Mainos

Harvinaisuus: Suomalaisnuorukaisella on 15 000 sotakuvan kokoelma

Virallisissa sotakuvissa suomisotilas esitetään jopa rambomaisena toiminnan miehenä. Rintamamiesten kuvissa saunotaan ja hassutellaankin.

Olli Kleemola oli 11-vuotias, kun hän sai talvi- ja jatkosodassa taistelleelta isoisältään haarikan, jonka tämä oli tehnyt puhdetöinä rintamalla. Siitä lähti kiinnostus sota-ajan esineiden keräilyyn.

Nyt Kleemolalle on karttunut yksi Suomen laajimmista sotahistoriakokoelmista. Se jakautuu kolmeen osaan: rintamapuhdetöihin, paperidokumentteihin, kuten propagandalehtisiin ja valokuviin. Niitä Kleemolalla on arvionsa mukaan noin 15 000 kappaletta.

Ainutlaatuinen kokoelma ei pölyty Kleemolan nurkissa. Hän nimittäin työstää maanpuolustuskorkeakoulussa tutkimusta työnimellä Kaksi kameraa, kaksi totuutta. Epävirallisten ja virallisten kuvien suhde. Epävirallisten kuvien osalta aineisto on Kleemolan omasta kokoelmasta, ja vertailukohtana ovat puolustusvoimien TK-kuvaajien ottamat sotakuvat.

Sotamiehen kuva kertoo eri tarinaa kuin virallinen otos

– Suomalainen TK-kuvaaja ei ole esittänyt suomalaista sotilasta paraatisotilaana, kuten usein saksalaiskuvissa näkyy, vaan kuvassa voi olla väsyneen näköinen sotilas kolmen päivän sänki leuassa, mutta kuvatekstissä lukee metsätaistelija.

Virallisten sotakuvien suomisotilas on siis toiminnan mies. Virallisia kuvia myös lavastettiin, joskin Kleemolan mukaan "kökösti". Lavastetuissa kuvissa lähennyttiin helposti jo rambomaista toimintasankaria.

– Saattoi olla esimerkiksi kuva, jossa suomalainen sotilas seisoo korsun ovella ja on ampuvinaan korsuun. Kuvatekstissä lukee, että suomalainen ampuu korsun ovella sisällä olevia vihollisia. Oikeassa elämässä hän ei olisi seissyt ovella, tai ei ainakaan kauan, Kleemola kertoo.

Lavastaminen sotakuvien ollessa kyseessä on Kleemolan mukaan ymmärrettävää propagandaa

Rintamamiesten kuvissa suosituin aihe on sotakavereiden kuvaus.

– Se oli tärkeää, koska ikinä ei voinut tietää, kuka kaatuu. Joihinkin kuviin henkilön päälle onkin voitu piirtää musta risti merkkinä siitä, että hänet on menetetty.

Omia kaatuneita ei kuvattu

Kuvissa näkyi myös rennompaa oleskelua kuten saunomista tai pientä hassuttelua.

– Leninin patsaalle saatettiin panna lakki päähän, ja kuvatekstissä lukee, että isolle herralle lakki, ettei päätä palella. Sitten voitiin kuvata Stalinin tai Leninin kuvaa kaltereiden takana, ikään kuin he olisivat vankilassa.

Yksi aihe on sellainen jota ei kuvattu: omat kaatuneet.

– Olen käynyt läpi kaikki viralliset sotakuvat puolustusvoimien kuvakeskuksessa sekä oman arkistoni. Olen löytänyt niistä vain häviävän pienen määrän kuvia, joissa on kuvattu oma kaatunut.

Sotilaiden kuvat usein luvatta otettuja

Kleemola kertoo, että jatko- ja talvisodista on otettu virrallisen sotakuvauksen toimesta noin 150 000 kuvaa. Virallinen sotakuvaus suoritettiin ylimmän johdon vaatimuksesta ja näkökulmasta, kun taas sotilaiden kuvat olivat usein spontaaneja otoksia.

– Rintamalla kuvaaminen oli luvanvaraista. Sotilaita oli jatkosodassa noin puoli miljoonaa, mutta kuvauslupia haettiin vain noin 700. Se kertoo, että kuvia otettiin paljon ilman lupaa, mikä on erittäin hyvä asia näin historiantutkijan näkökulmasta, Kleemola huomauttaa.

Hän lisää, että Saksaan verrattuna suomalaisten sotakuvien arkisto on mittavampi ja monipuolisempi, koska suomalaisten kuvia ei ole tuhoutunut sodassa yhtä paljon kuin saksalaisten. Toiseksi saksalaisten propagandakoneisto valvoi paljon tiukemmin paitsi virallista myös rintamamiesten kuvaamista.

Rivimiehen kokemus kiinnostaa nyt historoitsijoita

Kleemola on tuore valtiotieteiden maisteri, ja hän on aloittanut myös väitöskirjan teon sotakuvista.

– Tähän mennessä historiantutkimus on keskittynyt selvittämään tarkkaan kirjallisia lähteitä ja kuvat ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Nykysuunta historiantutkimuksessa liikkuu alhaalta ylöspäin. Sotahistoriassa on alettu kiinnostua, miten rivimies on kokenut sodan.

Kleemola itse on saanut kuvakokoelmiensa kautta varsin realistisen kuvan sodasta.

– Minulta on kysytty, ihannoinko sotaa. Olen aina vastannut, että viimeistään keräilyvaiheessa sodan ihailu katoaa, kun näkee niistä sodan julmuuden ja irrationaalisuuden. Sota on kauhea asia.

Studio55.fi/Piritta Palokangas

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.