Mainos

Lukijat kertovat entisajan pääsiäisistä: Söimme kylmää ruokaa hiljaisuuden vallitessa

Studio55.fi pyysi lukijoitaan kertomaan entisaikojen pääsiäisestä. Moni muisti lapsuuden pääsiäisistä munien maalauksen ja mämmin maun. Osalle lukijoista pääsiäinen muistuu mieleen hyvin hartaana ja jopa synkkänä juhlana, mutta iloisiakin muistoja löytyi. 

Kyyneleitä ehtoollisella

Kun olin lapsi (s.1945), olin aina vanhempien mukana kiirastorstai-iltaisin kirkossa ja ihmettelin siellä penkissä istuessa, miksi niin moni pyyhki kyyneleitä ehtoolliselta tullessa. Mutta varmaan vielä sota-ajan murheet ja menetykset olivat ihmisillä mielessä tuolloin. Pitkäperjantaina ei käyty kylässä ja lauantai-iltana laitettiin myssy tai hattu nukkumaan käydessä sängyn viereen, ja yöllä pääsiäiskukko kävi tuomassa siihen suklaamunia ja se oli tietysti parasta pääsiäisessä. Tämä ”munaperinne” jatkui omien lasten kanssa ja vielä nykyisin lastenlastenkin kanssa.

-Tuisu

"Ei saanut puhua kovalla äänellä"

Hyvin kristillinen monen päivän juhla ruokatapoineen ja kirkossa käynteineen. Pitkäperjantait olivat erittäin pitkiä ja hiljaisia. Ei saanut puhua kovalla äänellä. Asuimme Helsingissä kerrostalossa. Kukaan lapsista ei päässyt ulos leikkimään ja temmeltämään. Söimme vaan kylmää ruokaa hiljaisuuden vallitessa. Muistelimme pitkäperjantain ristiinnaulittua. Ulos sai katsoa ikkunasta. Siellä ei ollut ketään, eikä kadullakaan ollut liikennettä. Ei ollut vielä televisiota siihen aikaan kotonamme. Yleensä pitkäperjantaisin sää oli harmaa ja ikävä. Kiirastorstai-iltana klo 18-21 olimme olleet koko perhe (liian) pitkässä kirkkotapahtumassa, joka kesti siis monta tuntia. Ikävää ja surullista.

Pääsiäisenä oli yleensä suvun yksinäisiä tätejä kylässä kotonamme passattavina. He olivat tuoneet värikkäitä pääsiäiskaramelleja lapsille, joita saatiin syödä vasta pääsiäispyhinä lounaan jälkeen. Pääsiäislauantaina siivottiin perusteellisesti ja tehtiin valmiiksi paljon ruokia isolle sakille. Maalasimme munia vesiväreillä koko perhe ison pöydän ääressä. Koko koti koristeltiin pajunoksilla, keltaisilla pöytäliinoilla, koulussa tehdyillä vaatimattomilla pääsiäiskoristeilla, keltaisilla narsisseilla ja oranssipuneisilla tulppaaneilla.

Syötiin kauan ison pöydän ääressä molempina pääsiäispäivänä. Oli kanaa ja riisiä, lampaanpaistia ja perunalaatikkoa. Lammas maistui vanhalle villasukalle. Myöhempinä vuosina lampaan lisäksi myös paistia ruskeine kastikkeineen. Mämmiä paksun kerman kanssa, pääsiäislauantaina leivottuja pullaleivonnaisia, kuivakakkuja, sokeripipareita, ei viiniä eikä alkoholia missään muodossa. Sunnuntaiaamuna oltiin käyty taas kaikki kirkossa. Kotonakin laulettiin pääsiäisvirsiä pianon säestyksellä. Kyllä tuli selväksi, miksi kristillistä pääsiäistä vietettiin. Ei puhettakaan, että olisi oltu muualla kyläilemässä, laskettelemassa, tansseissa. Siihen aikaan 1950-1960-luvuilla olivat tanssipaikat kiinni. En muista, koska ne avattiin pääsiäistansseihin.

Yhtenä pääsiäisenä oltiin koko iso perhe oikein yökylässä maalla sukulaisten vauraassa maalaistalossa. Sieltä muistan pienen mustavalkoisen tv:n 1950-luvulla, ja jälkiruoaksi oli mämmikermaherkun jälkeen vielä omatekoista paksua jäätelöä tehty maatalon omasta oikeasta lehmänmaidosta (kermasta?). Pääsiäiseen kuului vielä pääsiäislauantaina koko perheen yhteinen sauna. Tehtiin myös pääsiäistaikoja pääsiäisyönä.

