole koskaan pitänyt mitään yhteyttä omaisiinsa.

Päätin, että otanpa asiasta selvää ja niinpä huomasin ajelevani Nummelan suuntaan kyseisenä hautajaispäivänä ainoana johtolankana siis vainajan nimi ja syntymäpitäjä. Kyllä jonkin verran jännitti, mutta toisaalta oli oudon rauhallinen olo, vaikka olinkin menossa kuokkimaan uppo-oudon ihmisen hautajaisiin. Sain osakseni pitkiä katseita, mutta joku myös kysyi suoraan, miksi olen siellä.

Minulla oli mukana isäni veljen kuva ja kuinka ollakaan, sukunäköäkin löytyi omaisten joukosta ja kiinnostusta kertomustani kohtaan myös. Niinpä sovittiin vainajan poikien kanssa, että tutkitaan tämä asia nyt, koska heilläkään ei ollut mitään tietoa vainajan isän (minun isäni oletetun veljen) historiasta. Se todettiin, että etunimi täsmäsi kyllä...

Olin vuosituhannen alussa selvittänyt sukujuuriani kolmanteen ja neljänteen polveen asti ja kehotin heitä selvittelemään myös, löytyisikö heidän kirkonkirjoistaan samoja henkilöitä. Alun epäuskon ja hämmästyksen jälkeen selvisi, että tuo silloin haudattu henkilö olikin niinkin läheistä sukua kuin serkku eli isäni veljen poika.

Tästä seurasi, että minulle, ainoalle lapselle, tuli kerralla lisää sukua kolmen serkunpojan ja heidän lastensa verran. Myöhemmin eräs näistä pojista totesi, että hän oli jo silloin hautajaisissa todennut, että sukua täytyy olla, kun on noin hullu, että rohkenee tuntemattoman hautajaisiin kuokkimaan. Rohkeudesta on ollut sittemmin ainoastaan positiivisia seurauksia!

Uusia serkkuja sukututkimuksen kautta

Isäni ja äitini erosivat minun ollessani ihan vauva, mutta otin yhteyttä isääni ylioppilaskeväänäni. Olin sitten vuosia yhteydessä isän ja hänen uuden perheensä kanssa. Katko tuli, kun isäni kuoli. Sitten kaksi vuotta sitten sain puhelun Helsingistä, jossa kysyttiin, olisinko kiinnostunut tietämään sukulaisistani. Totta kai olin!

Sain tietää, että isäni veljien pojat – jo ikämiehiä melkein jokainen – kokoavat sukututkimuskirjaa, johon minulta kysyttiin tietoja. Seuraavan keväänä sain kutsun tulla Hyvinkäälle tapaamaan uusia sukulaisiani.

Menin sinne vanhimman poikani kanssa, ja voi miten ihanaa oli tavata sellaisia sukulaisia, joista en juurikaan ollut koskaan tiennyt. Olivathan he minun serkkujani, minun, jolla ei juurikaan ollut sukulaisia, koska olin ainokainen. Äitini ei mennyt uudelleen naimisiin. Sain kuulla niin paljon asioita myös äidistäni ja hänen suhteestaan isääni. Ei niistä äitini koskaan mitään puhunut. Olivat tabuja!

Sitten kesän alussa oli tapaaminen isävainaani mökillä, jota hänen tyttärensä tyttäret kesäisin asustavat. Nämä tytöt kyllä tunsin jo heidän varhaislapsuutensa ajalta, mutta enpä ollut tavannut yli kahteenkymmeneen vuoteen. Tapaaminen muidenkin serkkujeni ja heidän läheistensä kanssa oli aivan ihanaa! Ajatella, että minulla onkin suuri suku!

Tänä kesänä oli isompi sukutapaaminen, mutta sinne en päässyt, koska tyttärelleni ja hänen miehelleen odotettiin vauvaa syntymäksi juuri samanaikaisesti. Mutta yhteyttä pidän ainakin yhden serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa. Ensi vuonna tapaaminen onkin sitten mahdollisesti jo täällä lähempänä minua. Olen tosi onnellinen näistä uusista sukulaisistani, joista nyt olen vasta muutaman tavannut!

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.