Mainos

Kalassa tehdään paha virhe – säästä kantoja ja eläinten kärsimystä

Saaliin ylenmääräinen hamstraaminen pakastimeen on suomalaisen vapaa-ajankalastajan pahe. Kalojen vapaaksi päästäminen on kuitenkin yleistymään päin, eikä syötäväksi asti päätyvän kalankaan tarvitse matkalla kärsiä. Kalatalouskonsulentti kertoo, miten kalastetaan vastuullisesti.

– Suomalaisten vapaa-ajankalastajien suurimpia virheitä ovat ylilyönnit: iskee kalanhimo ja laitetaan esimerkiksi hirveä määrä verkkoja paikkaan, josta saa juuri sillä hetkellä todella paljon kalaa. Vasta jälkeenpäin aletaan miettiä, että saalista on ihan liikaa. Kun ei tiedetä, mihin se kaikki tungetaan, puolen suvun pakkaset täyttyvät myöhemmin roskiin lentävästä kalasta. Tähän kalastus ei saisi missään nimessä mennä, kalatalouskonsulentti Antero Virkkunen sanoo.

Käyttötarkoitus mahdolliselle saalille tulee miettiä etukäteen.

– Kalastaa pitää vain sen verran kuin aikoo yhdellä kerralla syödä – tällä ei tietenkään tarkoiteta sitä, että jos illalla aikoo syödä vain yhden fileen, niin saaliiksi saadusta kalasta pitäisi heittää puolikas takaisin. Onneksi kalastuskulttuuri on muuttumassa, ja nykyään kaloja päästetään yhä enemmän vapaaksi.

Virkkunen kertoo muutama viikko sitten internetissä näkemästään esimerkistä.

– Eräs kova kalamies oli saanut hienon toutaimen. Varovasti sen mitattuaan, punnittuaan ja Suomen ennätykseksi todettuaan hän oli vain ottanut kuvan ja vapauttanut kalan takaisin – ilmoittamatta ennätystä. On hienoa, että ison kalan annetaan mennä jatkamaan elämäänsä, koska lisääntymässä siitä on kaikkein eniten hyötyä.

Uhanalaiset ja alamittaiset vapaaksi

Uhanalaiset kalat, joita on Suomessa 12 lajia, on aina vapautettava.

– Ehdottomasti tärkeintä on päästää meritaimenet, saimaannieriät, järvilohet ja meriharjukset takaisin luontoon. Ne eivät kestä kalastusta enää ollenkaan.

Alamittaiset kalatkin täytyy vapauttaa. Esimerkiksi merilohen alamitta on 60 senttimetriä (paitsi Perämerellä 50 senttimetriä), meritaimenen 50 senttimetriä, järvilohen 40 senttimetriä, nieriän 40 senttimetriä (Vuoksen vesistöalueella ja Inarinjärvessä), kuhan 37 senttimetriä ja harjuksen 30 senttimetriä.

– Paikallisilla kalastusalueilla on oikeus nostaa näitä kalastuslain alamittasäännöksiä entisestään rajojensa sisällä, joten tarkat tiedot nykytilanteesta on tarkistettava niistä erikseen.

– Vaikka ongellakin voi teoriassa saada vaikka taimenen tai kuhan, kaikista yleisimmillä onkikaloilla, kuten ahvenella ja särjellä, ei ole alamittoja.

Isot emokalat takaavat saaliit jatkossakin

Paitsi alamittaiset, myös hyvin suuret emokalat tulisi vapauttaa.

– Esimerkiksi lohinaaraan mätimäärä nousee yli kaksinkertaiseksi joka kerta, kun se palaa kutemaan. Tutkimustieto myös osoittaa, että isojen emokalojen poikaset selviävät luonnossa pienten poikasia paremmin, koska niillä on enemmän vararavintoa mätijyvässä.

Isokasvuiset, vedessä hyvin selvinneet kalat jakavat geenejään seuraavalle sukupolvelle.

– Kun isoja kaloja vapauttaa omilla kalavesillä, tekeekin oikeastaan työtä itselleen, sillä niin saa jatkossakin enemmän kookkaita saaliita.

Vaikka suuret ja luontoon hyvin sopeutuneet koiraskalatkin ovat tärkeitä, lajien elinvoimaisuus riippuu nimenomaan emokaloista. Kuinka naaras- ja koiraskalat erottaa toisistaan?

– Useimpien lajien kohdalla ei mitenkään tappamatta kalaa. Lohikalojen noustessa jokiin kutemaan koiraille tosin kehittyy koukkumainen leuka, jota naarailla ei ole. Kymmenkiloinen hauki taas on lähes poikkeuksetta naaras siksi, että koiraskalat eivät kasva niin isoiksi, Virkkunen sanoo.