-Vanhoja muistellen 1950-1960 luvulta

Lasten pukeminen virpomisasuun oli hauskaa ja liikuttavaa. Pojat juoksivat hameenhelmat lepattaen ja huivit päässä pienen korin kanssa naapureissa.

-manta65

"Pääsiäiskaupunki" jäi mieleen

Lapsena (60-70-lukujen vaihteessa) oli kaikkein ihaninta pääsiäisenä rakentaa siskon kanssa pääsiäiskaupunki. Silloin ei kaupasta kamalasti koristekamaa kannettu, vaan meilläkin kaupunki valmistui  koulun yms askarteluista, joita oli kertynyt. Kaupunkiin vallattiin yksi koko pöytä ja se sai olla siinä koko pääsiäisen ja usein vielä pitkään ylikin (kiitos äiti!). Siellä oli kodit, tiet puita pajuista ja kukkia ynnä muuta mukavaa. Sillä oikein leikittiinkin. Ehkäpä se siksi saikin olla kauan, koska sen parissa me lapset sitten viihdyimme pitkään. Sen vielä kaikki muistavat, joten ehkä se on koko perheelle jäänyt mieleen. Perhe ei olut uskovainen, mutta näin jälkeenpäin ajatellen yhteys monien maiden jouluseimeen mielestäni on, vaikkakin käsittääkseni niillä ei leikitty. Sääli vaan, että kuvaus oli siihen aikaan vielä suhteellisen harvinaista ja kallistakin, joten kakaroiden leikkeihin ei kallista filmiä haaskattu. Mutta kyllä siskokin hyvin muistaa, koska usein pääsiäisenä tokaisee: ”Muistatko, kun aina leikimme pääsiäisenä pääsiäiskaupungissa” – ja kuinka voisinkaan unohtaa!!

Hankikantosilla hiihdettiin hakemassa pajunkissoja

Perinteisesti äidin kanssa kotoista mämmiä tuohituokkosiin ja tuvan uunissa poistettavaksi. Tervatulla isän kanssa tehdyillä puusuksilla me nuoret hiihdeltiin hankikantosilla hakemassa loistavia pajunkissoja. Kotikanalan munat värjättiin sipulinkuorilla jo keitettäessä. Pitkäperjantai oli hiljainen, mutta pääsiäispäivänä. katseltiin kuinka aurinkokin tanssi. Tavattiin naapureita hulluhevosen parissa jäällä.

-Maaseudun poika

Pääsiäislauantain kepposia

Olen maalla syntynyt ja kasvanut ensimmäiset 20 vuotta. Pääsiäislauantai-iltana oli tapana käydä naapureita härnäämässä kovaäänisillä lehmänkelloilla. Yleensä se mekkala suoritettiin ikkunoiden lähellä tai muuten näkyvällä ja kuuluvalla paikalla. Sitten tuli kyllä hirmukiire juosta karkuun, ettei vaan joutunut kärsimään selkäsaunaa heiltä, jotka tuli häirityksi. 

-ehjin nahoin

Olivat rauhallisia, kaiken kansan yhteisiä juhlia, eivät nykyisenlaisia kerskakulutusjuhlia.

-Kuperkeikka

Meillä lapsuudessa 1960-luvulla aloitettiin pääsiäisen valmistelu hyvissä ajoin. Me lapset teimme pääsiäiskokkoa, josta yritettiin tehdä mahdollisimman iso. Keräsimme risuja metsistä ja olkia sekä muuta poltettavaksi kelpaavaa. Kun se oli valmis, kiipesimme korkeaan puuhun katsomaan, näkyykö naapurikylällä yhtä isoa kuin meillä, tai kenties korkeampaa? Asuimme eteläpohjanmaalla, jossa pääsiäisvalkea oli perinne pahojen henkien ja noitien karkottamiseksi. Illalla kokon polttamisen jälkeen lähdimme trullaamaan, teimme kaikenlaista pientä kepposta talojen pihoilla – esimerkiksi kaadettiin maitolavoja, luutia heitettiin kartanolle tai piilotettiin, havuja heitettiin ympäristöön. Äiti teki mämmin itse, sitä piti keittää monta tuntia isossa padassa ja sen jälkeen paistaa. Munia myös maalattiin ja syötiin. Suklaamunia ei meillä ollut.

