Mainos

Kultaisen 60-luvun suosikkilaulaja villitsi yleisön bikineissä

1960-luvun kiivaina vuosina suosikkiartistit tahkosivat levyjä ja keikkoja liukuhihnalta. Laulaja Rauni Pekkala uppoutuu Studio55.fissä kultaisen vuosikymmenen muistoihin.

Moni 1960-luvun suosikkiartisti nousi pinnalle "takavuosien Idolsin", iskelmälaulukilpailun kautta. Näin kävi myös 17-vuotiaalle pieksämäkeläiselle koulutytölle Rauni Pekkalalle.

Pekkala sijoittui vuoden 1960 mittelössä toiseksi Pirkko Mannolan levyttämällä kappaleella Viisi viimeistä minuuttia.

− Jostain syystä minut pyydettiin voittajan sijasta Helsinkiin koelauluun. Se oli onneni. Olin juuri päässyt keskikoulusta ja haaveilin laulajanurasta, Pekkala kertoo.

Helsingin päässä nuoren naisen laulunlahjat poikivat ykkössijan naisten sarjassa. Pekkala ehti hädin tuskin täysi-ikäistyä, kun levytysstudion ovet aukesivat.

Kiivaat vuodet mikrofonin varressa

Laulajatar jätti Pieksämäen taakseen ja muutti Helsinkiin isosiskonsa luokse. Ura lähti rivakasti käyntiin, kaikki oli hauskaa ja jännittävää.

Pekkala laskee levyttäneensä tiiviiseen tahtiin noin 66 kappaletta, lähes kaikki 1960-luvun puoliväliin mennessä.

− Kappaleita tuli tehtyä kolmekin päivässä. Ei niitä harjoiteltu, eikä meiltä kysytty, mitä haluatte laulaa. Muutama levy olisi saanut jäädä tekemättä, se on kaduttanut vähän jälkeenpäin. Mutta silloin vain tehtiin, Pekkala toteaa.

Levynteon ohella laulajilla riitti kysyntää aina tanssilavoja ja televisiota myöten. Myös Pekkala kiersi ahkerasti Suomea muun muassa Herbert Katzin orkesterin naissolistina. Laulajatar oli ainoa nainen neljän viiden kaverin joukossa.

− Kiersimme vanhalla letukalla, soittokamat katolla, koko bändi useimmiten samassa autossa. Herbert oli hyvin isällinen. Jos pojat rupesivat juttelemaan levottomia, hän keskeytti, että autossa on nainen, Pekkala muistelee nauraen.

Mieleen ovat jääneet myös tanssilavojen puitteet, joista oli usein glamour kaukana.

− Eräälläkin vappukeikalla maassa ei ollut kuin lankkuaitaa. Siellä sitten vaihdat jonkun sifonkihameen päälle. Mutta ei sitä nuorena ajattele. Kaikki oli vaan niin kivaa ja varsin kilttiä ja viatonta.

Bikinit villitsivät

Moni muistaa Pekkalan hittikappaleista vuonna 1960 levytetyn käännösiskelmän Pikku pikku bikinissä. Oman versionsa kappaleesta tulkitsivat myös muun muassa Pirkko Mannola, Laila Kinnunen ja Kai Lind.

− Siihen aikaan oli muotia, että levy-yhtiöt kilpailivat keskenään. Kaikki halusivat saman kappaleen. Minulle Pikku, pikku bikinissä oli kappale, jonka lauloin ensimmäisessä tv-esiintymisessäni Helsinginkadun työväenopistolla.

Simpsakka vaaleaverikkö ei epäröinyt astua lavalle kappaleen sanoituksen hengessä uima-asussa.

− Se kuului nuoruuteen, ei ollut mitään läskejä ja muita, Pekkala veistelee.

Iskelmä vaihtui jazziin

1970-luku toi tullessaan discokauden ja ravintolakeikat, joista Pekkala ei huonounisena innostunut. Laulaja jättäytyi parrasvaloista taka-alalle. Myös 1980-luvun mittaan keikkoja oli lähinnä satunnaisesti.

Vaikka ura estradeilla oli auennut iskelmämusiikin saralla, Pekkala tunsi yhä enemmän vetoa jazzin pehmeisiin tahteihin. 1990-luvun alussa haaveet muuttuivat todeksi, kun laulajaa pyydettiin Jaso Big Bandin solistiksi.

− Se oli upeaa! Iskelmä vaihtui vanhaan jazziin, joka sopii minulle paremmin. Jazzia laulan mieluiten tänäkin päivänä.

Tätä nykyä Pekkala keikkailee silloin tällöin eri paikkakunnilla kolmen luotto-orkesterinsa kanssa. Esiintymisestä laulaja nauttii kenties enemmän kuin koskaan.

− Nuorena minulla oli kirkas pikkutytön ääni. Nyt osaan käyttää ääntäni eri tavalla. Ajattelen myös sanoja enemmän. Vanhojen laulujen sanoissa ei ollut juuri mitään sanomaa.

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.