Mainos

Asiantuntija: Dopingin vastustaminen on silmänlumetta ja julkisten varojen tuhlausta

Onko antidoping-toiminta tuhoon tuomittua huippu-urheilijoiden piinaamista, ja käsitys dopingista puhtaasta pelistä silkkaa utopiaa? Urheilumaailmaan perehtynyt yhteiskuntatieteiden tohtori Erkki Vettenniemi ei pelkää kritisoida "pissapoliisia".

Urheiluhistoriaa tutkinut Erkki Vettenniemi kulkee omaa valtavirrasta poikkeavaa tietään kilpaurheilun ja doping-keskustelun kentällä. "Pissapoliisien" kritisoija peräänkuuluttaa urheilijoiden voimaannuttamista ja ammatillista järjestymistä tiukkojen doping-säännösten sijaan.

Doping-keskustelua kansainvälisesti seuranneen Vettenniemen mukaan Suomessa aihetta ei käsitellä avoimesti ja kriittisesti.

– Lahden tapahtumista muokattiin julkisuudessa sellainen skandaali, kaikki kommentoijat arkkipiispasta tasavallan presidenttiin paheksuivat, hän huokaa.

– Suomessa on yhtenäiskulttuurin perinne tässä ja monissa muissakin asioissa.

Hän toivoo, että sivullisten ja median sijaan urheilijat itse saisivat vielä jonain päivänä päättää omasta ammatinharjoittamisestaan.

Puhdas utopia?

– Urheilussa ei ole mitään ikuista jumalallista etiikkaa. Kilpaurheilu on jo sinänsä ihmisten sääntöjen luoma sosiaalinen konstruktio, jonka puitteissa kilpaillaan fyysisestä paremmuudesta, Vettenniemi toteaa.

– Puhtaus urheilussa ymmärretään tällä hetkellä sääntöjen noudattamisena. Mutta säännöt ovat varsin tuore keksintö, ja alati ailahtelevaisia ja tulkinnanvaraisia. Mikä on kiellettyä, ja mikä ei?

Keskustelu lääkeaineiden käytöstä keskittyy urheilijoihin, mutta Vettenniemi liittäisi siihen koko nyky-yhteiskuntaa koskevan medikalisaation. Hän myös muistuttaa, että jo 1800-luvulla urheilusuorituksiin haettiin lisätehoa vaikkapa heroiinista, kokaiinista ja morfiinista.

– Mitään urheilun alkutilaa, puhdasta paratiisia, ei ole ollut. Mitä kauemmas historiassa mennään, sitä hurjempaa se touhu on ollut, hillitsemätöntä kokeilua ja voiton viehätystä. Se on kilpaurheilun sisäänrakennettu luonne, että pyritään ylemmälle ja korkeammalle ja haetaan siihen keinoja.

Vettenniemi huomauttaa, että aikanaan pelättiin, että urheilusta tulee silkkaa sirkusta siirryttäessä amatööritasolta rahasta pelaamiseen.

– Lääkerajoitukset ovat suhteellisen tuore keksintö. 1970-luvulla vasta alkoi pissapoliisi aktivoitua, ja samaan aikaan amatööriurheilun jalot ihanteet unohdettiin.

"Julkisten varojen tuhlausta"

Vettenniemen mukaan antidopingtoiminta tietää itsekin, että taistelua kiellettyjä aineita vastaan ei voida voittaa – voidaan vain pitää kulisseja pystyssä.

– Antidoping on silmänlumetta ja julkisten varojen tuhlausta, hän laukoo.

Vettenniemen mukaan kulisseja pitää pystyssä ennen kaikkea huippu-urheilun ja valtion välinen napanuora.

– Sellaisissa maissa, joissa valtiovalta on urheilun suurin rahoittaja, ei urheiluväellä ole mitään intressiä käydä keskustelua asiasta.

Terveyskontrolliin tähtäävää sääntelyä Vettenniemi ei tyystin tyrmäisi, mutta hän huomauttaa, ettei huippu-urheilu ylipäänsä ole terveyden ylläpitoon tähtäävää toimintaa. Hänestä perinteinen ajattelu lääkkeiden tuhoisasta ja urheilun virkistävästä vaikutuksesta joutaa romukoppaan.

– Monissa urheilun muodoissa jo harjoittelun volyymi on epäinhimillistä. Terveysriskejä voidaan lääkeaineilla pienentääkin.

Vettenniemi sanoo "pissapoliisissa" esiintyvän myös korruptiota. Hän kertoo, että maailmalla antidopingia käytetään jopa kilpailuaseena: vastustajan käry on omien etu.

Entäs ne lapset?

Urheilusankarit ovat lasten ja nuorten esikuvia ja roolimalleja ja moraalisen tarkastelun kohteina myös siksi.

– Lasten virkistysliikunnalla ei pitäisi olla mitään tekemistä aikuisten kilpaurheilun kanssa, Vettenniemi puuskahtaa.

Hänestä voitaisiin tunnustaa, että urheilu on viihdettä eikä ylevää, arvokasta ja jaloa kamppailua. Hän ei usko, että urheilu menettäisi siitä hohtoaan.

– Rehelliset ammattilaisliigat olisivat se rehdein ratkaisu. Amerikkalaisiin ammattilaissarjoihin on pissapoliisi yrittänyt tuoda purkkejaan, siinä varsinaisesti onnistumatta, Vettenniemi sanoo.

Esimerkiksi hän nostaa suomalaisten rakastaman jääkiekon.

– Vanhemmat tyrkyttävät lapsiaan NHL-uralle. Se on julkinen itsepetos, kun pidetään yllä puhtaan urheilun kulisseja ja samalla viedään lapsia NHL-mielessä harjoituksiin. NHL:stä puuttuu pissapoliisi, silmänlumeeksi järjestetään kontrolli kerran, pari vuodessa.

Hänestä antidopingin visio urheilun tulevaisuudesta tekisi NHL:stä jotain muuta kuin urheilua.

– Enemmistön mielestä se kuitenkin on urheilua, joten minkä johtopäätöksen voimme tehdä antidopingin suhteen?

Studio55.fi/Milja Atu

Kuvat: Colourbox.com

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.