Mainos

Intohimoinen harrastaja kertoo: Karavaanareilla riittää seuraa

Kesän myötä Suomen tiet täyttyvät moottoriajoneuvoista, joista kenties näkyvimmän ryhmän muodostavat karavaanarit. Mistä harrastuksessa, josta liikkuu monenlaisia käsityksiä, on todella kyse?

Suomen suvi hellii lomalaisia kukkeimmillaan. Leirintäalueella tunnelma on kohoamassa kattoon. Pöydät ja tuolit kolisevat toisiaan vasten, kun karavaanari toisensa jälkeen ilmestyy vaunujensa ja autojensa katveesta kokoontumispaikalle.

Eipä aikaakaan, kun kymmenen pöydän muodostama letka on kasassa, ja illanvietto voi alkaa. Tarjoilu on kuin seisovasta pöydästä konsanaan, kun kukin asettaa pöytään omat sapuskansa yhteisesti syötäväksi.

Juha Rakkola toivottaa illanistujat tervetulleeksi kapsahtamalla spontaanisti tulijoiden kaulaan. Vaimo ei ole miehensä käytöksestä moksiskaan.

− Jotkut ihmettelevät, kun olen aina kaulailemassa, mutta sitä ei pidä käsittää väärin. Karavaanipiireissä on tapana halata, kun nähdään, Juha naureskelee.

Sattumalta karavaanariksi

Viisikymppisestä Juhasta ja hänen vaimostaan sukeutui pesunkestäviä karavaanareita vuonna 1986. Kaksikko ajautui heille ennalta tuntemattoman harrastuksen pariin hauskan sattuman kautta.

Kun pariskunta muutti 1980-luvulla Espooseen, he saivat käyttöönsä puhelinnumeron, joka oli aiemmin kuulunut asuntovaunuja myyvälle liikkeelle. Ei aikaakaan, kun puhelinlinjat alkoivat laulaa.

Vaunukauppoja mielivät asiakkaat kyselivät milloin mitäkin. Juha sai selville, että vaunuliike, johon ihmiset yrittivät soittaa, oli edelleen olemassa ja vieläpä lähialueella.

− Kerran sitten soitin siihen myymälään ja ilmoitin, että tulen kyllä nyt juomaan kahvit, kun olen niin paljon puhunut teidän puolesta.

− Menin sinne, katselin vaunuja, eikä mennyt kauaa, kun meilläkin oli oma. Päivääkään emme ole katuneet, Juha sanoo.

Vapaus valita on parasta

Sittemmin Rakkoloiden kesät ovat kuluneet tiiviisti neljän pyörän päällä. Ensimmäisinä vuosina perhe parkkeerasi vaunun yhteen paikkaan ja viihtyi niillä sijoilla.

Nyt lapset ovat aikuistuneet, ja Juha vaimoineen kurvaa vaunullaan minne mieli tekee.

− Vappu on viimeinen lähtölaukaus, silloin pitää päästä liikenteeseen. Mitään kiintopistettä meillä ei ole. Parasta on juuri vapaus valita menemisen suhteen.

Karavaanarit kokoontuvat kesäaikaan yhteen muun muassa erilaisten juhlien merkeissä. Juhaa liikuttaa myös luottamustoimi SF-Caravan ry:n varapuheenjohtajana.

− Meillä on muun muassa yhdistyksen vuosijuhlia. Järjestämme myös "treffejä" eli teemallisia viikonloppuja, joissa on erilaista ohjelmaa, Juha kertoo.

Elämää leirintäalueilla

Juha tiedostaa, ettei karavaanarielämä ole kaikkia varten. Leirintäalueilla tunnelma on tiivis, kun vaunukansa parkkeeraa menopelinsä vieri viereen. Kanssaihmisiä on opittava sietämään.

− Saa siellä tosin olla rauhassakin. Kun pistää vaunun oven ja verhot kiinni, silloin vain parhaimmat tutut tulevat kolistelemaan, jos heillä on jotain asiaa.

Yhteisöllisyyden toinen puoli on se, että seuraa on sitä halajavalle aina tarjolla. Myös Rakkolat ovat saaneet vaunuporukoista uuden ystäväpiirin.

Jokainen lomailee tavallaan − leirintäalueiden selkeiden järjestyssääntöjen puitteissa.

− Joskus saattaa tulla kärhämää, mutta ei siellä ihan pellossa eletä. Aika vähän kuulee varkauksistakaan. Vaimon kanssa olemme kyllä sopineet, että pannaan ovet lukkoon, vaikka ei lähdettäisi pitkälle. Kun harrastajien määrä kasvaa, kaikenlaista mahtuu mukaan, Juha pohtii.

Lahden yli Viroon

Rakkolat ovat liikkuneet vaunulla myös lahden yli Viron puolelle. SF-Caravan ry tukee Viron kanavaarikulttuuria, ja nyt katse on kääntynyt myös Venäjän puolelle.

− Virossa liikennekulttuuri on villimpää. Pitää katsoa, miten tulee ohitetuksi. Suomessakin tosin näkee hurjia ohituksia. En tajua, mikä järki on lähteä ihan hulluissa paikoissa ohi, keltaisella viivalla ylämäkeen, Juha huomauttaa.

Virosta Juhan mieleen on jäänyt etenkin vajaat kaksi viikkoa kestänyt reissu, jonka aikana kolme vaunukuntaa hurautteli Peipsijärvelle asti.

− Viron maaseudun näkeminen oli kokemus sinänsä. Siellä asutaan ihan eri oloissa kuin isommissa taajamissa.

Seuraavaksi Praha

Tämän kesän matkasuunnitelmat Rakkoloilla ovat jo luonnollisesti selvillä. Elokuun alusta kaksikko suuntaa matkailuvaunullaan Rostockin kautta Prahaan FICC Rally -tapahtumaan. Paikan päälle saapuu karavaanareita ympäri maailmaa. Leiri kestää kymmenisen päivää. Sen jälkeen Rakkolat suuntaavat takaisin kotiin Via Balticaa pitkin.

Harrastus on pariskunnan kummankin osapuolen mieleen. Yksi asia sujuu kuitenkin perinteisen kaavan mukaan.

− Vaunun kanssa pääsääntöisesti minä ajan. Joka kesä puhumme, että vaimon pitäisi aloittaa harjoittelu, mutta se on jäänyt.

Kuvat: Colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.