-Trulli

Ruokamuistoja

Äiti paistoi lampaanviulua. Siihen tehtiin veitsellä viiltoja ja viiltoihin upotettiin paloja valkosipulinkynnestä. Jälkiruuaksi oli jotain persikkarahkaa. Mämmistä en tykännyt ja sen muistan, että vaarin mielestä siihen piti vielä ripotella sokeria päälle vaikka se oli jo umpimakeaa ja kermaan upotettua.

-Marianne

Lapsuuteni pääsiäisenä maalasimme kananmunia, ja kukko oli yöllä tuonut tyynyn alle suklaamunan. Ennen pääsiäistä haimme pajunkissoja maljakkoon. Kotona vietettiin pääsiäispyhät. Mämmiä oli kerman kanssa. 

-klaara

Muisto makeisista

Pääsiäinen toi aina rauhaa kiireisille vanhemmilleni. Oli aikaa olla yhdessäkin. Erityisesti pitkänä perjantaina ei juurikaan kotoa lähdetty. Lapsuuden pääsiäisistä jäi mieleen se, että kukko muni jotain pientä hyvää pääsiäisyönä. Äitini oli ollut yöllä laittamassa yllätystä, kun olin yllättäen herännyt. Äidiltä putosi namu lattialle paikalta poistuessaan. Muistan poimineeni hedelmärakeen suuhuni sänkyni viereiseltä räsymatolta.

Ruisleipiä ja mämmiä leivinuunissa

Meidän kotona lämmitettiin leivinuuni jossa paistettiin ruisleipien lisäksi mämmi. Koivun tuohesta tehtyihin roveisiin laitettiin mämmi moneksi tunniksi uuniin muhimaan, rovet käytettiin uudestaan joka vuosi. Me lapset imeskeltiin kaikki kuivuneet kikkareetkin roveista, sitten ne pestiin ja varastointiin uusiokäyttöön. Hiihdimme hakemaan pajunkissoja pellonreunasta, värjäsimme kananmunia vesiväreillä. Yleensä serkut pääsivät leikkimään meidän kanssa, he tulivat traktoriin rakennetun peräkopin kyydissä. Siis joskus 1962 meillä oli lehmiä, joten myös kotijuustoa tehtiin poikineen lehmän jälkimaidosta. Oli kivaa, kun oli pyhä ja vanhemmat olivat keskellä päivää kotona sisällä eikä isä ollut hevosen kanssa tukkia kaatamassa, eikä äiti navetassa.

-Edla

Nykyistä hartaampi juhla

Kun itse olin pieni, oli pääsiäinen meillä kotona nykyistä hartaampi juhla. Pitkänäperjantaina ei ollut tapana tehdä vierailuja, ja äänekkäät ulkoleikitkään eivät olleet oikein sopivia. Kun mummini asui meillä, noudatettiin ehkä hillitympiä tapoja kuin muuten olisikaan. Munien maalaaminen ja suklaamunien kätkeminen ja etsiminen kotona olivat mukavia pääsiäisperinteitä. Mummi sanoi, että pitkänäperjantaina on aina synkkä sää; ja ihme kyllä, tuo pitikin usein paikkansa.

Kun omat lapseni olivat pieniä, he olivat innoissaan virpomisesta. Varsinkin keskimmäinen poikani poimi läheisestä pajukosta ainakin sata oksaa, ja koristeli ne värikkäin höyhenin ja nauhoin. Tähän työhön meni kokonainen päivä, ja hauskaa oli. Paitsi illalla äidillä, kun lapset olivat nukahtaneet – voi sitä roskien määrää!  Palmusunnuntaina oli hauska naamioitua noidiksi, kasvomeikkejä myöten. (Tästä tuli mieleeni, että kerran seitsenkymppinen tätini lähti kerrostalon lasten kanssa virpomaan, noidan kamppeisiin verhoutuneena. Lapsilla oli hauskaa, ja karkkisaalis runsas.)

Lapsena pääsiäinen oli yksi lempijuhlistani, sillä se aloitettiin aina pääsiäismunajahdilla. Isä piilotteli munia mitä ihmeellisempiin paikkoihin.

