Veteraani muistelee rintamajoulua: Koti-ikäväkin tuli mieleen

– Lunta oli maassa ihan kymmeniä senttejä. Kaikki, ketkä eivät olleet vartiossa, menivät sotilaspastorin korsussa pitämään iltahartauteen ja yhtyivät virrenlauluun. Pastori puhui siinä siitä joulun asiasta, Antti Jänkälä muistelee vuoden 1943 jouluaattoiltaa.

Jänkälä oli astunut alokkaaksi runsas vuosi aikaisemmin 18-vuotiaana, kun jatkosota oli käynnissä. Tuona kyseisenä aattoiltana hän oli työskennellyt jo pari kuukautta rintamajoukoissa kuudennen divisioonan alaisessa Jalkaväkirykmentti 33:ssa kivääriryhmän johtajana. Taistelupaikkana oli Hiisjärven seutu.

– Kello 19 minulla alkoi vartiovuoro vuotta vanhemman sotilastoverin kanssa taisteluhaudoissa. Mieleeni on jäänyt, että kuu paistoi kirkkaasti ja oli hyvä näkyväisyys. Kylmä ei ollut, meillä oli hyvät varusteet.

– Oli verrattain rauhallista, mitään isompaa ei tapahtunut.

Aiemmin päivällä sotilaat olivat kuunnelleet joulurauhan julistuksen radiosta.

– Kaikki ottivat sen sanoman vastaan ja ymmärsivät sen. Kyllä se koti-ikäväkin tuli mieleen.

Lahjoja kotoa

Sotilaat saivat nauttia jouluna hieman tavallisesta poikkeavasta ruokailusta.

– Saimme määrätyt annokset riisipuuroa ja jotain lihapuoltakin, vaikka ei se ihan kinkkua tainnut olla, Jänkälä sanoo.

Saunomaankin oli mahdollista päästä.

– Komppanian esikunnassa oli sellainen kevyesti tehty sauna, mutta kyllä siellä lämpöä oli. Ja ennen kaikkea sai itsensä puhtaaksi täistä, joita tuli armeijan jakamista puhtaista alusvaatteista.

Rintamalle saapui jouluna myös paketteja kotipuolesta.

– Minullekin naisystävät lähettivät vehnästä, karamellia ja sukkia.

Vartiotehtävissä jouluna

Seuraavan eli vuoden 1944 joulun Jänkälä vietti Lapin sodassa. Sinne asti selviäminen ei ollut itsestäänselvyys.

– Meidät kuljetettiin Lapin sodan alettua Kajaaniin, josta lähdimme Pudasjärven suuntaan. Ensimmäisen taistelun kävimme Pudasjärvellä. Sieltä jatkoimme Rovaniemelle päin. 20 kilometriä ennen Rovaniemeä syttyi taas taistelu, kun yritimme hoputtaa saksalaisia lähtemään. Muistan, kuinka tykit räjähtelivät niin lähellä, että naamaa poltteli. Varjelusta oli, etteivät sirpaleet osuneet.

– Myöhemmin matkan varrella sain mahdollisuuden käydä katsomassa Rovaniemeltä 40 kilometriä Kuusamon suuntaan sijaitsevaa kotiani. Pihapiiristämme olivat palaneet kaikki rakennukset paitsi vanha sauna ja kesänavetta. Rovaniemen silloinen kauppalakin oli hävitetty, jäljellä oli vain savupiippuja.

Jänkälän yksikkö jatkoi etenemistä Sodankylään asti.

– Siellä vanhemmat ikäluokat pääsivät pois, mutta vuosina 1920–1924 syntyneet jäivät. Yksikön nimikin muuttui Jalkaväkirykmentti kahdeksitoista, Jänkälä kertoo.

Jouluna yksikkö saapui Kemiin vartiotehtäviin. Sotilaat majoitettiin Keminmaan Lautiosaaren kylässä sijaitsevaan Pölhön kouluun.

– Sitä saksalaiset eivät olleet hävittäneet. Joulupäivänä taisin olla Kemin maalaiskunnan kirkossa, jossa kirkkoherra piti jumalanpalveluksen. Kyllähän se oli erilainen joulu kuin jatkosodassa.

”Ihanaa, kun nuoret kuuntelivat”

Jänkälä kertoo muistelevansa sodassa vietettyjä jouluja edelleen.

– Kyllä ne tulevat mieleen niin kauan kuin muitakin asioita muistaa.

– Nykyään käyn jouluna vaimon ja omaisten haudoilla. Kuusi lastani käyvät myös luonani täällä Rovaniemen Veljeskodilla ja ottavat minut mukaansa joulua viettämään.

Joulun odotus ja rauha alkaa oikeastaan jo itsenäisyyspäivästä, jota Jänkälä juhli tänä vuonna sekä Veljeskodilla että Rovaniemen kaupungin nuorille järjestämässä itsenäisyyspäivän tapahtumassa. Jänkälä oli kutsuttu puhumaan sotareissuista 15-vuotiaille tytöille ja pojille. Heitä oli paikalla viitisen sataa.

– Oli ihanaa katsoa, kun nuoret kuuntelivat kertoessani, miten se sota-aika meni ja mitä ajattelen kaikesta nyt. Ja mitä toivon näiltä nuorilta – että he muistaisivat, että meitä veteraaneja tarvittiin silloin, ja että tulevaisuudessa puolestaan tarvitaan heitä pitämään itsenäisyydestä huolta.

– Nytkin, kun tuo Venäjä komentelee muita naapureita, niin tulee mieleen erilaisia asioita. Mutta Suomessa on johtajat, jotka osaavat toimia niin, että ei tahallaan tule mitään erimielisyyksiä naapurien kanssa. Sen pidän hyvänä ajatuksena johtajille, Jänkälä toteaa.

Kuva: SA-kuva

Piia Simola/Studio55.fi

Juttu on uusinta joulukuulta 2014.

Katso videolta, miten joulupukit harjoittelevat tervehdystä!