Mainos

Lukija kertoo salarakkaasta: Juoksin kahden miehen välillä

Studio55.fin lukijat kertoivat rakastumisista toiseen ihmiseen parisuhteessa ollessaan. Nimimerkki krisu kertoi elämästään "kahden miehen loukussa".

Löysin nykyisen elämänkumppanini 18-kesäisenä. Saimme pari lasta ja menimme naimisiin. Olin kotiäitinä lasten kanssa melkein neljä vuotta ja omistauduin perheen arjen pyörittämiselle.

Miehen kanssa meillä oli ihan hyvä olla. Turvallinen mies, joka piti perheensä kanssa yhdessä tekemisestä. Harvoin saimme yhteistä aikaa ja sekin meni melkein aina nukkumiseen. Sitten aloitin työt. Olin iloinen, kun pääsin ihmisten ilmoille ja sain ihan oikeaa palkkaa. Kävin kaksivuorotöissä ja mies kolmivuorotöissä.

Kipinä syttyi työkaverin kanssa

Töissä iskin silmäni työkaveriini, joka oli hurmaava. Mies oli hiukan ujo, mutta ihailin hänen ammattitaitoaan ja otin hänen työmoraalistaan mallia. Olin aika nuori ja kokematon monin tavoin. Mies oli minua 10 vuotta vanhempi, vakaasti naimisissa ja hänellä oli lapsia, kuten minullakin.

Kipinöinti välillämme näkyi muillekin ja pian ajauduimmekin tekstailemaan. Aluksi tekstailu oli viatonta, mutta muuttui pian rohkeammaksi. Sovimme tapaamisen töiden jälkeen lähimmälle metsätielle. Siellä antauduimme tunteiden vietäväksi. Suutelimme kiihkeästi ja minulla pyöri sukat jaloissa. 

"Piilottelin puhelinta"

Kotona en uskaltanut kertoa mitään. Piilottelin puhelinta, koska tekstiviestit lentelivät tiiviiseen tahtiin. Sovimme tapaamisia teiden varsille, bussipysäkille ja toisen paikkakunnan puistoon. Kävimme kaupassa toisella paikkakunnalla, jotta saimme olla kaksin ja suudella kassajonossa ilman pelkoa siitä, että joku tuttu näkisi.

Elämä oli ihanaa ja olin hurjan rakastunut, kuin huumassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni koin näin. Vaikka rakastin miestäni, oli hänen kanssaan oleminen tähän verrattuna laimeaa, jotenkin lässähtänyttä, mutta niin turvallista, etten uskaltanut irrottaa.

Kaksi vuotta pidimme salasuhdetta yllä. Näimme kun voimme, valehtelimme ja näyttelimme kulissit omissa perheissämme. Jos luulette, että valinta oli helppo, se ei sitä ollut. Itkin usein ja aloin vihata itseäni, kun en osannut päättää. Juoksin kahden miehen välillä.

Vaimo pisti miehen pihalle

Ajan kuluessa mies alkoi epäillä jotain. Sitten tulikin pommi. Työkaverini kertoi, että hänen vaimolleen oli soitettu, että meillä on suhde. Kielsimme molemmat asian ensin. Koska työkaverini oli minuun hurjan rakastunut ja haaveili yhteisestä loppuelämästä, hän meni ja tunnusti. Vaimo pisti miehen samana iltana pihalle.

Hän meni asumaan oman äitinsä kesämökille talviaikaan. Kävin siellä ja hän painosti minua luopumaan omasta taakastani, että voisimme olla vapaat ja aina yhdessä kuten olimme haaveilleet.

Olin uupunut ja pettynyt, väsynyt ja itkuinen. Suhde kulutti enemmän kuin antoi. Tunnustin miehelleni, että jotain pientä oli menossa. Se helpotti tuskaa. Mieheni sanoi, että valinta on sinun, mutta valitse viisaasti.

Laiha sovinto

Tunteet veivät minut nurkkaan. Toisaalta halusin tätä vanhempaa miestä. Olin sulaa vahaa hänen käsissään ja janosin häntä yli kaiken. Pistin peliin perhe-elämäni. Toisaalta ajattelin, että tämä on huumaa, joka menee ohi, eli ei tälle voi mitään pysyvää rakentaa. 

Päätin jättää tämän salarakkaan. Hän pääsi palaamaan vaimonsa luo ja teimme laihan sovinnon, minä kaikkien paitsi itseni kanssa. Olin valinnut ehkä väärin, kuka tietää…

Kun tämä työkaverini tajusi lopulta, ettei minulla ollut aikomusta (tai oli, mutten osannut toimia) jättää miestäni, hän alkoi kiristää. Kerran soitimme poliisit, kun hän tuli häiriköimään kotirauhaamme.

"Tein oikean valinnan"

Nyt yli 10 vuotta tapahtuneesta, katselen välillä vanhoja kuvia muistellen ja kaivaten vanhaa aikaa. Elämäni on ihan hyvissä uomissa, tuttua ja turvallista. Ainoa mikä puuttuu, on järjetön intohimo, leiskuvat tunteet ja kaikki se kahden vuoden huuma, jopa hulluus. Siitä toipuminen otti aikaa.

Mieheni on antanut anteeksi, mutta unohtaa hän ei voi. Ja se näkyy aika ajoin sellaisena kylmäkiskoisena käytöksenä. Vaikka en saakaan edes joka vuosi suudelmia, hellyyttä, halauksia tai vuolaita rakkauden tunnustuksia, voin silti sanoa olevani onnellinen. Vain vähän eri tavalla, mitä siihen yleensä sisältyy.

Mutta kaiken jälkeen, olen silti onnellinen. Tein oikean valinnan.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.