Mainos

Bengtskärin verinen sotataistelu: Suomalaisia haavoittuneita tapettiin pistimillä

Tasan 71 vuotta sitten venäläiset hyökkäsivät Bengtskärin majakkasaarelle. Yhteenotto päättyi suomalaisten voittoon. Saaristo-opas Seppo Sällylä kertoo, miten siitä selvinneet sotilaat ovat kuvanneet lähitaistelua.

Heinäkuisena yönä vuonna 1941 Bengtskärin majakkasaaren eteläkärkeen rantautui neljä venäläistä partiomoottorivenettä. Puna-armeijan miehet lähtivät etenemään kohti majakkaa, jonka sisällä oli 41 suomalaista sotilasta tietämättöminä lähestyvästä vihollisesta.

– Eivät venäläiset sinne suomalaista kansallisromanttista majakkaa ihastelemaan tulleet – tavoitteena oli räjäyttää tähystys- ja tulenjohtopaikkana toiminut torni, jotta se ei häiritsisi Hankoniemeä hallinneen Neuvostoliiton sotatoimia, Seppo Sällylä kertoo.

Sällylä on toiminut oppaana Bengtskärissä parikymmentä vuotta. Hän on tavannut kuuluisassa taistelussa sotineita sotilaita paikan päällä.

– Kaikkea kuulemaani en voi edes kertoa. Sodan hulluus tiivistyi täällä.

Venäläinen huusi: "Andaudukaa"

Venäläiset yllättivät suomalaiset pahoin ja valtasivat majakan pohjakerroksen. Suomalaisten oli pakko vetäytyä yläkertaan.

– Venäläisten toisen maihinnousun torjunut Esko Nurmi lähti uimaan 2500 metrin matkaa läheiselle Dömmaskärille – tuonne, jonne minäkin nyt katselen. Hänen piti dyykata aaltoon aina, kun venäläinen ampui. Myöhemmin Nurmi harmitteli, ettei punalaivasto toimittanut hänelle uimamaisterin diplomia, Sällylä kertoo kallioilla.

Päätaistelu käytiin majakan sisällä.

– Suomea murtaen puhuneen venäläisen luutnantin Kagalovin ääni kaikui tornissa: "andaudukaa".

Suomalaisten taisteluvälineet olivat ensimmäisen maailmansodan romua.

– Kukaan ei uskonut, että venäläiset tulisivat Bengtskärille. Siksi parhaat aseet oli viety Kannakselle.

Viimeinen kranaatti pelasti

Suomalaiset heittelivät alakertaan käsikranaatteja. Kunnes niitä oli enää yksi jäljellä.

– Taistelua johtanut nuori luutnantti Fred Luther makasi verisenä lattialla. Miehet kysyivät häneltä, mitä nyt tehdään. Hän vastasi ruotsiksi: "Kasta den – heittäkää se".

Rautahermoinen alikersantti Harry Bjelke tarttui kranaattiin, repäisi sokan irti ja heitti sen viimeisellä mahdollisella sekunnilla. Liian aikaisin heitetyn kranaatin venäläiset olisivat voineet palauttaa.

– Belken tempun jälkeen venäläiset eivät enää uskaltaneet tulla ylös. He eivät tienneet, että kyseinen kranaatti oli viimeinen, vaan luulivat, että sieltä satelee tarkkoja viime hetken ammuksia.

Luther otti radiolla yhteyden 13 kilometrin päähän Öron linnakkeeseen ja pyysi apujoukkoja.

– Yrittäkää olla osumatta torniin, koska me olemme siinä, Sällylä kertoo miehen vielä sanoneen.

Ryömivät kaksi tuntia rannasta majakalle

Aamuyöllä Bengtskär sai apua suomalaisilta tykkiveneiltä. Koska venäläiset olivat edelleen pohjakerroksessa, Luther komensi ampumaan tulta suoraan majakan seinään ensimmäiseen kerrokseen. Tukea saatiin myös ilmavoimilta.

Aamuseitsemän ja yhdeksän välillä Örosta ja Rosalasta rantautui 88 vapaaehtoista itärannalle.

– Heillä oli hyvät varusteet ja rämäpäinen johtaja, luutnantti Mauno Kaikkonen. Miehillä kesti kaksi tuntia ryömiä majakalle. Kaikkonen meni itse ensimmäisenä, sillä hän uskoi Adolf Ehrnroothin periaatteeseen: suomalaisia johdetaan edestä, Sällylä kertoo.

Venäläiset heittivät suomalaisia päin tarkkoja käsikranaatteja. Kaikkonen nyki omistaan sokkia irti kaksin käsin ja viskoi tupla-ammuksia peräkkäin venäläisten poteroihin.

Majakan seinustalla Kaikkosen kranaatit loppuivat.

– Silloin hankolainen komppanian vääpeli huusi terassin alta Kaikkosta ottamaan koppeja, Sällylä kertoo.

– Kaikkonen liimautui kuin iilimato seinää vasten ja otti paljain käsin vastaan tiukkoja laakeja. Hän nappasi kranaatit kouraan, veti sokan irti, odotti pari sekuntia ja heitti ne sitten ikkunasta sisään. Niillä 15 kranaatilla tuhottiin sisään päässyt venäläinen kärkiosasto.

Rauhan ja rakkauden majakalla mennään naimisiin

Yhdeksältä aamulla majakka oli vallattu takaisin. Suomalaisia kaatui 31.

Tornista kuului hiljaista hurraahuutoa.

– Taistelu oli ollut raaka. Venäläisillä oli suuremmat joukot ja parempi aseistus. He tappoivat suomalaisia haavoittuneita rotanhäntäpistimillä, Sällylä sanoo.

Nykyisellä rauhan ja rakkauden majakalla, joksi Sällylä Bengtskäriä kutsuu, ei merkkejä sodasta enää näy. Kallioilla käyskentelee joka kesä noin 15 000 turistia.

– Heidän ostamillaan lippiksillä ja t-paidoilla tämä paikka pysyy pystyssä.

Onpa saarelta löydetty romantiikkaakin.

– Tänäkin kesänä on vietetty viidet häät.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.