Lukijat katuvat takaamiaan lainoja – ”Koti meni alta, pilasi monen ihmisen välit”

”Luottamus ihmisiin meni lopullisesti”

Takasin lainan työtekijälleni ja uskoin että hän hoitaa velan pois, mutta toisin kävi. Jouduin maksamaan lainan pois ja annoin hänelle lopputilin käteen. Meni monta vuotta ennen kuin ulosottomies sai perittyä häneltä maksamani summan korkoineen pois, joten taloudellista tappiota minulle ei tullut, mutta luottamus ihmisiin kylläkin meni lopullisesti.

”Katkeraksihan se teki minut”

80-luvulla takasin aviomieheni ottamaa lainaa matkatoimiston pyörittämistä varten. Yritin puhua, ettei lähtisi tällaiseen mukaan, mutta ei auttanut mikään. Mietin, josko en laittaisi nimeäni papereihin, mutta toiseen pitää luottaa ja uskoa. Ei olisi pitänyt laittaa – kotimme oli vakuutena ja se meni meiltä alta sitten myöhemmin 3 vuoden päästä. Viisastuin siitä, että enää en laita nimeäni takuupapereihin – pyytää kuka tahansa.

Muiden esimerkit estivät

"Itse en ole taannut lainaa, mutta äitini aikoinaan takasi ja meni luotot jne sen takia. Itse en takaisi koskaan, varmaan jäänyt lapsuudesta tämä tapahtuma sen verran mieleen."      

"Onneksi en ole taannut toisen lainaa. Serkkuni on niin tehnyt, ja hänellä on ollut vuosia ongelmia sen vuoksi, nyt viimeisimpänä he joutuvat myymään talonsa."

"On pyydetty kaksikin kertaa, mutten suostunut. Meni välit toisen kanssa. Toinen jäi vielä ystäväksi. Lähivanhempi takasi ja joutui maksumieheksi, katui koko ikänsä, niin päätin etten ikinä takaa." 

Olimme ulkomailla tuon jälkeen. Minä palasin Suomeen lasteni kanssa, ja hän jäi sinne. Hakeuduin velkajärjestelyyn (viideksi vuodeksi) – mieheni luisteli asiasta pois olemalla tarpeeksi kauan ulkomailla, asia ennätti vanheta. Katkeraksihan se teki minut, ja on vaikea luottaa ihmisiin, jopa nykyiseen aviomieheeni.

Hyöty, mikä velkasaneerauksesta oli: osaan käyttää rahat hyvin säästeliäästi ja tarkasti.             

”Ei ihan helpolla unohdu”

Kyllä jouduimme maksumiehiksi. Ei taatulla ollutkaan siinä vaiheessa rahaa, kun pankki vaati saatavia. Eikä myöskään toisella takaajalla. 10 tonni meni niin että hupsasti korkojen kera. No siitä on jo aikaa. Markka oli valttia. No itsellä oli vanhan talon korjaus menossa, että kyllä se raha olisi mennyt saunanlauteisiin tai kylppärikaakeleihin. Ei meidän välit ihan huonot ole. Itse olen hänen tyttäriensä kummi, joten ollaan tekemisissä. Pakostakin. Tosin ei ihan helpolla unohdu, kun katselee heidän nykyistäkin rahankäyttöä. Tuntuu, ettei mikään tavallinen vaate kelpaa. Pitää olla kalliita merkkivaatteita...

”Siinä meni talo ja vähän muutakin”

Nyt jo edesmenneen ”kaverin”. En tarkalleen tiennyt. Petoksella. Pyydettiin takaajaksi. Epäilytti. Kaikki meni päin peetä. Kaverilla ei ollut tarkoituskaan hoitaa lainaa. Paljastu jälestäpäin. Jouduin lainan maksajaksi ja siinä meni talo ja vähän muutakin. Seuraukset heijastelee vieläkin.

Ei koskaan takaajaksi

"En ole koskaan taannut kenenkään lainaa. Kukaan ei ole koskaan pyytänytkään – onneksi. Suurimman osan elämääni olen varmaankin ollut toisten mielestä sellainen, jolta ei tuollaista tule mieleen kysyäkään."                

"Jo nuorena aikuisena päätin, että en takaa missään tilanteessa kenenkään lainaa. Oli niin paljon ympärillä jo silloin tapauksia, joissa takaajista oli tullutkin täysimääräisiä maksumiehiä. Viisas päätös myös näin jälkikäteen ajateltuna."