-tahvo

Yhden pääsiäisen muistan erityisesti: silloin olin naistensairaalan tarkkailupuolella ennen nuorimman lapseni syntymistä. Olisin niin mielelläni ollut vanhempien lasten pääsiäisvalmisteluissa mukana. Ikävä kuitenkin lievittyi, kun perhe illalla tuli vierailemaan ja kertomaan miten paljon hyvää he olivat kierroksellaan saaneet. Ja muutaman päivän päästä syntyikin minulle se ”pääsiäisen ihme”, nuorin lapseni aurinkoiseen kevätaikaan.

Kun olin pieni, niin äitini piilotti pääsiäismunia. Tehtiin toki virpomavitsatkin. Nuorena aikuisena kävin joitain kertoja kavereiden kotona maalla pääsiäisenä. Heillä oli tapana siellä kylällä polttaa pääsiäiskokkoa, vaikka Itä-Suomessa asuvatkin. Siellä myös tapana nuorten käydä meluamassa naapureissa (pihoilla) ja koittaa varoa etteivät kastu, kun naapurit ovat jossain piilossa vesiämpäreiden ja muiden astioiden kanssa. Joskus kastui, joskus ei.

Meillä ei mitenkään erityisiä ruokaperinteitä ollut. Toki vanhemmat söivät mämmiä, josta en itse tykkää edelleenkään. Mieheni syö mämmiä, mutta ei nykyään itekään juurikaan sitä syö .Joskus käymme Lemillä syömässä särää, jos olemme siellä suunnalla käymässä. Siitä tullut jonkinlainen perinne. Rairuoho kuuluu myös pääsiäiseen ja narsisseja ja tulppaaneja pitää ostaa kuin myös pääsiäismunia vähän. Ja tehdä rahkapiirakka. Ihan kaikessa rauhassa olla kotosalla, jos suinkin mahdollista. Ainakin osa pääsiäisestä.

-TT

Ennen vanhaan pääsiäinen aloitettiin mämminsyönnillä ja kananmunilla. Nykyistä enemmän oli esillä pääsiäiskoristeita. Pääsiäinen oli hartaampi ja pitkäperjantaita erityisesti kunnioitettiin. Pääsiäisenä saatettiin vierailla sukulaisten luona. Pääsiäiskokkoja sytytettiin. Haudoilla käytiin.

-helemari

Ihanaa ruokaa, sormusyllätyksiä suklaamunissa

Viikko ennen pääsiäistä kävimme hakemassa oksia, joita huuhdottiin kylmällä ja lämpimällä vedellä, ja siinä ne maljakossa tulivat hiirenkorville. Koulussa askartelimme pääsiäisnoitia ja munia, jotka sai kotiin keskiviikkona. Puhalsimme munia, joita maalattiin ja laitettiin nauhaan ja oksille. Elannossa oli myynnissä pieniä puisia koristeita myös oksille. Ne oli hienompia, mutta niitä oli vähemmän.

Meillä pääsiäissunnuntaina käytiin kirkossa, ja äiti oli tehnyt ihanaa rahkapiirakkaa kirkkokahviksi. Aino-täti kävi virpomassa, ja se oli jotenkin vähän noloa meistä likoista. Koti koristeltiin tipuleilla, ja pöytään laitettiin paperisia tipu-haitarikuvia, jotka oli ostettu ostarin paperikaupasta. Koulussa tekemämme koristeita ihasteltiin ja laitettiin kunniapaikalle. Kiirastorstaina oli kiire saada kaikki valmiiksi. Perjantaina oli hienot vaatteet ja oltiin enimmäkseen kotona. Oli sopimatonta hakea kaveria ulos tai pimputtaa muiden ovikelloja. Ymmärsimme nimen ”pitkäperjantai” syyn. Kun lauantai tuli, HURRAA! Saimme mennä ulos arkivaatteissa leikkimään!

