Mainos

"Viranomaiset pitivät ex-vaimoni puolta – olin menettää lapseni"

Isiä ja äitejä pidetään yhteiskunnassa virallisesti tasa-arvoisina kasvattajina, ja isiä jopa kannustetaan ottamaan enemmän vastuuta lastenhoidossa. Usein avioerotilanteissa viranomaisten kanta kuitenkin on, että lapsen paikka on äidin luona, oli äiti sitten minkälainen tahansa. Tarinansa kertoo nyt viisikymppinen Jouko*, joka joutui taistelemaan lapsistaan kahden vuoden ajan.

– Vaimoni haki eroa loppuvuodesta 2003 ja muutti pois silloin 13-vuotiaan tyttäremme kanssa. Kaksi nuorempaa, silloin 12- ja seitsenvuotiaat poika ja tyttö, jäivät minun luokseni, Jouko aloittaa.

Ennen kun tarina loppuu, on käyty läpi tasan 10 eri oikeudenistuntoa, tuhlattu järkyttäviä määriä yhteiskunnan varoja, tehty yli 20 lastensuojeluilmoitusta ja käytetty lukemattomia tunteja sosiaaliviranomaisten aikaa huoltajuuskiistan selvittelyyn.

– Ensimmäinen oikeudenistunto oli heti alkuvuodesta 2004, jolloin äiti vaati kaikkia lapsia luokseen asumaan ja minä puolestani, että sen hetkiset asumisolot rauhoitetaan kunnes olosuhde- ynnä muut selvitykset olisivat valmiita. Oikeuden puheenjohtaja oli ex-vaimoni kannalla ja määräsi lapset muuttamaan.

Kirkuva lapsi lukittiin autoon

– Koska oikeuden päätös oli yksiselitteinen, mutta lapset eivät lähteneet äitinsä luokse vapaaehtoisesti, hän vaati päätöksen pakkotäytäntöönpanoa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että äiti kantoi kirkuvan ja rimpuilevan seitsenvuotiaan väkisin autoonsa ja lukitsi tämän sinne, Jouko kertoo.

Toimitusta olivat seuraamassa kihlakunnanvouti, kaksi poliisia ja kaksi sosiaalityöntekijää. Poliisit valvoivat, ettei kukaan ala rettelöidä, ja sosiaalityöntekijät kirjoittivat raportteja, joita myöhemmin käytettiin todisteina oikeudessa.

– Sosiaalityöntekijät seurasivat vielä ex-vaimoani ja lastani kotiin, minkä jälkeen he kirjoittivat raportteja, joiden mukaan lapsi oli iloinen ja onnellinen päästessään äitinsä luokse. Tosiasiassa ensimmäiset neljä kertaa, kun nuorimmaiseni vietiin väkivalloin äitinsä luokse, päättyivät siihen että tyttö karkasi kotiin minun luokseni. Näitä raportteja tuomarit sitten lukivat seuraavissa oikeudenistunnoissa, Jouko tuhahtaa.

Sama rumba käytiin läpi yhteensä viisi kertaa puolentoista vuoden aikana.

– Viimeisin pakkotäytäntöönpano toteutettiin elokuussa 2005, eli 19 kuukautta eromme jälkeen. Tuolloin kihlakunnanvouti päätti, ettei enää pakota lasta äitinsä luokse.

Sosiaaliviranomaiset äidin puolella alusta loppuun

– Kun ex-vaimolleni lopulta valkeni, ettei hän tulisi koskaan saamaan lapsia pysyvästi luokseen, hän alkoi vaatia lasten huostaanottoa. Hän olisi siis laittanut omat lapsensa mieluummin lastenkotiin kuin antanut heidän asua minun luonani! Millainen äiti ajattelee näin?

Tästä huolimatta sosiaaliviranomaiset, perheneuvolan työntekijät ja jopa lasten opettajat olivat huoltajuuskiistassa koko ajan äidin puolella.

– Tuntui, että viranomaiset olivat mitään kyseenalaistamatta päättäneet, että lasten kuuluu olla äitinsä luona, oli tilanne mikä tahansa.

Koska ei ollut olemassa yhtään todistetta, joka olisi viitannut siihen, että lasten ei olisi ollut hyvä asua isänsä kanssa, niitä keksittiin mitä kummallisimmista aiheista.

– Erääseenkin olosuhdeselvitykseen oli kirjattu, että isän asunnossa sisustus on "miehinen" ja että olohuoneessa on kummallisen väriset verhot, Jouko hymähtää.

Koko prosessin aikana Joukosta tehtiin 24 lastensuojeluilmoitusta sosiaalivirastoon. Ilmoituksia tehtiin äidin pyynnöstä, ja niitä allekirjoittivat muiden muassa koulu, äidin omalääkäri ja muutamat sosiaalisektorin virkamiehet. Tosin yksikään ilmoitus ei johtanut toimenpiteisiin.

– Viranomaisilla eivät muka riitä resurssit oikeasti hädässä olevien lasten auttamiseen, mutta tähän kyllä riitti aikaa.

Taistelu kävi kokopäivätyöstä

– Yhdessä lastensuojeluilmoituksessa muun muassa väitettiin, että minä käytin huumeita. Koska tämä ei todellakaan pitänyt paikkaansa – tuolloin en käyttänyt edes yhtään alkoholia – marssin yksityiselle lääkäriasemalle otattamaan kaikki mahdolliset huumeseulat ynnä muut, jotta voisin todistaa väitteen perättömäksi. Kun kerroin lääkärille, mistä oli kyse, hän sammutti laskutusta varten naksuttavan kellon ja kysyi, miten minä jaksan tämän kaiken keskellä. Hän oli ensimmäinen, joka sitä koskaan kysyi, Jouko kertoo.

Ja rankkaa hänellä olikin. Hän oli ollut koti-isänä siitä asti, kun hänen nuorimmaisensa oli täyttänyt vuoden. Eron jälkeen hän yritti palata töihin, mutta muutaman kuukauden päästä totesi sen olevan mahdotonta; vuorokauden tunnit eivät yksinkertaisesti riittäneet palkkatyön tekemiseen ja lasten huoltajuudesta taistelemiseen.

– En silti kadu mitään, sillä olen saanut olla koko prosessin ajan lasteni kanssa, Jouko huokaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Oikeudenkäynnit loppuivat viimein helmikuussa 2006, jolloin kaikki kolme lasta jo asuivat Joukon luona ja oikeus määräsi isän kaikkien lasten yksinhuoltajaksi.

– Kaikesta pyörityksestä huolimatta lapsistani on kasvanut hyviä ihmisiä, eikä heille näytä jääneen traumoja tapahtuneesta. Taloudellisesti meillä on tiukkaa, mutta muuten kaikki on hyvin, Jouko sanoo.

Omista kokemuksistaan viisastuneena hän toimii nykyään vapaaehtoisena avioerovanhempien vertaistukiryhmässä. Surukseen hän on saanut huomata, että hänen oma tapauksensa ei ollut mitenkään poikkeuksellinen. Hän tietää valtavan määrän muitakin isiä, joilla ei näytä olevan minkäänlaisia oikeuksia avioerotilanteessa. Taistelu äitien ja heitä kyselemättä puolustavien sosiaaliviranomaisten kanssa jatkuu.

*Joukon nimi on muutettu

Studio55/Elina Rantalainen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.