– Onneksi pelkällä vapaa-ajankalastuksella ei ylimitoitettua verkkokalastusta lukuun ottamatta kovin helposti saada kalakantoja tuhottua. Tällä hetkellä kalakantojen heikko tilanne johtuu lähinnä vesistörakentamisesta eli vesivoimaloista, ammattikalastuksesta sekä veden laadun heikkenemisestä. Toki vaikka oman mökkijärven kalakannat olisivat hyvässä kunnossa, se ei tarkoita, etteivätkö ne voisi voida vieläkin paremmin.

Vähemmän ja väkäsettömiä koukkuja

Virkkunen muistuttaa, että vastuulliseen kalastukseen kuuluu myös eettisyys.

– Kyse ei ole vain kalakannoista, vaan eläimen kohtelusta. Siitä, ettei aiheuteta turhaa kärsimystä.

Kaikki lähtee jo välineiden valinnasta.

– Käytännössä isoja kaloja kalastettaessa pitää käyttää isoja välineitä. Niillä kala saadaan väsytystilanteessa mahdollisimman nopeasti rantaan. Tämä on tärkeää varsinkin kesällä, kun kalat saattavat lämpimien vesien takia kärsiä hapettomuudesta.

– Oikein vastuullinen kalastaja myös käyttää väkäsettömiä koukkuja sekä vähentää koukkujen määrää uistimissa. Usein uistimissa on jopa kuusi koukkua, mikä on täysin liikaa. Kolmihaarakoukut tulisi vaihtaa yksihaaraisiin. Tällöin ne eivät vahingoita kalaa yhtä paljon.

Siimankin tulee olla tarpeeksi paksu.

– Se ei missään nimessä saa katketa, koska silloin uistimet ja koukut jäävät kalan suuhun pysyvästi, Virkkunen sanoo.

– Kannattaa myös huomioida, että yleensä kala jää kiinni koukkuun jo ensimmäisestä nykäisystä. Saaliin ylös nostamista ei tarvitse odotella kauaa, ettei kala turhaan niele koukkua kurkkuun asti.

Koske kalaan vain kostutetuin käsin

Miten kuuluu menetellä, että kalan vapautus veteen mahdollisimman vahingoittumattomana onnistuu?

– Varsinkin lämpimien vesien aikaan kalan väsytysajan pitää olla mahdollisimman lyhyt, ettei kala turhaan rasitu. Kalaa ei saa pyöritellä hiekalla, nurmikolla tai edes veneen lattialla. Kaikilla kalastajilla tulisi olla tarpeeksi iso, solmuton haavi, jossa kalan voi kätevästi myös punnita. Kun kalaan vielä kosketaan ainoastaan kostutetuin käsin, kalan limapinta ei vahingoitu.

Ylipäätään kalaa tulee pitää poissa vedestä mahdollisimman vähän aikaa: koukku vain irrotetaan varovasti mielellään irrotuspihtejä käyttäen, otetaan nopeasti kuva ja päästetään kala takaisin luontoon.

– Jos saaliin haluaa säilyttää, mutta myös jatkaa kalastusta vielä hetken aikaa, varsinkin pienikokoiset lajit voi laittaa ämpäriin uimaan. Kuitenkin kuumana kesäpäivänä ja vähänkään isomman kalan ollessa kyseessä kala nostetaan ylös, tainnutetaan lyömällä kapulalla päähän, verestetään ja laitetaan lopuksi varjoon kylmään. Kesähelteillä kala saattaa pilaantua auringonpaisteessa jo muutamassa tunnissa.

Lintuja kuolee luontoon jätettyihin siimoihin

Suomessa tarvitaan kalastuslupa kaikkeen muuhun paitsi jokamiehen oikeuksiin kuuluvaan pilkkimiseen ja ongintaan. Alle 18-vuotiaat ja yli 64-vuotiaat saavat kalastaa myös muilla vapavälineillä ilman lupaa.

– Tästäkin on tosin poikkeuksia. Esimerkiksi koskissa ja alueilla, joilla on istutettua kirjolohta, kalastaminen on yleensä kaikissa muodoissaan maksullista. Kalastaja on aina velvollinen selvittämään kalastusalueensa säännöt ennen kalastamaan ryhtymistä, Virkkunen sanoo.

Joillakin täysin rauhoitetuilla luonnonsuojelualueilla ei saa kalastaa ollenkaan.

– Tällaisia ovat esimerkiksi osa Natura-alueista, pääkaupunkiseudulla Helsingin Vanhankaupunginlahden ja Espoon Laajalahden suojelualueet. Laissa myös sanotaan, että jos joessa on kalan nousun estävä pato, niin padon alapuolen lähialue on aina rauhoitettu.

– Idioottimainen roskaaminen ja siimojen jättäminen luontoon eivät nekään kuulu vastuulliseen kalastamiseen, oli kyseessä sitten rauhoitettu alue tai ei. Joka vuosi iso määrä lintuja loukkaantuu tai jopa kuolee kalastajien jättämiin siimoihin, Virkkunen sanoo.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.