Kauppa käy edelleen toreilla ja markkinoilla – elanto kovalla työllä

– Ei tässä ammatissa oikein kesälomaa tahdo ehtiä pitämään. Nyt on sesonki, ja lomat pidetään sitten talvella, Mauno Laihonen sanoo.

Laihonen, Tori- ja Markkinakaupan Keskusjärjestön puheenjohtaja ja torikauppias itsekin, on myynyt saunapalveja ja lihajalosteita Tampereen Tammelantorilla jo 15 vuotta.

Kaikkiaan Suomessa on päätoimisia torikauppiaita noin 1 200 ja päätoimisia markkinakauppiaita noin 650. Osa-aikaisesti tori- tai markkinakauppiaan ammattia harjoittaa noin 12 000–15 000 henkilöä. Torikauppiaat myyvät tuotteita vakituisella paikalla kaupungin torilla ja markkinakauppiaat eri paikkakunnilla markkinoita kierrellen.

– Tampereen alueella asuvalle markkinakauppiaalle voi riittää markkinoita kotitienoolla, toisaalta Rovaniemeltä jotkut tulevat Tampereelle asti kaupustelemaan.

– Tori- ja markkinakauppiaat ovat täysin lämpömittarin armoilla. Jos sää on suotuisa, kauppa käy. Kesällä tietysti paremmin, mutta messuhalleissa myydään läpi talven, ja joulunalusaika on hyvinkin kovaa markkina-aikaa eri puolilla Suomea.

Asiakasmäärät elävät sään lisäksi kauppiaskunnan mukana.

– Jos on paljon kauppiaita ja liikehdintää, asiakkaitakin on paljon. Viime vuosina kauppiaiden määrä on laskenut hieman ehkä sen takia, että kauppiaiden perheistä ei löydy ammatin jatkajia. Määrät ovat kuitenkin kulkeneet sykleittäin aina vuosikymmenten saatossa.

Tuoreus valttikortti

Laihonen kertoo, että eniten toreilla käy iäkkäämmän sukupolven edustajia.

– Jo kymmenen vuotta sitten minulta kysyttiin radiossa, enkö ole huolestunut siitä, että he ovat näitä iäkkäitä ja sitten poistuvat ”luonnollisesti” asiakaskunnasta. Sanoin, että kyllä ihminen kasvaa torille. Minäkin olen nyt ollut 15 vuotta Tammelantorilla ja nähnyt sen kierron. Totta kai moni kerran–kaksi viikossa käynyt vanha asiakas on poistunut, mutta toisesta päästä asiakaskunta uusiutuu. Kun ruvetaan lähenemään keski-ikää ja mennään pikkaisen sen yläpuolelle, niin tullaankin toreille asiakkaiksi.

Laihonen uskoo, että myös ympäristötietoisuus ja lähiruoan suosio toimii torien eduksi.

– Juurekset, vihannekset ja muut tulevat tuottajalta suoraan torille. Siinä ei ole välissä mitään tukkuporrasta. Silloin se ruoka on totta kai ihan erilaista kuin suurten keskusjärjestöjen keskitetyistä varastoista tullessa.

– Tampereenkin ympäristöstä saattaa lähteä tuottajilta tavaraa Vantaan ja Espoon suuriin keskusvarastoihin ja tulla muutaman päivän kuluttua takaisin tänne ympäristön kauppoihin. Nämä keskusjärjestöjen isännät puolustavat, että eihän siinä kauppaan päätymisessä mene kuin kolme–neljä päivää. Mutta silloinhan vihannekset ja juurekset täytyisi syödä heti. Kun ostaa torilta ilman välikäsiä, ne säilyvät kotona vielä sen kolme–neljä päivää. Tuotteen pitäisi tulla asiakkaalle tuoreena eikä ajella ympäri maakuntaa.

Mansikka tärkeä toreille

Suomalaiset ostavat toreilta ja markkinoilta tuotteita laidasta laitaan.

– 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa lihan myynti toreilla kiellettiin. Nyt se on tullut takaisin. Paljon myydään savustettua ja tuoretta kalaa, makkaroita, lihajalosteita ja saunapalveja. Sitten on tietysti perunat, juurekset, kananmunat ja leivät, Laihonen luettelee.

– Maitotuotteita on vähemmän. Juhannusviikolla täällä Tammelantorillakin moni ihminen kävi hakemassa kojuilta melkein kaikki juhannusviikon tarvikkeet ja vasta lopuksi maidot kaupasta.

Marjat kuuluvat torien myydyimpiin tuotteisiin.

– Ennen vanhaan marjakauppa olikin yksinomaan toreilla. Nykyään kaupat ovat koittaneet saada markkinaosuutta mansikasta ja muista pensasmarjoista, mutta edelleen torit myyvät niitä enemmän. Moni tori elää hyvin vahvasti nimenomaan mansikalla. Kun asiakkaat saa vedettyä sillä torille, se tuo hyvää myös muiden tuoteryhmien kauppiaille.

– Usein toreilta löytää myös itse kasvatettuja tai itse valmistettuja perinteisiä torituotteita, kuten kotileipomotuotteita, käsitöitä, havutuotteita, vihtoja, takorautoja ynnä muuta.

Pystyttämistä, purkamista ja ajamista

Elannon ansaitseminen tori- tai markkinakauppiaana vaatii kovaa työtä.

– Itse omistan torilla kiinteän paikan, joten aamulla liha- ja makkaratiskit täytettyäni vedän myymälän myyntiluukun auki ja voin alkaa kaupankäynnin. Kuitenkin suurin osa torikauppiaista rakentaa torimyymälänsä joka aamu uudelleen, purkaakseen sen taas toripäivän päätyttyä.

Kiinteät torimyymälät ja myyntiautot helpottavat työtä, mutta Suomessakin on vielä toreja, joille myyntiautollakaan ei saa mennä – saati, että niillä sallittaisiin kiinteitä myymälärakennelmia, kuten Tampereen toreilla sallitaan.

– Nostan hattua niille markkinakauppiaille, jotka joka aamu menevät uuteen paikkaan ja rakentavat uudelleen myymälänsä. He aloittavat kolmen–neljän aikaan yöllä ja tekevät töitä kahdeksaan asti illalla. Pystyttävät teltan, ovat päivän töissä, purkavat, latovat tavarat auton lavalle ja lähtevät taas seuraavana aamuna muualle.

– Ja kun meitä vielä kohdellaan samalla tavalla kuin isoja kauppoja esimerkiksi elintarvikevalvonnan puolella. Terveystarkastajat valvovat tarkkaan, että lakeja ja asetuksia noudatetaan myös tori- ja markkinakaupassa, joka tapahtuu haastavissa ja muuttuvissa olosuhteissa.

Tuhansien osa-aikaisten ja vakituisten työntekijöiden lisäksi torit ja markkinat työllistävät kesäisin monia opiskelijoita ja muita kesätyöntekijöitä.

– Ei tämä missään tapauksessa ole läheskään kuoleva ammattikunta. Tätä tullaan tekemään aina. Kun vanhat poistuvat, nousee uusia.

– Olen iloinen, että tämä perinne on pysynyt, koska torien ja markkinoiden hyvinvointi on yksi keskeisimpiä asioita puhuttaessa kaupunkien keskustojen elävöittämisestä, Laihonen sanoo.