Mainos

Kuorma-autoa ajava Kirsi: Minun piti todistaa taitoni miehille

Kun Kirsi ryhtyi kuorma-auton kuljettajaksi, hänen piti tehdä miehiä enemmän töitä kelvatakseen joukkoon. Nykyään naiset jo kuuluvat kalustoon.

Kun Kirsi Poravuori piti seuraa autonkuljettajana toimivalle miehelleen tämän työreissuilla, hänen päässään alkoi kyteä ajatus: jospa vaihtaisi itsekin myyjän työt autokuskin hommiin.

– Viehätyin siitä, että kuskin työssä saa olla oman itsensä herra, Kirsi kertoo.

Ajatus muuttui teoksi, kun Kirsi vuonna 2006 suoritti kuorma-autonkuljettajan ammattitutkinnon.

– Ammatinvaihtoon suhtauduttiin hyvin. Kukaan ei sanonut, etteikö nainen voisi toimia tässä työssä.

Muutakin kuin ajamista

Ensimmäiset viisi vuotta valmistumisen jälkeen Kirsi kuljetti pakettiautolla pikalähetyksiä Pirkanmaan alueella. Kuorma-autoa hän on ajanut nyt muutaman kuukauden ajan.

– Halusin vaihtelua. Kuljetan elintarvikkeita pääsääntöisesti Tampereen alueella. Viihdyn kaupunkiajossa, koska se on nopeatempoista. Pitkän matkan reissuista en pidä, Kirsi kertoo.

Yleensä Kirsi aloittaa työvuoron kuudelta ja lähtee kotiin ennen kolmea. Kilometrejä kertyy päivässä 50–100.

– Määrät ovat pieniä, koska ajan kaupungissa. Suurin osa työajastani menee oikeastaan kaikkeen muuhun kuin ajamiseen – rullakoiden viemiseen, tuomiseen ja purkamiseen.

Helpompi ajettava kuin henkilöauto

Kirsi myöntää, että kuorma-auton rattiin hyppääminen jännitti.

– Mutta se oli aivan turhaa! Kuorma-autoa on itse asiassa helpompi ajaa kuin henkilöautoa. Siellä näkee paremmin, mitä liikenteessä tapahtuu, Kirsi kertoo.

Ajotyylin pitää luonnollisesti olla rauhallinen ja tasainen. Isot peilit ja peruutuskamerat helpottavat työtä.

– Kuorma-auto ei tietenkään pysähdy samalla tavalla kuin henkilöauto. On pystyttävä ennakoimaan, mitä edellä ajavat aikovat tehdä: mitä tapahtuu risteyksessä kahden sekunnin päästä, kun itse saapuu siihen?

Raskasta kalustoa varottava

Kirsi sanoo, että muut autoilijat eivät huomioi raskaalla kalustolla liikkuvia kovin hyvin.

– Rekan hytissä on myös pimeitä kulmia. Jos sieltä välistä vilahdetaan, rekan kuljettaja ei välttämättä näe henkilöautoa ennen kuin se on aivan silmillä.

– Autoilijoiden pitäisi antaa rekoille tilaa. Kuorma-auto kiihtyy eri tavalla kuin henkilöauto. Jarrutusmatkatkin ovat pidempiä.

Kirsin mielestä jalankulkijoiltakin tuntuu välillä puuttuvan itsesuojeluvaisto.

– Vaikka he näkisivät, että iso auto lähestyy tai peruuttaa, tielle hypitään miten sattuu. Se tuntuu ikävältä. Vaikka ratin takana on ammattilaisia, niin ihmisiäkin me vain ollaan.

Ei syö huoltsikalla

Klisee rekkakuskista, joka ahmii taukopaikan ruokalassa paistorasvassa uitettuja ranskalaisia, ei pidä Kirsin kohdalla paikkaansa.

– En tykkää istua huoltoasemien kahvioissa tai baareissa. Koska ajoreittini on lähellä kotiani, menen usein 45 minuutin ruokatauollani kotiin syömään. Jos se ei onnistu, haen ruokaa autoon.

Kirsi ei liioin ole joutunut nukkumaan auton hytissä. Niitäkin naisia on, jotka pitkällä matkoilla joutuvat niin tekemään.

– Jos reitit ovat pitkiä, kuski saattaa viettää tien päällä viisikin päivää käymättä kotona ollenkaan. Osalla huoltoasemista on kyllä nykyään hyvät mahdollisuudet peseytymiseen.

– Vapaa-ajan saa kulumaan tietokoneen kanssa, joka useimmilla on nykyään mukanaan.

Työllä samalle viivalle miesten kanssa

Kirsi ei ole juuri kokenut työssään syrjintää sukupuolensa vuoksi.

– Naiskuskeja on jo sen verran, että tämä alkaa olla normaalia. Miehet ymmärtävät, että kuulumme kalustoon.

Aivan uran alussa asiat eivät olleet yhtä hyvin.

– Minun piti tehdä hieman enemmän töitä kuin miesten, jotta pääsin samalle viivalle heidän kanssaan. Joka tapauksessa minut on otettu kaikissa työpaikoissa todella hyvin vastaan, Kirsi sanoo.

Fyysistä työtä

Huonoja puolia Kirsi ei kuljettajan työstä juuri löydä.

– Talvella lumi toki hankaloittaa ajamista. Työ on myös hyvin fyysistä ja laittaa kropan koville. Itse hoidan kehoani käymällä salilla.

Rekkakuskin työ ei siis välttämättä ole vain autossa istumista.

– Itse kävelen työpäivän aikana noin 25 000 askelta. On toki niitäkin, jotka ajavat lähes viisi tuntia putkeen – silloin liikuntaa ei luonnollisesti kauheasti saa.

Itsenäistä ja seurallista

Kirsi uskoo, että hän viihtyy kuorma-auton kuljettajana vielä pitkään.

– Pidän siitä, että kun olen saanut auton lastattua ja lähdettyä terminaalilta, saan työskennellä hyvin itsenäisesti. Vaihtelua päiviin saa jo lenkkiä vaihtamalla.

– Toisaalta päivän aikana kuitenkin tapaa paljon ihmisiä. Kun käy usein samoissa paikoissa, saa sellaisia hyvän päivän tuttuja, joiden kanssa puhutaan jo muistakin kuin työasioista.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.