Mainos

Varamummo yh-äidin apuna arjessa: lue koskettava tarina

Heljä joutui jäämään ennenaikaisesti eläkkeelle sairauden yllättäessä. Perhepäivähoitajana uransa tehnyt Heljä kaipasi arkeensa lapsen ääntä, ja ilmoittautui varamummoksi. Suhde varaperheeseen on kehittynyt vuoden ajan ja antanut paljon molemmille osapuolille.

Pian 62-vuotias Heljä jäi kolme vuotta sitten työkyvyttömyyseläkkeelle perhepäivähoitajan työstä. Mielellään Heljä ei parinkymmenen vuoden urastaan luopunut. Hänellä oli pitkiä hoitosuhteita, ja perheistä kehkeytyi elinikäisiä tuttavuuksia.

– Sain hoitaa yhdestä perheestä jopa neljää lasta. Myöhemmin minut on kutsuttu mukaan lasten rippi- ja ylioppilasjuhliin, Heljä sanoo.

Heljä sai kyllä eläkepäivät kulumaan, mutta hän kaipasi työtään. Harrastuksensa parissa Heljä kuuli ensimmäisen kerran Suomen Punaisen Ristin (SPR) Varkauden paikallisosaston pilotoimasta varamummo-toiminnasta. Koulutusta valmisteleva henkilö tiedotti asiasta harrastuspaikalla, ja Heljä ilmoittautui kurssille.

– Se tuntui heti omalta jutulta, sillä olen työni puolesta ollut tekemisissä lasten ja perheitten kanssa, Heljä toteaa.

Koulutus kesti vain yhden päivän ja illan. Siellä käsiteltiin vapaaehtoistoimintaa sekä toimintaa lasten ja perheiden kanssa.

Heljä kertoo, että lähes jokaisella varamummolla on omia lapsia ja osalla lapsenlapsia. Nykyään varamummot tapaavat kerran kuussa. Tiimikokoontumisissa käsitellään eri-ikäisten lasten kehitysvaiheita. Koulutusta tulee siis lisää koko ajan.

Tapaaminen perheen kanssa


SPR:n hanketyöntekijä haastatteli varamummoa tarvitsevia perheitä sekä varamummoehdokkaita ja katsoi, mitkä tahot sopisivat yhteen. Joulukuussa 2012 Heljä pääsi tapaamaan perhettään.

– Tapaaminen ei jännittänyt, olenhan työn tiimoilta ollut tekemisissä perheiden kanssa. Odotin näkemistä mielenkiinnolla, ja se oli mukava, Heljä muistelee.

Perheessä on nuori yksinhuoltajaäiti ja yksi lapsi. Tapaamishetkellä lapsi oli vuoden vanha, joten Heljä on saanut olla vaippaiästä asti mukana tämän elämässä. Tarkoitus on, että Heljä pysyy saman perheen varamummona, niin kauan kuin perhe tarvitsee.

Perheen äidin oma äiti kuoli vain hieman ennen vauvan syntymää. Toista mummoaan pienokainen näkee harvoin, sillä tämä asuu sadan kilometrin päässä.

– Minä olen tällainen lähimummo, Heljä toteaa.

Heljä astuu varamummon saappaisiin kerran viikossa. Joka toinen kerta hän tapaa sekä äidin että lapsen perheen kotona. Joka toinen kerta Heljä hakee lapsen päivähoidosta omaan kotiinsa, ja äiti saa vähän omaa aikaa.

Heljä toivoo, että voisi olla vielä enemmän apuna. Hän rientääkin mielellään hätiin, jos äiti tarvitsee äkillisesti lapsenvahtia.

– Kerran kun lapsi oli sairas, menin hoitamaan häntä, jotta äiti pääsi kouluun, Heljä kertoo.


”Ei saa vierastaa mummoa”


Heljän omat lapsenlapset asuvat neljän tunnin matkan päässä, joten hän on onnellinen että myös läheltä löytyy yksi hellittävä. Jo kouluikäiset lapsenlapset tapasivat viime kesänä mummonsa varalapsenlapsen ja tykästyivät taaperoon.

– Kun omat lapsenlapseni olivat pieniä, pyrin näkemään heitä kerran kuussa. Olin sitä mieltä, että lapset eivät saa vierastaa mummoaan. Kun olin työelämässä, hyppäsin perjantaina autoon, ja ajoin heidän luokseen. Nyt mummo pääsee junalla eläkeläisalennuksella, Heljä kiittelee.

Heljä toteaa, että yhteydenpito on onneksi nykyaikana helpompaa kuin hänen nuoruudessaan. Heljä muistaa lämmöllä omaa mummoaan ja hänen ruisleivän paistamistaan. Heljä sai aina oman pienen leivän. Aikuisena Heljä muutti toiselle paikkakunnalle, ja mummon tapaamiset keskittyivät lähinnä kesäloma-aikaan.

– Nyt on puhelimet ja nettiyhteydet. Sähköpostin lisäksi olen ollut kuvayhteydessä lapsenlapsiini. Olen myös Facebookissa, ja vaihdan siellä kuulumisia varaperheen äidin kanssa. Hän yllättyi saadessaan nettimummon, Heljä nauraa.

Heljä uskoo, että hänen läsnäolonsa on tärkeää myös nuorelle äidille. Heljä osaa tukea ja neuvoa lapsenhoidossa.

– Hän on kyllä topakka äiti. Hänellä on kuitenkin hyvä olla myös vanhempi juttukaveri, sillä omassa ystäväpiirissään on vain nuoria, Heljä tuumaa.


Joulu yhdessä?


Heljän ja lapsen suhde on kehittynyt pikku hiljaa ja kehittyy edelleen. Ensi tapaamisilla Heljä osasi olla kärsivällinen ja odottaa, että hänen ja lapsen välille kehittyy luottamus. Heljä vieraili perheen luona ja perhe Heljän kotona. Näin kului muutama kuukausi, ennen kuin Heljä haki yksin lapsen luokseen.

– Viimeksi kun hain lapsen päivähoidosta, hän huusi, että ”minun mummo tuli hakemaan”. Ja kaikki hopeanharmaat autot ovat ”mummon piipaita”, Heljä sanoo.

Heljän on helppo hoitaa taaperoa kotonaan, sillä hänellä on vielä työajoiltaan jäljellä leluja, lastenpöydät, -tuolit ja potat.

– Me leikimme, syömme, luemme satuja ja leivomme pullaa. Teemme tavallisia, arkisia asioita. Lapsi puhuu jo hyvin, ja hänen kanssaan on mukava keskustella, Heljä myöntää.

Vuoden aikana varaperheenjäsenistä on tullut Heljälle läheisiä. Heljä on kuulostellut heidän joulusuunnitelmiaan. Jos heillä ei ole muuta menoa, Heljä kutsuu heidät kotiinsa, jonne kerääntyvät myös Heljän jälkipolvet.

Heljä on harrastuspiireissä suositellut varamummoutta ja kertonut, että heille olisi tarvetta. Tällainen vapaaehtoistyö ei ole Heljän mukaan vain antamista, vaan siinä saa itse myös paljon.

– Se ei vaadi muuta kuin tavallista olemista. Haen lapsen iltapäivällä tarhasta, ja sään salliessa ulkoilemme. Olemme syöttäneet oravia, joihin lapsi on kovasti ihastunut. Kesällä olimme koko päivän Vekara-Varkaus-festivaaleilla. Tulevana kesänä lapsi on isompi, ja tiedossa on vielä enemmän menoa, Heljä lupaa.

Kuvat: Colourbox.com

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.