Vallitseeko kulttuurissamme jumalanpelko? "Ihmiset suuttuvat, jos heille puhuu hengellisempiä asioita"

Kati Reijosen (s. 1959) elämä kuulosti siltä, mistä moni haaveilee: tohtorin tutkinto, asunto Mosambikissa, Vanuatulla ja Omanissa, monta lasta, avioliitto. Reijosen elämä meni kuitenkin rajulla tavalla uusiksi, kun hänen poikansa sairastui ja pitkä avioliitto päättyi – samoin työsuhde.

Nykyisin kirjoittajaksi itseään tituleeraava Reijonen on myös meditaatio-ohjaaja ja Nollaus.fin perustaja. Hän kirjoitti kokemastaan kirjan Lyhyt matka perille. Se on tarina "etsinnästä, joka johti heräämiseen elämänmittaisesta unesta".

Yksi Reijosen teoksen näkökulmista on, ettemme ole olosuhteiden uhreja, vaan voimme itse vaikuttaa elämäämme. Se tuntuu vieraalta; tutummalta tuntuu tunne siitä, että olen uhri, ja kaikkea vain tapahtuu minulle.

Lue myös: "En koskaan pysähtynyt kysymään, onko tämä sitä, mitä minä haluan" – Katin elämä romahti keski-iässä

– Olemme oppineet uhriajattelun. Se on kantava teema kulttuurissamme. Emme ole oppineet ajattelemaan sitä, että olemme ihan pohjattoman voimakkaita olentoja, että meihin on sisäänrakennettu ohjaussysteemi, jonka avulla voimme ratkaista kaikki ongelmat, joita eteemme tulee. Ei tarvitse hakea ratkaisua ulkopuolelta. Carl Jung on sanonut, että joka katsoo ulospäin, nukkuu. Joka katsoo sisäänpäin, herää. Tämä on niin totta, Reijonen kuvaa.

Reijosen mukaan ihmisiä ei länsimaissa kannusteta itsereflektioon. Sen sijaan vastauksia ja ohjeita haetaan muilta, itsen ulkopuolelta. Jos vain teen näin ja noin, elämäni on hyvää ja hyväksyttävää.

– Länsimaissa kulttuuri on rakentunut sellaiseksi, että elämme illuusiossa, että tavallaan voimme kontrolloida kaikkea, muttemme kuitenkaan voi. Se on mahdotonta. Vaikkemme voi kontrolloida asioita, olemme kuitenkin hirveän voimallisia, jos vain annamme elämän virrata ja ohjata meitä. Elämä tekee meidät voimakkaaksi, Reijonen sanoo.

Ratkaisua voi hakea itsen ulkopuolelta esimerkiksi potkujen jälkeen. Ihminen hakee sokeassa paniikissa töitä, koska töitä vain kuuluu tehdä.

– Lähettelet hakemuksia sinne ja tänne. Oli mikä tahansa työ, sinä vain haet ja haet, koska näin sinua on neuvottu tekemään. Sitten tulee pelkkiä hylkäyskirjeitä ja negatiivisia vastauksia. Vajoat syvemmälle ja syvemmälle alhoon: ei tästä tule mitään. Siinä se sitten on: olet uhri ja kaikki on sinua vastaan, mistään ei tule mitään, Reijonen sanoo.

– Esimerkiksi jos avioliitto romahtaa, yrität pelastaa avioliiton. Yritin sitä itsekin, kehitin tällaisen esimerkin, että jos Titanic uppoaa, ethän sinä yritä sitä Titanicia pelastaa, vaan yrität pelastaa ne ihmiset. Avioliitto ei ole mitään, se on vain sopimus, ne ihmiset siinä ovat jotakin ja ne ihmiset pitää pelastaa. Ja ne ihmiset pelastuvat vain niin, että he pelastavat itse itsensä.

"Ihmiset suuttuvat, jos heille puhuu hengellisempiä asioita"

Reijosen mukaan Intiassa itsereflektio kuuluu peruskoulutukseen. Esimerkiksi meditointia opetetaan koulussa.

– Siellä vaalitaan ideaa, joka meidänkin kulttuurissamme on joskus ollut: et ole vain mieli ja ruumis, vaan on joku kolmaskin, kolmas kulma kolmiossa. Sitä juttua pitää vaalia, mikä tahansa nimi sille annetaankin.

Sielu, tietoisuus, minuus. Siinä esimerkkejä nimistä. Nimi riippuu siitä, minkä uskomusjärjestelmän itse kukin ostaa omakseen.

– Tiedän, että tämä on vaarallista, koska kulttuurissamme valitsee jumalanpelko ja ihmiset suuttuvat, jos heille puhuu tällaisia hengellisempiä asioita. Pahoista paikoista monet ateistitkin on pelastanut se, että on heittänyt elämänsä korkeammalle voimalle, Reijonen sanoo.

Korkeamman voiman voi itse kehittää, jos kirkon jumala ei tunnu hyvältä ratkaisulta. Näin teki esimerkiksi eräs AA-liikkeen perustajista, Bill Wilson.

– Hän oli paatunut ateisti, mutta jossain vaiheessa huomasi, ettei tästä alkoholismista selviä ilman apua. 12 askeleen ohjelmassa sanotaan "päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan - sellaisena kuin Hänet käsitimme".  Sanon ihmisille aina, että miettikää tätä "jumalakorttia".

Reijonen suosittelee myös rukoilemista, joka toimintana on rentouttavaa. Jumalaa ei tarvitse rukoilla.

– Voi rukoilla ihan mitä vain. Itse rukoilemisen toiminta on parantavaa. Jos uskot siihen, että maailmassa on hyvä voima, joka sinua kantaa, voit paremmin, olet rentoutuneempi ja onnellisempi. Kun olet siinä tilassa, voit tehdä parempia ratkaisuja itse, Reijonen sanoo.

– Uskon, että alitajunta, joka on vastuussa suuresta osasta toimintaamme, on viisauden varasto. Ei tarvitse ajatella mitään "hengellisempiä asioita", mutta erilaisia menetelmiä voi ottaa käyttöön: rukoileminen, uskominen, meditaatio, hiljentyminen ja kiitollisuus. On hyvä oppia kiittämään kaikesta, se kääntää taajuuteemme paremmiksi. Kun taajuus on hyvä, elämässä alkaa tapahtua hyviä asioita.

Kokeile näitä: