Mainos

Lukijat kertovat kamalista mökkivieraista – ”Tulivat kontaten kylään”

Studio55.fi pyysi lukijoiltaan kokemuksia epämieluisista mökkivieraista. Vinkkinä: älä saavu paikalle kontaten, vie tuliaiseksi muutakin kuin kaali ja pidä lapset poissa mansikkamaalta. Muuten välejänne saatetaan kuvailla hyviksi seuraavan kerran vasta, kun välissä on 300 kilometriä.

Kerran naapurimökin asukkaat olivat niin fiiliksissä, että tulivat kontaten kylään. Oli melkoinen urakka päästä heistä eroon, sillä virtaa riitti kunnosta huolimatta.

Kun oli juhlat, vieraan poika veti pöydältä kaiken alas!

Tulivat yllättäen, ilman omia ruokia, pyyhkeitä, liinavaatteet ei riittäneet. Mökin kaapissa oli vain kaurahiutaleita ja purkkihernekeittoa ja näkkileipää, kyllä minä niin mieleni pahoitin, yleensä olisin mieluiten omassa rauhassa.

Muistan aina vieraamme, jotka ilmoittivat heti tullessaan, että maistuisipa kylmä olut ja lämmin ruoka. Eikä heillä ollut edes omia lämpimiä oluita mukana, muusta puhumattakaan.

Vieraat eli kaksi aikuista kutsuttavat itsensä mökilleni juhannukseksi. Etukäteen mainitaan, ettei kai lakanoita tarvitse tuoda. Kysytään kyllä, mitä ruokaa voisi tuoda. Jotenkin ei kehtaa paljoa pyytää. No, janssoninkiusausta on ja olutta ja siideriä. Juomia olen itsekin ostanut ja ne juodaan pois ja ylijäävät otetaan lähtiessä mukaan. Olen yksin asuva ja siinä sitten pidän seuraa ja viihdytän enemmän tai vähemmän humaltuvia vieraita lähes kolme päivää.

Kurittomat kakarat juoksivat mansikkamaalla ja katkoivat puista oksia.

Takavuosina tietyt sukulaiset tuppasivat tupsahtamaan ilmoittamatta ja kutsumatta jopa viikon-kahden ”kesäleiritykseen”. Täysi kestitys oletuksena, tullessa koko köörillä oli mukanaan yleensä vajaa kassillinen halvimpia ruokatarpeita tyyliin ranskanleipä, gotlertanko ja vissypullo. Ei tikkuakaan ristiin koko aikana, palveluita kyllä odotettiin, koska hehän ovat lomalla. Sauna ja grilli jatkuvasti lämmityksessä, tunnelmallista pihanuotiotahan on toki poltettava joka ilta. Kaiken kruunasi yleensä porukan miespuolisten henkilöiden kännäys ja juoppokuskiksi mankuminen. Onneksi nykyään on hyvät välit ko. henkilöihin – eli noin 300 kilometriä.

Kerran viisihenkinen tuttavaperheemme tuli mökillemme vieraaksi viikon lomalle tuoden mukanaan kaalin. Sanoessani asiasta jouduimme vuosikausiksi riitoihin. Mukava loma!

Elettiin 80-lukua, ja minä olin mummin ja vaarin kesämökillä kaiket kesät. Koska tuohon aikaan ei kännyköitä ollut ja mökillä ei sähköjä, ei meitä tavoitettu muuten kuin postikortilla tai soittamalla paikalliselle maatalon isäntäväelle, joka sitten välitti viestin. Isäni serkulla ja hänen perheellään oli tapana lähettää postikortti ja ilmoittaa, että ovat tulossa juhannukseksi mökille sen enempää miettimättä, sopiiko se mummille ja vaarille.

Niinpä viisihenkinen perhe pamahti asuntovaununsa kanssa pihaan. Koska isäni serkku oli taukoamatta puhuva räpätäti, meni kaikilta juhannus pilalle. Saunan lämmityksessä sai sentään olla hetken rauhassa, kunnes pikkuserkut tulivat rantaan ja jokainen kaupunkilaispoika kiljui jos jonkin ötökän nähdessään. Omat eväät sentään oli mukana, mutta pienehköön mökkiin kun piti saada oman väen lisäksi mahdutettua viisi muuta, alkoi pinna kiristyä yhdellä jos toisellakin. Kun vieraat sitten älysivät jatkaa matkaa, kaikki huokasivat helpotuksesta. Ei kiljuvia serkkuja, ei taukoamatta suutaan avaavaa tätiä.

Yksi keräsi kielot pihasta ja toinen pisti autoradionsa soimaan.

Olimme saapuneet mökillemme juhannuksen aatonaattona. Istuin vielä puoliyhdentoista maissa kesäiltaa ihastelemassa punaviiniä nauttien, mieheni oli jo nukkumassa. Samalla ajoi auto pihaan, josta purkautui vieraat kaukaa ja yllättäen. Mieheni joutui nousemaan ylös, kummatkin pukeutumaan ja laittamaan tarjottavaa heille. Tuliaisina heillä oli gini-pullo. Omat eväät kylmälaukussa vietiin kellariin poislähtöä odottamaan. Siinä meni aatto, juhannuspäivä passatessa.

Toisena juhannuspäivänä sanoin vieraiden kuullen miehelleni, että eiköhän meidän pitäisi jo ruveta lähtemään kaupunkiin päin, että ehtii tehdä hommat sielläkin ennen töihin lähtöä. Sain vieraat lähtemään, ottivat lopun ginin mukaansa, sekä tietenkin omat eväänsä. Sitähän eivät saaneet koskaan tietää, että meillä alkoi kesäloma ja tulimme saman tien takaisin. Yhteydenpito näihin usein yllätysvierailuja tekeviin, kaukaisiin sukulaisiin päättyi silloin.

Työpsykologi Raili Perimäki antoi vinkkejä onnistuneeseen lomaan Huomenta Suomessa heinäkuussa 2012.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.