Mainos

Elisabeth Rehn: Tämä pahimpia maita ihmisoikeuksien kannalta

Raiskattu nainen, jonka aviomies jätti "kunniansa" takia. Mies, jonka vartija tapettiin ja perhe kidnapattiin, koska hänellä oli rohkeutta puhua naisten puolesta. Heihin molempiin Elisabeth Rehn tutustui Kongossa. Samankaltaisia, sekä surua että toivoa tuovia tarinoita Rehn on kuullut ympäri maailmaa. Hän uskoo, että maailmasta tulisi vähän parempi paikka, jos naisia kuunneltaisiin enemmän.

Kolme vuotta sitten Elisabeth Rehn istui helikopterissa Kongon demokraattisen tasavallan yläpuolella. Mukana kyydissä olivat YK:n varaihmisoikeusvaltuutettu Kuyng-whaKang ja tohtori Denis Mukwege. 17 päivän aikana he kävivät monissa kaupungeissa ja kylissä eri puolilla maata puhumassa sotilaiden ja sissien tekemän seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden ihmisten kanssa.

– Kongo, erityisesti itäinen Kivun ja Iturin kattava alue, on edelleen ihmisoikeuksien kannalta yksi maailman pahimmista kriisipesäkkeistä. Maassa on raiskattu vuosien varrella satojatuhansia ihmisiä. Julmuudet eivät loppuneet rauhansopimukseen vaan jatkuvat edelleen. Niitä tekevät alipalkatut sotilaat, jotka timantti- ja kultakaivoksista piiloon tuotuja aarteita etsiessään samalla joukkoraiskaavat kylien naisia ja miehiä, Rehn sanoo.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun asettaman korkean tason paneelin jäsenenä Rehnin tehtävänä Kongossa oli arvioida uhrien saamaa oikeutta ja korvauksia sekä julkaista tilanteen parantamiseen tähtäävä raportti.

– Erääseen tapaamaani naiseen raiskaajat olivat tartuttaneet HI-viruksen. Hänen aviomiehensä oli hylännyt sekä hänet että heidän yhteiset lapsensa, koska miehen kunnialle ei sovi, että vaimo on ollut "uskoton" ja maannut vieraiden miesten kanssa. Tämä nainen oli vain yksi monista samanlaisen kohtalon kokeneista. Paikallisten kuvernöörien ja virkamiesten kanssa jutellessani he kaikki hyväksyivät asian – piti kuulemma ymmärtää, että miehen kunnia todella ei kestä sellaista.

"Hei pojat, nyt tämä saa loppua"

Paneeli jätti loppuraporttinsa Kongosta maaliskuussa vuonna 2011. Se suositteli uhrien avuksi korvausrahaston perustamista, valtiojohdon julkisesti osoittamaa tukea sekä naisten osallistumismahdollisuuksien edistämistä.

– Tämän päivän sotien varsinaisia uhreja ovat nimenomaan naiset ja tytöt. Seksuaalisesta väkivallasta heitä kohtaan on tullut sodankäynnin strategia. YK on hyväksynyt ongelman muuttamiseksi monia päätöslauselmia sekä asettanut pääsihteerin erityisedustajan asiasta vastaamaan.

Rehn uskoo, että tilanteessa edistytään kunnolla vasta, kun miehiä saadaan enemmän mukaan työhön.

– Ei auta, että vain me naiset paasaamme tästä. Miespresidenttien ja pääministerien on puhuttava kollegoidensa kanssa niin Kongossa kuin muuallakin ja sanottava: hei pojat, nyt tämä saa loppua, nyt teidän täytyy hoitaa tämä asia. Naisten oikeudet on nostettava pöydälle omaksi aiheekseen, kun ollaan valtiovierailulla tai tavataan kokouksessa.

Mies meni naisten puolelle väkivaltaa vastaan

Rehn näkee tulevaisuudessa toivoa. Siitä yhtenä esimerkkinä hän pitää Denis Mukwegeä, joka oli mukana panelistina kiertelemässä raiskattujen kongolaisten kyliä.

– Mukwege on ammatiltaan gynekologi ja pastori. Hän on perustanut Bukavuun Etelä-Kivuun muun muassa ruotsalaisten, tanskalaisten ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrirahaston tukeman sairaalan ja erikoistunut korjaamaan joukkoraiskauksen naisille aiheuttamia fyysisiä vammoja. Toimillaan Mukwege on auttanut tuhansia raiskauksen uhreja Itä-Kongossa, Rehn sanoo.

Vuoden 2012 syyskuussa Mukwege piti YK:ssa puheen, jossa hän arvosteli muun muassa presidentti Joseph Kabilaa joukkoraiskauksista ja niiden tuomitsematta jättämisestä.

– Se, että hän meni miehenä naisten puolelle väkivaltaa vastaan, herätti paljon kuohuntaa. Seuraavassa kuussa häntä itseään vastaan hyökättiin: aseistetut miehet tunkeutuivat Mukwegen kotiin, tappoivat hänen vartijansa ja ottivat vaimon ja tyttäret panttivangeiksi. Mukwege perheineen joutui lähtemään turvapaikkaan ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi. Nyt hän on ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Naisia päättäviin asemiin

Vaikka vaikeuksia riittää, ihmisoikeuksia on myös onnistuttu parantamaan ympäri maailmaa.

– Niin Liberiassa, Sierra Leonessa kuin Ugandassakin on otettu askelia eteenpäin. Afganistanissa Suomen joukot ovat toimineet tuloksellisesti naisten aseman parantamiseksi ja tyttöjen kouluttamiseksi, Rehn sanoo.

– Kaikkein tärkeintä ihmisoikeuksien eteenpäin viemisessä on ollut ja tulee olemaan naisten saaminen mukaan päätöksentekoon. Monet maat ovat lailla määränneet, että vaaleissa tietyn osuuden ehdokkaista on oltava naisia. Useissa Afrikan maissa naisia onkin eduskunnissa kolmisenkymmentä prosenttia – paljon enemmän kuin joissakin Euroopan valtioissa.

Studio55.fi/Piia Simola

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.