Pääsiäissunnuntaina äiti teki ihanaa ruokaa, sellaista kun ei arkena saatu. Oli kokonaisena paistettu broileri, ja koti tuoksui kummalle: curry-mausteelle. Äiti teki uutuutta: pilahviriisiä, joka oli taivaallista, ohje oli Elanto-lehdestä. Jälkiruokasi oli mämmiä, jota ostettiin MjölCentralista. Minä sain lauantaina kunnian käydä hakemassa oikein kolmen viivan pullokermaa. Se oli hieno juhla. Maanantaina oltiin taas hienoissa vaatteissa ja saatiin pääsiäismunia, joiden sisällä oli sormus, jossa oli melkein aito timantti. Siinä oli hollaamista että huomasi aina kun kivi tippui! Naapurissa oli tyttö jolla oli joka sormessa sormus, se oli jotenkin meistä liialllista! Tämä oli ihan äsken eikä ennen vanhaan, vain 50 vuotta sitten.

Isosisko tuli kotiin pääsiäiseksi

Koko kyläyhteisössä pääsiäispyhiä vietettiin yleensä hiljaisuudessa. Vierailulla ei juuri käyty, ainoastaan virpominen toi lapsille mukavaa puuhaa. Virpomaan mentiin vain oman kylän tuttuihin taloihin. Mitään noita-asusteita ei silloin harrastettu, ihan omilla vaatteilla juostiin naapureissa virpomassa. Kaikki askartelivat virpavihdat itse. Kreppipaperiruusut  ja silkkipaperisuikaleet koristivat vihtaa ja lorun piti tuoda sanoiltaan hyvää onnea ja terveyttä. Palkkaa ei heti maksettu virpojille, vaan isäntäväki sanoi että tulkaahan pääsiäisenä palkoillenne. Pääsiäispäivänä kuljettiin keräämässä palkat ja yleensä  taloista annettiin paperipussi käteen jossa oli pulla, pari karamellia ja joskus jopa kolikko.

Pääsiäiskoristeita ei juuri ollut, ainoastaan hiirenkorvalla olevat koivunoksat koristivat pääsiäispöytää ja kanamunan kuoret värjäsimme vesiväreillä. Kuoret olimme puhaltaneet päihin tehtyjen reikien kautta tyhjiksi ja sisus käytettiin ruokiin ja leipomisiin. Äiti oli tehnyt ison kattilallisen mämmiä ja kyllä se maistuikin maidon kanssa. Muuta erikoista pääsiäisruokaa ei meillä ollutkaan.

Eräs pääsiäinen jäi mieleeni, koska sinä pääsiäisenä tapahtui mielestäni niin iloinen yllätys. Itse olin 7-vuotias ja olin hiihtelemässä metsässä. Kun tulin kotiin, niin isosiskoni oli yllättäen tullut kotiin kaukaa ja miten sydämeni läikähti ilosta kun näin hänet ja äitini istuvan talon seinustalla auringonpaisteessa. Parempaa yllätystä tuskin olisin osannut toivoa.

Olen pitänyt kiinni pääsiäisperinteistä, koristellut kotia koivunoksilla, mämmiä pitää olla ja vähän muitakin herkkuja. Myös kunnioitan pääsiäisen sanomaa.

Mämmit, trullit, koristellut munat

Lapsuuden pääsiäiseen kuuluivat kotona tehty mämmi, trullit, pääsiäisvalakiat ja äidin koristelemat munat. Äiti teki mämmiä valurautapadassa. Joskus siitä tuli hyvää, mutta toisinaan karvasta takeroa. Mutta kun päälle ropsautti kerroksen hienoa sokeria ja lusikoi kylmän rasvaisen maidon kanssa, se olikin hyvää.

Pääsiäisvalakioita laskettiin tuvan ikkunoista. Niitä näkyi kymmeniä ja ulkona tuntui savun haju. Joskus naapurin lasten kanssa vietiin hevosella jäätynyttä turvajärveä pitkin poltettavaa roinaa. Vanhat kumisaappaat kärysivät pitkään. Näin oli vain muutaman kerran.

Äiti värväsi munat sipulinkuorilla, piirsi pupuille naamat ja liimasi ikkunaliimapaperista pitkät korvat. Pupukerhoa ei olisi malttanut rikkoa, mutta munat maistuivat hyvältä. Niitä ei aina saanut.

Pääsiäislauantaina kiersivät trullit pitkissä hameissaan naamat noettuina talosta taloon lorua lasketellen. Oltiin hyvin tyytyväisiä, kun kannun kilahti pienikin kolikko tai lakritsipötkö. Tämä oli ja on vieläkin, kun kerjäläisiä suorastaan odotettiin.

-Trullimuori

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.