Mainos

Jorma Uotinen: Pariisissa alkoivat parhaat vuoteni tanssijana

Jorma Uotinen juhli viime vuonna 40-vuotista uraansa. Tanssitaiteilija katsoo menneitä vuosia kiitollisena: hienot työtilaisuudet ovat seuranneet toisiaan tasaisena jatkumona.

Jorma Uotinen kietoutui mukaan teatterin maailmaan 10-vuotiaana pikkupoikana päästyään avustajaksi Porin teatteriin. Tie taiteilijaksi oli pedattu jo tuolloin.

− Teatteri oli määräävä asia elämässäni, sillä halusin näyttelijäksi. Esiintymisen halu oli lapsena valtava. Halusin myös jo nuorella iällä johtaa muita, Uotinen kertoo.

Esiintyä ja johtaa Uotinen on sittemmin saanut sydämensä kyllyydestä. Pitkää, värikästä uraa on mahdoton niputtaa muutamaan lauseeseen.

− Asiat ovat seuranneet hyvin orgaanisesti toisiaan. En ole koskaan hakenut virkoja. Mutta totta kai sieltä nousee asioita, jotka ovat olleet käänteentekeviä.

Pariisi, ikuisesti

Pariisi on kaupunki, jonne Uotinen palaa aina uudestaan. Rakkaus juontaa vuoteen 1976, jolloin tapahtui jotain ennenkuulumatonta: 26-vuotias suomalainen tanssija sai pestin Pariisin maailmankuuluun oopperaan.

− En tiedä, onko toinen suomalainen tanssinut sillä näyttämöllä. Kokemus oli tajunnanräjäyttävä ja muutti elämäni suunnan ratkaisevasti. Siitä alkoivat parhaat vuoteni tanssijana.

Boheemia tanssijan elämä ei kurinalaisessa työympäristössä ollut, intensiivistä kylläkin. Uotinen kiersi esiintymässä ympäri maailmaa.

− Käyn Pariisissa yhä vuosittain. Se on kaupunkina hektinen, aina löytää jotain. Noista vuosista aukeni myös kytkentä, josta on sittemmin hyötynyt koko Suomen tanssielämä.

"Johtajan on otettava riskejä"

Uotinen on ammentanut osaamistaan myös muun muassa Suomen Kansallisbaletin johtajana sekä nykyisillään Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalien taiteellisena johtajana. Vastuuta hän ei ole koskaan pelännyt.

− Luulen sen tulevan siitä, että en pelkää epäonnistumista. Minulla ei ole sellaista taakkaa. Tämä ihmisen kulku on kuitenkin aaltoliikettä. Joskus tulee taiteellinen floppi, joskus haippi.

Uotinen muistuttaa, että ihminen joutuu ottamaan vastuuta joka päivä eri tilanteissa.

− Johtajan paikalla on tehtävä selkeitä päätöksiä. Ne eivät aina välttämättä miellytä kaikkia, mutta täytyy vaan ottaa uskallus ja riski.

Laulaminen jännitti

2000-luvun taitteessa Uotinen teki uuden aluevaltauksen laulamisen parissa. Halu kokeilla jotain uutta syntyi tunteesta, että tanssin puolella kaikki oli jo tehty.

− Tarvitsin esiintyjänä jonkin toisen jutun tanssin rinnalle. Sooloteoksestani Mies jota ei koskaan ollut löytyi teksti, ja sitä kautta uskaltauduin hakemaan lauluja. Kaikilla lauluillani on ollut joku merkitys jossain vaiheessa elämääni.

Mikrofonin varteen siirryttyään esiintyjäkonkari tunsi olonsa äärimmäisen epävarmaksi. Uotinen ei halunnut tehdä alkuun laulamisestaan numeroa.

− Ehkä runsaat kaksi vuotta on alkanut tuntua, että olen vähitellen päässyt sen päälle. Onnistumiset ja yleisöltä tullut palaute ovat olleet voimaa-antavia. Mutta olen kyllä edelleen ihan paniikissa ennen konsertteja, Uotinen sanoo nauraen.

Onko minulla vielä annettavaa?

Taiteilija on taiteilija lopun elämäänsä; työstä ei voi jäädä henkisesti eläkkeelle. Myös Jorma Uotisen tarina jatkuu tulevaisuudessakin.

− Meillä on hienoja esimerkkejä historiasta, esimerkiksi miten pitkään Picasso maalasi, tai miten Chanel teki 70-vuotiaana fantastisen comebackin.

− Mutta toisaalta ei voi ajatella niin, että taiteilija olisi joku ehtymätön luonnonvara. Täytyy myös kysellä itseltään kaiken aikaa, onko minulla vielä annettavaa. Sillä tavalla itselleen täytyy olla tosi ja rehellinen, Uotinen painottaa.

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.