Mainos

Kristiina Halkola: Lehtijutut aiheuttivat tarpeetonta kateutta

Näyttelijä Kristiina Halkolan kasvot tulivat tutuiksi jokaiselle suomalaiselle Käpy selän alla -elokuvan myötä 1960-luvulla. Siihen aikaan elokuvan poikkeuksellinen markkinointi sekä suuret katsojaluvut nostivat Halkolan nimen julkisuuteen kertarysäyksellä. Aluksi julkisuus oli Halkolalle samantekevää, mutta hiljalleen siihen kyllästyi. Median kirjoittelut loukkasivat nuorta naista ja aiheuttivat tarpeetonta kateutta.

Vuonna 1966 Käpy selän alla -elokuvaa markkinoitiin poikkeuksellisesti sen ajan tapoja ajatellen. Valtaisa mediainnostus oli Kristiina Halkolan mukaan osittain tuottajien järjestämää. Idea oli, että elokuvaa markkinoitiin ihmisten kautta.

– Meille tuli paljon haastatteluita ja kuvauksia. Seuraus oli se, että ihmiset tunsivat kadulla. Elokuva sai myös räjähdysmäiset katsojamäärät heti kättelyssä.

Alussa julkisuus tuntui Hakolan mielestä samantekevältä, mutta hiljalleen siihen vähän kyllästyi. Sosiaalista Halkolaa ei häirinnyt, jos joku tuli juttelemaan hänelle. Opiskelijana hänen päivänsä kuluivat teatterikoulussa ja illat Ylioppilasteatterissa.

– En ollut niin tyhmä, etten olisi ymmärtänyt, että tämä kuuluu tähän ja tätä täytyy tehdä. Mutta tietyssä vaiheessa henkilöstä alkaa tulla epätodellinen henkilö, kun lukee lehdistä asioita, jotka eivät ole totta. Suuhuni laitettiin sanoja, ja minusta kerrottiin asioita, jotka eivät pidä paikkansa. Sydämessäni loukkaannuin, olin sen verran nuori.

Nykyään näyttelijät ovat valveutuneempia

Halkola uskoo, että 20-vuotiaana mediaan suhtautui eri tavalla. Hän uskoo, että elämää nähnyt ihminen laittaisi jutut omaan kategoriaansa. Nykyään tilanne on erilainen, sillä markkinointi on paljon selkeämpää. Vielä 1960-luvulla elokuvan markkinointia ei kutsuttu edes markkinoinniksi, kun nykyään sille on jo oma sanansa: promootio.

– Luulen, että esimerkiksi näyttelijät, jotka tekevät tätä työtä, ovat paljon valveutuneempia. Lisäksi median tapa toimia on selkeämpi. Nykyään ei ole enää niin viatonta pöllöpäätä kuin minä olin, Halkola naurahtaa.

Julkisuudessa ja mediavyörytyksessä on myös huonot puolensa. Jos lehdet tekevät paljon haastatteluita, jotkut saattavat ajatella, että mitä tuokin näyttelijä tuo itseään noin paljon esille.

– Se että olin koko ajan julkisuudessa, aiheutti tarpeetonta kateutta. En silloin keksinyt, että minusta tulee kauppatavaraa, Halkola toteaa.

"En kokenut olevani seksisymboli"

Vaikka filmitähti-nimitys oli Halkolan mukaan jo 1960-luvulla hieman kulahtanut, filmitähtiä on hänen mukaansa edelleen olemassa, mikäli kyseistä sanaa halutaan käyttää. Halkola mainitsee, että Minna Haapkylä sekä Laura Malmivaara lukeutuvat hänen mielestään filmitähtien joukkoon.

– Vielä 50-luvulla ihailtiin filmitähtiä ja kerättiin heidän kuviaan, minulla oli muun muassa Anneli Saulin kuva, häntä ja Elina Saloa ihailin kovasti. Mutta tänä päivänä Minna Haapkylä ja Laura Malmivaara ovat molemmat todella hyviä näyttelijöitä, tykkään molemmista.

1960-luvun suosion myötä Halkola sai myös seksisymbolin maineen. Hän ei tosin itse ymmärtänyt sitä kuin vasta 1970-luvulla.

– Pari vuotta meni, ennen kuin tajusin, että ne puhuvat minusta seksinä. En pitänyt siitä ollenkaan, enkä mitenkään pyrkinyt siihen. En ole kokenut olevani sellainen, enkä ole ollut, mutta joidenkin mielestä olen ollut.

Seksisymbolin maineesta huolimatta Halkola eli niin normaalia elämää kuin tunnettu näyttelijä voi Suomessa elää. Hän avioitui näyttelijä Eero Melasniemen kanssa ja sai tämän kanssa neljä lasta. Elokuvauran lisäksi hän on laulanut, näytellyt televisiosarjoissa sekä ollut mukana politiikassa.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.