Mainos

Kansansuosikki romahduksestaan: Sisälläni oli hirveä tyhjyys, mikään ei tuntunut miltään

Joel Hallikainen on saavuttanut kaiken, mitä viihdealalla Suomessa on mahdollista saada. Suursuosion myötä tuli totaalinen pysähdys; ajanjakso, josta Hallikainen kiittää nykyistä olotilaansa.

Lastenmuusikko, taikuri, iskelmätähti, musiikintekijä, elokuvanäyttelijä, suosittu tv-kasvo − mihin Joel Hallikainen ryhtyykään, hän tuntuu siinä onnistuvan.

Hallikaisella tulee ensi syksynä mittariin pyöreät 50 vuotta. Juhlavuoden siivittämänä kalenteri on täynnä merkintöjä; kaikki mieluisia, sillä artisti on saavuttanut tilan, jossa hänellä on mahdollisuus valita työnsä.

− Kuudes lastenlevyni ilmestyi juuri. Teen valikoiden lastenkonsertteja sekä paljon kirkon yhteisvastuukonsertteja, joita kevät on aivan täynnä. Kesällä pidän jo perinteiseksi muodostuneen, oikean kesäloman, jonka aikana valmistaudun syksyn konsertteihin.

− Ei tarvitse kuin olla vaan, yrittää pysyä hengissä, Hallikainen kertoo hyväntuulisena.

Lapsiyleisön eteen

Sooloartistina Hallikainen on luovinut vuosien saatossa määrätietoisesti genrestä toiseen. Uran alkuaikoina yleisö löytyi lasten parista, luonteva valinta lapsirakkaalle miehelle.

Päiväkodeissa esiintymisareenat olivat jo valmiina. Tarvitsi vain valita sopivat laulut, ja rattaat lähtivät pyörimään.

− Vuonna 1984 tein ensimmäisen lastenlevyn. Keikkoja rupesi olemaan toistasataa vuodessa. En elänyt leveästi, mutta tein mitä halusin.

Lapsiyleisön edessä Hallikainen huomasi pian, että musiikki kantaa tiettyyn pisteeseen, mutta jotain puuttuu. Seurasi jälleen yksi oivallus: lapsethan rakastavat taikureita!

− 1980-luvulla ei ollut nettiä. Taikatemput olivat salaisuuksia, ja niillä käytiin kauppaa. Niihin oli vaikea päästä sisään, mutta löysin oikeita ihmisiä ja sain kehittyä.

Suosion huipulle yhdessä yössä

1980-luvun loppua kohden lasten suosikkiviihdyttäjä alkoi kypsytellä mielessään uusia kuvioita, tällä kertaa kohti aikuista yleisöä. Hallikainen lähti koettamaan onneaan vuoden 1989 Tapsan Tahdeille ja sijoittui toiseksi.

Vuonna 1992 ilmestyi ensimmäinen iskelmäalbumi. Paketti oli kasassa, mutta rako laajaan levitykseen uupui. Siitäkin huolimatta, että Hallikainen juonsi tuolloin Timo Koivusalon kanssa suosittua Tuttu juttu -ohjelmaa.

Olisi kornia laulaa omassa ohjelmassa, mietti Hallikainen tietämättä, että juuri sitä kautta suosio iskelmän saralla lopulta räjähtäisi ilmoille.

− Marraskuussa 1992 musiikkivieras Tapani Perttu sairastui ja ilmoitti, ettei pääse paikalle. Tuottaja-ohjaaja sanoi minulle, että sinulla on se levy juuri tullut. Minulla meni kylmät väreet pitkin selkää. Nyt on tuhannen taalan paikka yrittää!

Hallikainen tarttui lyhyellä varoitusajalla kitaraan ja esitti ohjelmassa kappaleet Kuurankukka ja Sinulle.

− Seuraavana aamuna kello yhdeksän tuntui siltä, että kaikki, jotka eivät olleet minua kymmenen vuoden aikana ottaneet keikoille, olivat yhtäkkiä kiinnostuneita. Menestys tuli kertapamauksella. Kuurankukka on yhä kaikkien aikojen viidenneksi myydyin albumi Suomessa.

"Elämä pysäytti minut"

1990-luvulla Hallikaista vietiin kiihtyvään tahtiin. Oli televisiota, elokuvia, levyjä, keikkaa, palkintopokaaleja. Mitä enemmän yleisö rakasti, sitä ontommaksi viihdyttäjä itsensä tunsi.

− Aloin käydä kauppaa mielessäni asioilla, jotka ovat minulle tärkeimpiä: perusarvot, perhe ja kaikki. Rupesin pistämään niitä sijoille neljä, kuusi ja kahdeksan. Samaan aikaan sisälläni oli hirveä tyhjyys. Uupumus ilmeni niin, että mikään ei enää tuntunut miltään.

Jälkeenpäin Hallikainen ymmärtää, mitä tapahtui. Kun ihmiselle todistetaan vuosi vuoden jälkeen kaikin mitattavin yksiköin, että hän on korvaamaton ja ylivertaisen ihmeellinen, hän hukkaa olennaisen. Mihin ja kenelle kuulun?

− Minulla oli takana viihdetähden elämä. Mikä kontrasti, kun tulet kotiin, kaikki on sekaisin ja lapset itkevät. Kaikki muu on tärkeämpää kuin sinä itse. Ristiriita oli niin suuri, että vaihtoehtoja oli tasan nolla. Elämä pysäytti minut, Hallikainen toteaa.

Uusi alku

2000-luvun taitteessa Hallikainen vetäytyi käytännössä täysin julkisuudesta. Samoihin aikoihin perheeseen syntyi kolmas lapsi. Kului vuosi, ja katras täydentyi kaksosilla.

− Se oli niitti ja tappien tappi, kolme vaippaikäistä. Minulle kävi armo, että sain pysähtyä. Päätin, etten tee mitään ratkaisevaa ennen kuin saan kyvyn kohdata.

Kului kolmisen vuotta. Kun kaksoset olivat ohittaneet pikkuvauvaiän, perheelleen omistautunut isä yllätti itsensä tekemästä hengellisiä lauluja. Palaset loksahtivat luontevasti kohdalleen. Hallikainen ymmärsi, että täällä on yksi suuri rakkaus, joka pyörittää kaikkeutta.

− Koin uuden alun, ja sitä olen toteuttanut kohta kymmenen vuotta. Teen yhä melkein sata keikkaa vuodessa, mutta kaikki repiminen ja huutaminen on poissa.

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.