Mainos

Iiris on kerännyt lähes tuhat joulukoristetta – Kuusen koristelu vie päiviä

Monen joulukuusen oksilla roikkuvat ne pallot, jotka sattuivat marketissa kaikkein kivoimmilta näyttämään. Iiris sen sijaan on kerännyt noin tuhannen joulukoristeen kokoelman kiertämällä ulkomaisia antiikkikauppoja lähes neljännesvuosisadan ajan.

Iiris Isoviidalla on kotonaan lähes tuhat joulukoristetta.

– Rahaa niihin on uponnut paljon. Ei sitä viitsi edes miettiä, sillä yksittäisetkin koristeet voivat olla todella kalliita. Olisi kauheaa, jos kuusi kaatuisi, Iiris nauraa.

Kiinnostus keräilyharrastukseen alkoi, kun Iiris ryhtyi tekemään jäljennöksiä antiikkinukeista.

– Nukkekirjoissa nuket oli aseteltu aina kauniiden joulukoristeiden viereen. Halusin tehdä itse samanlaisia asetelmia.

– Olen muutenkin ollut aina jouluihminen. Pienestä asti on tuntunut tärkeältä, että esimerkiksi kuusi haetaan itse metsästä.

Ei markettien halpakoristeita

Koristeet on hankittu sekä Suomesta että ulkomailta.

– Olen kierrellyt muun muassa Saksan, Viron, Ranskan ja Iso-Britannian antiikkikaupoissa. Lapset tuovat myös löytöjä matkoiltaan.

Iiristä miellyttävät nimenomaan vanhat, ajan patinoimat koristeet.

– Tavallisista marketeista en ole hankkinut esineitä vuosiin. Halvalla tuotetuilla ja huonosti maalatuilla koristeilla vain kynitään ihmisiltä rahat pois. Mieluummin katselen luomusta, jonka eteen on nähty vaivaa, Iiris sanoo.

Iiris tekee itsekin koristeita.

– Uusiokäytän vanhoja lasipalloja, joita ei muuten tulisi laitettua esille. Vanhoista joulukuusen tähdistä voi niin ikään tehdä enkelin siipiä ja tummuneilla nauhoilla luoda vanhaa ilmettä. Toki se vaatii työtä.

Lasipyrstöiset linnut rakkaimpia

Suurin osa Iiriksen koristeista on lasisia. Joukossa on myös kultalangasta, hopeapunoksesta, paperista ja muovista tehtyjä esineitä.

– Ne esittävät palloja, rinkuloita, tonttuja, joulupukkeja, tyttöjä, sieniä, lintuja, metsän eläimiä, kirkkoja, taloja, kukkia…

– Eniten tykkään vanhoista linnuista, joilla on lasipyrstöt. Myös 1920–1930-luvulta peräisin olevat pallot kiehtovat, kuten myös pienistä peräkkäisistä lasihelmistä tehdyt tähdet ja ilmalaivat, Iiris sanoo.

Rakkaimpana esineenään hän pitää juuri erästä lasihelmen palasista tehtyä tähteä.

– Laitan joka joulu esille myös vanhat torvet, jotka ostin ensimmäisellä matkallani saksalaiseen Lauschan kylään – siellä lasikoristeiden tekeminen aikoinaan aloitettiin.

Eri koristeet eri vuosina

Joulukuusen Iiris hankki tänä vuonna jo pari viikkoa sitten, suoraan viljelijältä.

– Puun pitää olla tarpeeksi iso, tuuhea ja runsasoksainen, jotta koristeet mahtuvat siihen.

Kaikille ei silti millään riitä tilaa joka joulu.

– Nykyään joudun päättämään, että tänä vuonna laitan esille vaikka pelkästään 1950–1960-lukujen tai Viktorian ajan koristeita, tai metsän eläimiä ja lintuja, Iiris sanoo.

Kuusen koristelu kestää useita päiviä.

– Tiedän suunnilleen, mikä menee mihinkin, mutta välillä pitää astua kauemmas miettimään. Koristeet saattavat vaihtaa paikkaa useaan kertaan.

"Tuntuu hyvältä saada kaunista aikaan"

Iiriksen mielestä koristeet luovat joulun tunnelmaa.

– Kun kaikki on paikoillaan, kotia on mukava katsella. Tuntuu rauhalliselta ja hyvältä, että on saanut aikaan jotain kaunista. Samalla tulee mietittyä entisaikoja ja ihmisten taitoa tehdä niin hienoja esineitä. Niistä tulee mieleen myös erilaisia satuja ja kuvitelmia.

– Sekin on tietysti mukavaa, että muut näkevät oman aikaansaannoksen.

Nuutinpäivänä tyhjä olo

Nuutinpäivänä Iiris kerää koristeet pois.

– Silloin on aika tyhjä olo, Iiris sanoo.

Koristeet kääritään yksitellen paperiin ja pakataan pahvilaatikoihin.

– Arvokkaimpia säilytän esillä vitriinissä ympäri vuoden.

Iiriksen haaveena on löytää kokoelmiinsa vielä niin sanottu Dresden-koriste.

– Se on vanha, Viktorian ajan koriste, joka koostuu osin lasista, osin kiiltokuvista ja langoista. Tämänvuotisella matkallani Berliinin joulutoreille ja antiikkikauppoihin en vielä onnistunut sellaista löytämään.

Juttu on julkaistu alun perin joulukuussa 2012.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Iiris Isoviita, Birgitta Sula


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.