Mainos

Johtaja ja asukas kertovat: Tällainen on vanhainkodin joulu

Joulua vietetään palkitussa Kustaankartanon monipuolisessa palvelukeskuksessa kinkun tuoksussa, kuusen valossa ja rosollit pöydässä. Juhlan pitää vanhainkodissakin erottua arjesta.

– Vanhukset odottavat joulua ihan samalla lailla kuin kaikki muutkin. Joulun alla jotenkin herkistytään. Äskettäisessä joulujuhlassamme huomasi, että monilla oli kyynel silmässä, Kustaankartanon johtaja Leena Pohjola kertoo.

Kustaankartanossa on valmisteltu joulua pitkin syksyä.

– Asukkaiden kanssa askarrellaan kransseja ja erilaisia jouluasetelmia sekä leivotaan pipareita ja joulutorttuja. Osastojen parvekkeille on laitettu jouluvalot, joista kauneimmaksi äänestetyt palkitaan. Jouluvalmistelut tehdään yhdessä asukkaiden kanssa heidän toimintakykynsä mukaan – kaikki eivät tietenkään pysty osallistumaan.

Viime viikolla Kustaankartanossa vietettiin koko palvelukeskuksen yhteistä joulujuhlaa, jonka teemana oli kansakoulun kuusijuhla.

– Koristelimme Kartanoravintolan näyttämölle tuodun kuusen vanhan ajan koristeilla eli Suomi-lipuilla ja karamelleilla. Kaikki osastot ovat myös järjestäneet erikseen pikkujoulut, joihin omaiset on kutsuttu.

Kuusimarkkinatkin ovat jokavuotinen perinne.

– Jokaiselta osastolta pääsevät asukas ja hoitaja yhdessä valitsemaan pihalle tuoduista kuusista yhden omalle osastolle.

Kinkut paistetaan aattoyönä

Pohjola kertoo, että kiireettömyyden lisäksi vanhuksille on joulussa tärkeää ruoka.

– Ruoka ylipäätään on täällä hyvin tärkeä asia. Siitä keskustellaan lähes joka kerta asukasneuvoston kokouksissa.

Pyhinä Kustaankartanossa tarjoillaan perinteisiä jouluruokia.

– Joka osastolle hommataan oma kinkku, joka paistetaan aattoyönä. Sitten aattoaamuna kaikkialla leijailee ihana kinkun tuoksu.

Tänä vuonna ateriointiaikojakin on muutettu vastaamaan kotien jouluperinteitä.

Kuin joulut ennen vanhaan

Nelisen vuotta Kustaankartanossa asunut Anneli Hautala, 75, on valmistautunut jouluun leipomalla hoitajien kanssa torttuja ja pipareita sekä koristelemalla osaston joulukuusta.

– Joulut täällä ovat todella rauhallisia, sellaisia niin kuin joulut ennen vanhaan olivat. Laulamme paljon, syömme hyvin ja seurustelemme. Joskus joku käy lausumassa jonkin runon, ja aina tapaninpäivänä täällä käy mieslaulajia laulamassa. Pukkikin käy, vaikka ollaan näin vanhoja kaikki. Jokainen saa häneltä lahjoja – sen, mitä kotoa on laitettu sekä hoitajien antamia suklaarasioita, Hautala kertoo.

– Ei niillä lahjoilla ole enää paljoa merkitystä, kun on näin vanha. Mutta ihan mukavalta niitä tuntuu saada.

Hautala ei välitä joulukinkusta tai riisipuurosta, mutta rosollia ja kalaa hän syö mielellään.

– Ennen tein itse kaikki laatikot ja leivät ja muut. Ja siivosin joka nurkan! Kyllä sekin oli mukavaa aikaa, mutta on se rennompaa, kun toiset siivoaa.

– Parhaita joulut olivat, kun lapset olivat pieniä. He iloitsevat niin aidosti kaikesta.

Nyt Hautala saa nauttia lasten ilosta kahta lastenlastaan tavatessaan.

– Tyttö perheineen käy täällä myös jouluna.

– Normaalisti olemme tarjoilleet jouluruoan aattona jo lounasaikaan. Viime jouluna puhuttiin, että kun kodeissa yleensä syödään pääruoka vasta vähän myöhemmin, niin voisimmeko mekin kokeilla sitä. Tänä vuonna varsinainen pääruoka kinkkuineen ja laatikoineen onkin vasta neljältä iltapäivällä.

– Brunssia saa aattoaamuna kymmenestä kahteentoista. Se on tavallaan yhdistetty aamiainen ja lounas puuroineen ja leikkeleineen. Varhain aamullakin saa tietysti jotain pientä syömistä, jotta pystyy ottamaan aamulääkkeet. Ja totta kai kahvia saa joka välissä. Kenelläkään ei pitäisi olla nälkä, Pohjola naurahtaa.

Vakituiset työntekijät paikalla

Varsinaisten joulupäivien muut rituaalit vaihtelevat Kustaankartanossa osastoittain.

– Monesti juodaan glögiä, hiljennytään joulurauhan julistukseen, luetaan joulurunoja, lauletaan joululauluja… Tavoitteena on juhlallinen tunnelma. Että tuntuisi siltä, että se päivä todellakin erottuu muusta arjesta.

– Jouluaattona pyritään myös aina siihen, että paikalla olisi mahdollisimman paljon vakituista henkilökuntaa. Asukkaista on kiva, kun on tuttuja hoitajia.

Joitakin jouluperinteitä Kustaankartanossa ei voida henkilökunnan rajallisen määrän takia harjoittaa aivan niin kuin kotioloissa.

– Adventtikirkossa käydään, mutta juhlapyhinä ei enää lähdetä joulukirkkoon. Joulusaunassa käydään niin ikään jo joulua edeltävällä viikolla. Haluamme, että aatto on kiireetön ja rauhallinen ja että silloin voidaan paneutua seurusteluun eikä vaikka pesemisiin.

Suurin osa asukkaista viettää joulua Kustaankartanossa, mutta osan omaiset hakevat kotiin.

– Monet omaiset haluavat tulla myös tänne viettämään aikaa läheistensä kanssa. Viime vuosina omaisia on ylipäätään alkanut käydä vierailuilla koko ajan enemmän.

– Totta kai jouluna mieleen voi tulla myös haikeutta ja poismenneet läheiset, mutta yksinäisyyttä ehkäisee se, että osastot ovat suhteellisen pieniä. On ne omat yhteisöt, joissa kaikki ovat tuttuja keskenään, Pohjola sanoo.

Kuva: Kustaankartanon monipuolinen palvelukeskus

Piia Simola/Studio55.fi

Juttu on julkaistu alun perin jouluna 2014.

Vierailulla vanhainkodissa

Huomenta Suomi vieraili Kustaankartanossa syyskuussa 2012. Katso, mitä johtaja ja asukas silloin kertoivat sen periaatteista ja siellä asumisesta.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.