Mainos

Aikuisratsastajia enemmän kuin nuoria – aloittaa voi vaikka eläkkeellä

Kymmenettuhannet suomalaiset aikuiset käyvät joka viikko ratsastustunnilla. Ikä ei ole mikään este alkeiskurssille lähtemiselle tai taitojen karttuessa laukan nostamiselle. Yhteistyö suuren eläimen kanssa parantaa tasapainoa ja nollaa pään.

– Ratsastuksen suosio harrastuksena on noussut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Nimenomaan aikuisia on tullut mukaan yhä enemmän. Aloittajissa on paljon 40–50-vuotiaita ja ihan eläkeläisiäkin. Monella tallilla aikuisratsastajia on enemmän kuin lapsia ja nuoria, tallipäällikkö Kielo Kestinmäki Suomen Ratsastajainliitosta SRL:stä sanoo.

Kaiken kaikkiaan Suomessa arvioidaan olevan noin 160 000–170 000 ratsastuksen harrastajaa. Heistä kuutisenkymmentä prosenttia on aikuisia.

– Tämä laji on siitä mahtava, että harrastaa voi monella eri tavalla ja tasolla. Ei tarvitse heti ruveta hyppäämään esteitä tai laukkaamaan, vaan lajiin voi ensin tutustua kevyemmin ihan käynnin merkeissä tai vaikka kärryjen kyydissä.

– Silti aikuisenakin voi ilman muuta oppia ratsastamaan ihan kunnolla. Sille ei ole mitään esteitä, kun aloittaa hyvässä ratsastuskoulussa ja hyvän opettajan johdolla.

SRL:n muutama vuosi sitten tekemän harrastajakyselyn perusteella lajissa houkuttaa nimenomaan hevonen eläimenä.

– Suurin tekijä on tunne ja rakkaus hevoseen. Aikuisharrastajissa on paljon sellaisiakin, jotka ovat ratsastaneet nuorena ja palanneet tauon jälkeen tunneille oman lapsensa kanssa.

Joillakin talleilla aikuiset alkeiskurssilaiset ovat eri ryhmissä kuin lapset ja nuoret.

– Toki eri ikäryhmiin kuuluvat voivat olla samassakin ryhmässä. Se on yksi ratsastuksen hienoista puolista, ja siinä mielessä tämä on tosi tasa-arvoinen laji.

Pelosta kannattaa kertoa

Suoranaisesti ikään liittyviä rajoitteita ratsastuksessa ei ole.

– Jonkinlaisesta liikuntataustasta ja kehonhallinnasta on kuitenkin apua. Siinä auttavat esimerkiksi peruskuntoa kohottava reipas kävely, hölkkä tai pyöräily, Kestinmäki sanoo.

Ratsastajaa koskevat painorajat ovat hevos- ja tallikohtaisia.

– Talliyrittäjälle tai ratsastuksenopettajalle kannattaa kertoa etukäteen, jos on kovin isokokoinen. Joillakin talleilla on suuria ja raskasrakenteisia hevosia, joiden on helpompi kantaa sitä painoa.

– Toisaalta fyysinen painokaan ei kerro kaikkea: jos todella isokokoinen ja lihaksikas mies on hyväkuntoinen ja hallitsee kroppansa, niin se on eri asia kuin että ei hallitse ollenkaan.

Aikuisena ratsastuksen aloittava saattaa jännittää enemmän kuin lapsi tai nuori.

– Pelosta on hyvä mainita opettajalle. Ammattitaitoiset opettajat osaavat ottaa sen huomioon ja valita erityisen rauhallisen yksilön, joka ei ole moksiskaan, vaikka kyydissä olisi vähän jännittyneempi kuski. Yleensä ratsastuskouluissa aloittelijoille annettavat hevoset ovat kyllä kaikki rauhallisia, hyvin koulutettuja ja sopeutuneita tehtäväänsä.

– Hevonen varmasti tavallaan vaistoaa pelon, mutta kokeneiden opetushevosten reagointitapa on hitaanpuoleinen ja vähemmän herkkä, joten siitä ei kannata olla huolissaan.

Kestinmäen mielestä hevosen selästä putoamista korostetaan turhan paljon.

– Toki ratsastukseen lajina kuuluu se, että joskus sieltä saattaa tipahtaa, mutta sitä pelätään ehkä vähän liikaa. Jos ihan normaalisti muksahtaa, niin harvemmin siinä mitään vakavampaa sattuu.

Kypärä tärkein varuste

Ratsastustuntien hinnat riippuvat esimerkiksi tallin sijainnista ja siitä, onko käytössä maneesi vai ainoastaan ulkokenttä.

– Alhaisimmat tuntihinnat lähtevät noin 25 eurosta ja kalleimmat nousevat noin 50 euroon. Keskiarvo on varmaan noin 30 euroa per tunti.

– Kalleus riippuu siitä, mihin vertaa. Jos ei hanki omaa hevosta ja kilpaile vaan käy kerran viikossa tunnilla perusvarusteilla, niin silloin ratsastus on ihan verrannollinen moneen muuhun harrastukseen. Tässä on kuitenkin käytettävissä eläin, tilat ja koulutettu henkilökunta, Kestinmäki sanoo.

Aloittelijalle tärkein hankittava varuste on ratsastuskypärä.

– Senkin saa kyllä useimmiten aluksi lainata tallilta.

– Housujen pitäisi olla joustavat ilman hankaavia saumoja. Saappaiksi käyvät alkuvaiheessa vaikka kumisaappaat, joissa on jonkinlainen kanta estämässä jalan luiskahtamisen jalustimen läpi.

Stressi ja huolet unohtuvat

Ensimmäisellä tunnilla tutustutaan yleensä hevosen käyttäytymiseen, satulan ja suitsien pukemiseen sekä ylipäätään ratsastustunnilla toimimiseen.

– Harjoitellaan selkään nousemista ja ehkä vähän käyntiä. Usein alussa on taluttaja mukana, Kestinmäki kertoo.

Alkeiskurssi kestää kymmenen tuntia.

– Jos kehonhallinta on hyvä, fysiikka toimii ja ratsastaja itse uskaltaa, niin voi olla, että kurssin lopuksi päästään jopa kokeilemaan laukannostoja. Ravia ja keventämistä harjoitellaan ilman muuta.

– Vaikeinta tänä päivänä on ehkä oppia ymmärtämään hevosta eläimenä. Sitä ymmärrystä toivoisi ihmisille lisää. Monesti on vaikea hahmottaa, että tällainen pakoeläin toimii ja reagoi eri tavalla kuin vaikka koirat, joihin ihmiset ovat tottuneet.

Lisäksi hevosen selässä hyvin pärjääminen ja pysyminen vaatisi hieman aktiivisuutta myös ratsastustuntien ulkopuolella.

– Ratsastus ei suoranaisesti kohota fyysistä kuntoa vaan ylläpitää peruskuntoa, joten sen lisäksi on hyvä tehdä jotain muutakin. Keskivartalo ja syvät vatsalihakset tässä kyllä vahvistuvat, koska niitä joutuu käyttämään tasapainoillessa, Kestinmäki sanoo.

– Psyykkiset hyödyt ovat kokonaan toinen lukunsa. Monet kokevat, että hevosen kanssa toimiminen vie niin vahvasti mukanaan, että ratsastustunnin aikana pääsee irti työelämän kiireistä ja muusta stressistä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.