Mainos

Kuusikymppinen Leena tapasi sisaruksensa ensi kertaa: Veli ilahtui, sisko katkeroitui

Studio55.fi kertoi viime syksynä Leenasta*, joka löysi aikuisiällä biologisen isänsä. Isän kuoleman jälkeen Leena odotti tapaavansa sisaruksensa perunkirjoituksessa. Nyt Leena kertoo, miten sisarukset suhtautuivat uuden siskon olemassaoloon.

Leenan biologinen isä kuoli viime vuoden elokuussa. Isän kuoleman jälkeen Leena jännitti perunkirjoitusta. Virkatodistuksesta hänen sisaruksensa saisivat viimein tietää Leenan olemassaolosta.

Kun sisaruksista ei syyskuun alkuun mennessä kuulunut mitään, päätti Leena ryhtyä itse toimeen.

– Soitin äitini serkulle, joka on poliisi, ja kysyin häneltä neuvoa. Hän kehotti minua soittamaan itse veljelleni. Hän tietää, että olen nopea käänteissäni ja käski minun varmistaa, että soittaisin varmasti oikealle henkilölle. Veljelläni on nimittäin monta kaimaa, Leena nauraa.

Netin kautta Leena varmistui veljensä yhteystiedoista. Leena varmisti asian ja tarttui sitten puhelimeen.

– Minua jännitti varmasti enemmän kuin koskaan. Edes työpaikkahaastattelut eivät ole jännittäneet niin paljon, Leena muistelee.

Kun veli vastasi puhelimeen, Leena kysyi häneltä, tiesikö hän, että hänellä oli sisko.

– Veli vastasi kyllä. Hän sanoi, että kyllä minulla yksi sisko on. Seuraavaksi kysyin, että tiedätkö, että sinulla on toinenkin sisko. Hän vastasi, että en tiedä. Totesin sitten, että et ole varmaankaan hakenut vielä virkatodistusta.

Veli vaikutti ystävälliseltä ja kysyi heti tulisiko Leena mukaan myös perunkirjoitukseen. Hetken juteltuaan sisarukset sopivat laittavansa sähköpostia toisilleen. Leena kiitti veljeään ystävällisyydestä ja kirjoitti puhelun jälkeen veljelleen sähköpostiviestin. Jo ensimmäisestä vastausviestistä Leena ilahtui.

– Hän kirjoitti siinä heti "hei sisko". Hän vaikutti hyvin myötämieliseltä. Omatkin lapseni olivat varoittaneet minua, että sisarukseni saattaisivat pitää minua perinnönryöstäjänä, kun tällä tavalla ilmestyn heidän elämäänsä.

Ensimmäinen tapaaminen

Perunkirjoituspäivänä Leena matkusti bussilla veljensä kotikuntaan.

– Veli tuli hakemaan minua autolla. Selvisi, että hänellä oli avustaja mukanaan, sillä hän sairastaa vakavaa sairautta, eikä pysty kävelemään kuin lyhyitä matkoja. Menimme siitä veljeni kotiin ja katsoimme vanhoja valokuvia ja juttelimme. Avustaja laittoi meille pientä purtavaa.

Sen jälkeen Leena lähti veljensä kanssa isänsä kotiin, missä Leena sai tutustua vanhaan rintamamiestaloon. Talokierroksen jälkeen matka vei isän haudalle ja sieltä perunkirjoitustoimistoon.

Toimistossa Leena tapasi siskonsa ensimmäistä kertaa.

– Hänellä oli vanhin tyttärensä mukana. Se oli hassu tilanne, nousin pystyyn ja tervehdimme.

Virallisen osuuden jälkeen seurueeseen liittyivät myös veljen sekä siskon kaksi lasta.

– Menimme ravintolaan syömään, ja se oli vähän sellaista ihmettelyä. Parikymppinen veljentyttö totesi, ettei voinut ymmärtää, miksi vaari oli halunnut salata tädin olemassaolon. Siskoni taas totesi olevansa katkera siitä, ettei hänelle ollut kerrottu totuutta.

Leena yritti rauhoitella siskoaan ja totesi, ettei kuolleiden vihaaminen auttaisi asiaa.

– Yritin sanoa siskolleni, että isä oli varmasti toiminut niin kuin oli parhaaksi nähnyt. Sanoin, että meidän on nyt vain otettava rauhallisesti ja yritettävä selviytyä tilanteesta. En silloin oikein ymmärtänyt, miten raskaasti siskoni asian otti.

Yhteys veljeen on säilynyt

Leena kertoo pitävänsä nyt säännöllisesti yhteyttä veljeensä.

– Olen käynyt veljeni luona ja isän haudalla useita kertoja. Olemme veljeni kanssa kiinnostuneita samoista asioista ja muutenkin hyvin samanlaisia. Hän on se pala, joka on aina tuntunut puuttuvan elämästäni.

Myös veljen lapsiin on ollut ilo tutustua.

– Toissakerralla veljen lapsetkin tulivat paikalle ja paistoimme yhdessä lettuja. Olen myös luvannut veljentytölleni, että hän voi tulla seuraavalla kerralla mukaani Lontooseen, kun matkustan sinne omaa tytärtäni katsomaan.

Siskoaan Leena ei ole tavannut sitten viimesyksyisen perunkirjoituksen.

– Olen vasta ymmärtänyt, miten katkera hän on asiasta. Hän ei ole esimerkiksi hoitanut isänsä hautaa ollenkaan, vaikka he olivat läheisiä. Olen itse vienyt haudalle kukkia, koska veljeni on vaikea päästä sinne hankalan liikkumisen vuoksi. Ainakaan vielä sisko ei ole osoittanut kiinnostusta minuun, mutta ehkä ajan mittaan pääsen tutustumaan häneenkin.

Lue myös Leenan kokemuksia, kun hän sai tietää isästään:

*)nimi muutettu

Studio55.fi/Tuuli Lindgren

Kuvat: Colourbox.com


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.