Mainos

Absoluuttinen sävelkorva on harvinaisuus, jota muusikkokaan ei tarvitse

Absoluuttista sävelkorvaa pidetään hienona huippumuusikoiden ominaisuutena. Se ei kuitenkaan ole sinänsä musikaalisuuden tae ja voi joskus olla jopa haitaksi, professori emeritus ja musiikkikasvatuksen dosentti Kai Karma muistuttaa.

Jos ei ole värisokea, pystyy värikuvaa katsoessa sanomaan värikarttaa näkemättä, missä on keltaista, missä punaista ja missä sinistä. Samalla tavalla ihminen, jolla on absoluuttinen sävelkorva, tunnistaa äänenkorkeuden suoraan vertaamatta sitä mihinkään muuhun ääneen.

– Kun esimerkiksi pianolla soitetaan jokin ääni, voi heti sanoa, että se oli D – edellyttäen, että tietää sävelten nimet. Samoin pystyy laulamaan sävelet täsmällisesti oikein, Kai Karma sanoo.

Sävellajeistakin ollaan tarkkoja.

– Absoluuttisen sävelkorvan omaavalle ihmiselle on ihan eri asia, soitetaanko jokin kappale G- vai C-duurissa. Totta kai hän ymmärtää, että kappale on sama, mutta hänen korvissaan sen kuuluisi olla toisessa sävellajissa.

Joillakin absoluuttinen sävelkorva ilmenee vain tietyn instrumentin kohdalla, esimerkiksi viulistilla viulua soitettaessa. Paljon harjoitellut saattaa puolestaan osata hakea muut äänet tunnistettuaan ensin yhden sävelen.

– Monen asiantuntijan mielestä nuo eivät ole oikein kunnollisia absoluuttisia sävelkorvia. Se ei ole sillä tavalla suoraa ja itsestään selvää, jos se perustuu vaikka juuri instrumentin äänen väriin.

Ei harjoiteltavissa aikuisena

Arviot absoluuttisen sävelkorvan omaavien ihmisten määrästä vaihtelevat. Karma arvelee, että alle prosentin osuus kaikista ihmisistä ei mene pahasti pieleen.

– Länsimaisessa kulttuurissa se on aika harvinainen. Sen sijaan esimerkiksi Aasiassa, jossa kieletkin ovat osittain tonaalisia eli monia sävelkorkeuksia sisältäviä, absoluuttinen sävelkorva on tavallisempi. Puhumaan oppiessaan joutuu samalla harjoittamaan sävelkorkeuden kuulemista.

Vaikka absoluuttinen sävelkorva siis vaikuttaa olevan jonkin verran harjoituksesta riippuvaista, kokonaan se ei sitä ole.

– Harjoitus pitäisi saada kriittisessä iässä ihan pienenä lapsena, sen jälkeen se ei oikein toimi. Kunnollista, selvästi ja heti toimivaa absoluuttista sävelkorvaa ei pysty hankkimaan aikuisena. Kyllä se geeneissä ja aivojen rakenteessa tuntuu olevan.

– On myös huomattu, että absoluuttista sävelkorvaa on tavallista enemmän esimerkiksi autisteilla ja sokeilla. Eli ihminen, jolla on jokin selkeä puute – autistilla vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa ja sokealla näköaistissa –, saattaakin olla jokin toinen ominaisuus hirveän hyvä.

Ei sama asia kuin musikaalisuus

Monilla huippumuusikoilla ja -säveltäjillä, kuten Sibeliuksella ja Mozartilla, kerrotaan olleen absoluuttinen sävelkorva.

– Sitä ei kuitenkaan missään nimessä tarvitse ollakseen hyvä muusikko. Siitä voi olla jopa haittaa, kun jokin ihan puhtaasti mutta eri vireessä soitettu kappale kuulostaakin omasta mielestä epävireiseltä.

– Sen sijaan hyvällä muusikolla täytyy olla hyvä relatiivinen sävelkorva. Sillä tarkoitetaan kykyä erottaa intervallit eli sävelten väliset korkeuserot. Silloin kuulee, ovatko äänet puhtaita toisiinsa nähden ja pystyy vaikka virittämään instrumentin oikein, Karma sanoo.

Entä voiko ihminen, jolla on absoluuttinen sävelkorva, olla epämusikaalinen?

– Ainakaan absoluuttinen sävelkorva ei sinällään ole musikaalisuutta. Tai ainakaan minä en haluaisi sitä niin määritellä, koska voihan tulkintakin olla täysin epämusikaalinen, vaikka kaikki äänet olisivat täsmälleen oikein.

– Sanoisin, että absoluuttinen sävelkorva kyllä liittyy musikaalisuuteen, mutta se ei ole sama asia. Jotta olisi todella musikaalinen, pitää olla hyvä relatiivinen sävelkorva, mutta absoluuttisestakin korvasta voi olla hyötyä.

”Voi olla, että joku papukaija pysyy A-duurissa tuosta vaan”

Karma on huomannut, että ihmiset ovat usein hyvin ylpeitä absoluuttisesta sävelkorvastaan.

– He tykkäävät, että se on hirveän hienoa. Ja mikäs siinä, saa olla tietenkin. Mutta onhan eläimiäkin, joilla on absoluuttinen sävelkorva. Voi olla, että joku papukaija pysyy A-duurissa tuosta vaan – onko se nyt sitten kauhean hienoa.

– Voi jopa ajatella, että absoluuttinen sävelkorva on primitiivisempi kuin relatiivinen sävelkorva, koska se on yksinkertaisempi. Siinähän vain muistaa, niin kuin nauhuri. Mutta se, että tajuaa sävelten muodostamat rakenteet ja suhteet, kuten relatiivisessa korvassa, on jossain mielessä pidemmälle mennyttä prosessia.

Karman mielestä se, onko vaikka sävelkorvattoman ihmisen laulun kuuntelu kidutusta, ei riipu absoluuttisesta sävelkorvasta.

– Kyllä se on kidutusta vähän kelle tahansa, jolla on hyvä korva. Sama koskee instrumenttia, joka ei ole vireessä. Absoluuttista sävelkorvaa ei tarvita siihen, että kuulee heti, että intervallit eli sävelten väliset korkeuserot ovat väärät.

– Mutta kuulemma sellainen musiikki, joka ei ole tarkimmillaan vaan jonkin viritystason ylä- tai alapuolella, voi olla absoluuttisen sävelkorvan omaavalle aika häiritsevää. Heistä se kuulostaa siltä, että kaikki äänet ovat epäpuhtaita.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.