Mainos

Asiantuntija kommentoi: Onko fanittaminen aikuisiällä normaalia?

Fanittaminen mielletään helposti teini-ikään kuuluvaksi ilmiöksi, vaikka idoli saattaa saada jalat alta varttuneemmaltakin henkilöltä. Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen kertoo, onko fanittaminen aikuisiällä normaalia.

Fanittamisessa on kyse ihanteista, ihailusta ja samaistumisesta ihailun kohteeseen. Se ei suinkaan ole pelkästään teini-ikään liittyvä ilmiö vaan läpi elämän kulkeva prosessi. Jo pikkulapsi ihailee vanhempiaan. Nuorisoiässä fanittaminen saa tietyn muodon, mutta ihailu ja ihanteet ovat läsnä myös koko aikuisiän.

– Ihailu on ihmisen kehityksessä positiivinen voima, Tuomo Tikkanen toteaa.

1950–60-luvun nuoriso on ensimmäinen sukupolvi, joka on kokenut, mitä on nuorisokulttuuri. He halusivat tehdä pesäeron vanhempaan sukupolveen ja fanittivat nuorisoidoleita, jotka vastustivat aikuisten arvoja ja soittivat mahtavaa musiikkia.

– Iän myötä musiikki-, vaate- ja taidemaku vaihtuu. Tapa ihailla, kunnioittaa ja samaistua kohteeseen muuttaa muotoaan, Tikkanen sanoo.

Ihminen kuuntelee musiikkia, joka heijastaa häntä itseään. Johonkin kuulumisen tunne on ihmiselle tärkeä, joten hän saattaa kuunnella segmentoituneita musiikin lajeja, kuten heviä, räppiä tai suomalaista tangoa. Ihminen ihailee asioita, joihin hän pystyy samaistumaan, ja ne toimivat hänen persoonallisuutensa rakennusaineina.

Nuoruusikä on pidentynyt

Fanittaminen on muuttunut muun muassa siksi, että nuoruusikä on pidentynyt. Ennen aikuisiksi tultiin 18-vuotiaina, mutta nykyään parikymppiset ovat vielä siirtymävaiheessa. Yliopistosta valmistutaan vasta noin 28-vuotiaana, eikä monella tuon ikäisellä ole vielä perhettä elätettävänään.

– Englannin kielen sana teen tarkoittaa teiniä ja onkin liitetty lukuihin 13–19 (thirteen-nineteen). Nykyään niin sanotuksi pidennetyksi nuoruusiäksi määritellään 13–30 vuotta, Tikkanen toteaa.

Jotkut aikuiset ovat yksinkertaisesti jämähtäneet teinityyliin. Perheen lapset saattaa olla puettu normaalisti, mutta nelikymppiset vanhemmat sonnustautuvat teinien tavoin niitteihin ja repaleisiin nahkatakkeihin.

– Joidenkin on oikeasti vaikea aikuistua. Se ei ole helppoa, koska silloin täytyy itse ottaa vastaan kritiikkiä, kantaa vastuuta ja pitää huolta toisistaan, Tikkanen selvittää.

Monet aikuiset elävät puoliksi menneessä. Siitä on hyvänä esimerkkinä Radio Suomen ohjelma Entisten nuorten sävellahja, jonka parissa yli viisikymppiset saavat muistella nuoruuttaan.

Muistelua Tikkanen pitää pelkästään positiivisena. Kun keski-ikäiset muistavat oman nuoruutensa, he ymmärtävät paremmin myös nykyajan nuoria ja suhtautuvat heihin suvaitsevammin.

Koko kansan idolit

Urheilussa on tavallista, että aikuiset miehet samaistuvat johonkin pelaajaan tai joukkueeseen. Joissain maissa esimerkiksi jalkapallofanit seuraavat kohdettaan uskollisesti pelipaikasta toiseen.

– Siihen verrattuna teinifanittaminen on lastenleikkiä, Tikkanen myöntää.

Äärimmillään tämä ilmiö voi johtaa siihen, että jalkapallofanit ottavat väkivallan mukaan peliin. Jos oma joukkue häviää, hyökätään vastapuolen kannattajien kimppuun.

– Urheilun hyviä puolia on, että se yhdistää eri sukupolvet. Kaikki ovat onnellisia Granlundin ilmaveivistä ja presidenttikin kiipeää lavalle onnittelemaan Leijonia, Tikkanen kuvailee.

Hänen mielestä fanittamisessa ei ole mitään outoa. Se on kielteistä vain silloin, kun ihailun kohde on kielteinen ilmiö, kuten esimerkiksi natsit, tai jos sen varjolla hyökätään toisten kimppuun.

– Niin kauan kuin ihailun kohde on hyvä, maailma voi hyvin.

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Lehtikuva ja Colourbox.com

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.