Euroviisukapellimestari: Tämä viisu ihastutti, tämä tyrmistytti

Ensimmäiset Eurovision laulukilpailut järjestettiin Sveitsissä vuonna 1956. Vuoteen 1998 asti kukin maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarinsa, joka vastasi laulujen sovituksesta suuren jousia, puhaltimia ja komppiryhmiä sisältäneen viihdeorkesterin säestämänä.

Vuosina 1966–1989 tuo kapellimestari oli Suomen osalta Ossi Runne.

– Euroviisuista muodostui minulle aikamoinen rutiini. Tilanteen tuttuuden takia en kokenut paineita. Vaikka paikat muuttuivat, järjestelyt säilyivät samankaltaisina. Orkesteri oli aina viimeisen päälle hyvä ja artistit harjoitelleet kunnolla jo ennen viisupaikalle saapumista, Runne kertoo.

Runne itse pääsi treenaamaan kappaleita artistien kanssa kahdesti vajaaksi 45 minuutiksi ennen kenraaliharjoituksia.

– Päällimmäinen tavoitteeni oli, että kaikki Suomen esitykset saavat niille kuuluvan arvon – että niihin suhtaudutaan vakavasti.

– Joskus takahuoneessa näki viime hetken paniikkia. Kerran Jugoslavian edustaja, jonka kanssa jaoin pukuhuoneen, tärisi kauttaaltaan. Tuolloin ainoana Itä-Euroopan edustajana mahdollinen menestys tai menestyksettömyys painoi häntä hirveästi.

Waterloo poikkeuksellinen

Runnen mielestä hyvä euroviisukappale on sellainen, josta pidetään kaikkialla Euroopassa yhtä paljon.

– Siinä on koko Euroviisujen juoni: jokainen kuulija on asiantuntija.

– Muistan vieläkin, kun ABBA nousi lavalle ensimmäisissä harjoituksissa Brightonissa vuonna 1974 ja täräytti Waterloon. Kaikki huomasivat välittömästi, että tässä on jotain poikkeuksellista. Ja niin siinä olikin. Niin hämmästyttävän hyvin rakennettua kappaletta ei ollut aikaisemmin nähty Euroviisuissa. Eikä se jäänyt vain viisumenestykseksi, vaan ruotsalaiset vuolevat kappaleella kultaa yhä edelleen, Runne kuvailee.

Euroviisuissa on nähty muitakin suuria maailmantähtiä, jotka nousivat myöhemmin suosioon omilla ansioillaan.

– Tällaisia olivat esimerkiksi Celine Dion ja Julio Iglesias.

Piti Lordia tyrmistyttävänä

Suomalaisten esityksistä Runnelle on jäänyt mieleen vuosi 1989. Silloin Anneli Saaristo lauloi La dolce vitan.

– Minusta se edusti sävellyksistämme kaikkein eniten kansainvälistä tasoa. Yleensä suomalaisten esitykset ovat olleet aika tasalaatuisia – ne eivät ole herättäneet sen paremmin moitteita kuin suurempia hurraa-huutojakaan.

Eikö edes Lordin voitto?

– Se oli ilman muuta yllätys. Pidin aluksi tyrmistyttävänä, että Suomi lähetti sellaisen edustajan maailmalle. Mutta niin vain kävi, että Hard Rock Hallelujah hämmästytti ihmiset poikkeavuudellaan. Erikoisuudella oli oma arvonsa, Runne sanoo.

– Tämän vuoden edustuskappale on mielestäni kaiken kaikkiaan hyvin rakennettu. Solisti Krista Siegfrids on hyvin motivoitunut ja varma esittäjä. Toivoin tietysti menestystä, vaikka itse sävellyksessä ei ole mitään poikkeuksellista.

"Lavashow syönyt tilaa solistilta"

Nykyään Runne katsoo Euroviisuista vain loppukilpailuesityksen.

– Kisat ovat paisuneet niin paljon, että voimani eivät millään kestä seurata show'ta alusta loppuun herpaantumatta.

Varsinkin ulkoiset puitteet ovat muuttuneet merkittävästi.

– Sähköiset välineet ovat korvanneet orkesterin. Kappaleen sijaan keskitytään lavashow'hun. Pyrotekniikkaan sun muihin elementteihin panostetaan niin tavattomasti, että se on syönyt tilaa itse laulusolistilta.

– Ilmeisesti tällainen runsas "oheisliikunta" katsotaan tarpeelliseksi, sillä jokainen maa tuntuu lisäävän sitä enemmän ja enemmän. En tiedä, mihin se vielä jatkuessaan johtaa, Runne miettii.

Studio55.fi/Piia Simola

Tutustu MTV3.fi:n uuteen Lifestyle-sivustoon, josta löydät kaikki uusimmat Lifestyle-artikkelit.

Muistatko nämä kummallisimmat euroviisuesitykset? Suomi mukana listalla!

Suomalaisen fanin euroviisuinnostus käy täyspäiväisestä työstä − kesälläkin

Tosifani käyttää huomattavia rahasummia euroviisuihin

Muistatko? Näin hauskoissa asusteissa Suomea on edustettu euroviisuissa − katso kuvat!