”Samalla lyhensimme omaa asuntolainaa ja takauslainaa”

Takaustamme pyydettiin firman perustamiseen mieheni lähisukulaisille. Olimme itsekin juuri ottaneet asuntolainan oman kodin rakentamiseen. Lyhensimme sitä kerran kuukaudessa. Lainanottaja ei hoitanut pankkiin lainoja ajallaan, joten ne sanottiin irti. Niin me takaajat jouduimme ottamaan pankista korkealla korolla (16%) lainaa maksaaksemme takaukset pankille. Samalla lyhensimme omaa asuntolainaa ja takauslainaa. Lapset olivat pieniä, joten heillekin se oli kova paikka, kun emme voineet ostaa juuri mitään ylimääräistä kivaa. Elimme säästeliäästi vuosia ja saimme kaikki kunnialla maksettua ajallaan pois. Onneksi meillä oli molemmilla työpaikat.             

Monenlaisia tarinoita – ”Se suomalainen sisu ja häpeä”

8000 euroa meni sen siliän tien. Kaveri muutti johonkin ulkomaille. 

En joutunut maksumieheksi, mutta läheltä piti. Pilasi monen ihmisen välit, aiheutti unettomia öitä ja stressiä. Ei pitäisi taata muuta kuin sellainen, jonka on kykenevä ja halukas maksamaan tarvittaessa.

Kadun, menetin rahani antaessa vuokratakuut. Liian läheinen ystävä pyysi…

Takasi lapsen lainan

"Lapsen asuntolainaa takasin erotilanteessa 1990. En ole taannut muita lainoja, en takaa. Lapsi on ainoa takauksen saaja jatkossakin. Tarjouduin itse takaamaan ja hieman maksamaankin lainaa. Ei kaduta, koska aloite oli oma. En halunnut aikuista lasta vuokralaiseksi tai pieneen peräkamariini asumaan. Ei taloudellisia vaikeuksia ja välit ovat kunnossa."

Työkaverini pyysi takaamaan lainaa ja aluksi kaikki menikin hyvin, mutta kun lopussa olikin suurempi erä, niin sen maksussa tuli ongelmia. Lopuksi hän kuitenkin hoiti asiansa viimeisenä päivänä, ja silloin päätin, että en ikipäivänä enää takaa kenellekään mitään! Välit säilyi silloin ihan ok hyvinä kaikesta huolimatta, mutta enäähän ei olla missään tekemissä, kun työpaikat vaihtuvat ja olen jo eläkkeellä.

80-luvulla takasin työkaverin lainaa. Jätti maksamatta. Läksi työpaikasta. Tavattomasti harmitti, enkä ole sen jälkeen kenellekään takaajaksi alkanut.   

Takasin silloisen mieheni autolainan ja kun hän auton sai, lähti nuoremman naisen mukaan ja minä maksoin äitiyspäivärahoilla lainaa takaisin pankille. Oli aika tiukkaa, mutta selvitty on. Se suomalainen sisu ja häpeä, edes vanhemmilleni en asiasta kertonut. 

Hyviäkin kokemuksia

"Olemme taanneet poikamme asuntolainan, lyhennykset on hoidettu ohjelman mukaan ja välit ovat mitä parhaimmat."  

"En kadu, nuoripari sai oman ensiasunnon (ei sukua). Saan aina kiitokset, kun harvoin tavataan."

"Ennen kuin menen takaamaan yhtään mitään, minun tulee olla satavarma, että lainan ottaja maksaa lainansa, ja näin on myös tapahtunut. Tarkka pitää olla. Olen nuoruudessa joutunut kieltäytymään takaajan roolista."

Takasin siskoni lainan ja jouduin aika pitkän aikaa maksamaan sitä. Välini siskooni on jo lämmennyt.                                   

Varsinaisesti en ollut lainan takaajana, vaan otin omiin nimiini velkaa saadaksemme aviomieheni henkilökohtaisen velan maksetuksi hänen ehdotuksestaan. Hän oli eräästä syystä luottokelvoton ja kun maksaisimme hänen velkansa, hän olisi taas luottokelpoinen ja saisimme yhteisen talolainan. Vaan kuinkas kävikään. Saatuaan rahat ja maksettuaan velkansa mies lähti viikko sen jälkeen eikä ole palannut. Enkä tiedä vieläkään missä on. Velka jäi minun nimiin. Onneksi hän on ainakin toistaiseksi lyhentänyt lainaa minulle, joskin yhden erän jäljessä. Avioerosta ei ollut puhetta sanallakaan. Avioeropaperi tuli postissa pari kuukautta hänen lähdön jälkeen. Velkakirja oli onneksi tehty. Asumuserossa ollaan. Sain yllättäen sellaista ihmissuhdesokkihoitoa.