Uupunut äiti haki apua – lapsi otettiin huostaan

Kaikki alkoi uupumuksesta. Ani, 48, oli jäänyt työstään pitkälle sairauslomalle 2000-luvun alussa toipuakseen työpaikkakiusaamisen aiheuttamasta masennuksesta ja uupumuksesta. Sairausloma muuttui myöhemmin eläkkeeksi, mikä osaltaan aloitti tämän uskomattoman tarinan, jonka päähenkilönä on pian neljä vuotta täyttävä Alex-poika.

– Hain sosiaaliviranomaisilta ja lääkäreiltä apua tiukkaan taloudelliseen tilanteeseeni ja uupumukseen avioeroni jälkeen, Ani aloittaa.

Hänelle selvisi vasta paljon myöhemmin, että tuosta ensimmäisestä avunpyynnöstä lähtien hänen perheestään on kirjattu ylös tiedonsirpaleita. Niiden muodostaman palapelin antama kuva kokonaistilanteesta on kuitenkin ollut Anin mukaan kaukana totuudesta.

– Jopa luottamuksellisiksi luulemistani keskusteluista esimerkiksi terveydenhoitajan kanssa on merkintöjä sosiaali- ja lastensuojeluviranomaisten lausunnoissa. Kyllä, olin ollut uupunut ja sanoin sen ääneen. Muun muassa sen perusteella minun on katsottu olevan kykenemätön huolehtimaan pojastani, Ani tuhahtaa.

Kommunikointiongelmia

Anin kertomuksessa vilahtelee useiden eri viranomaisten nimiä, jotka kaikki tekivät hänen perheensä tilanteesta omat johtopäätöksensä kommunikoimatta kunnolla keskenään.

Kun Ani haki toimeentulotukea tiukan taloudellisen tilanteensa takia, häntä kehotettiin muuttamaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Myöhemmin niissä lausunnoissa, joiden perusteella Alex lopulta otettiin huostaan, todettiin yhdeksi perusteeksi perheen useat muutot.

– Tällaisia lausuntoja kirjoitettiin yhteensä noin sadan sivun verran, ja minun ei missään vaiheessa annettu niitä lukea, saati sitten korjata vääriä tietoja, Ani sanoo.

– Viranomaiset yksinkertaisesti päättivät, että olen huono äiti kuulematta minun näkemystäni asioista kertaakaan, hän jatkaa.

"En halunnut olla tarkkailtavana"

Anin esikoinen, silloin 17-vuotias tytär, sairastui leukemiaan syksyllä 2008. Arki vakavasti sairaan tyttären ja parivuotiaan pojan yksinhuoltajana oli luonnollisesti raskasta. Vielä kun lisänä olivat taloudelliset huolet, joihin Ani ei tahtonut löytää ratkaisua, voimat olivat loppua.

Huhtikuussa 2009 tilanteeseen luvattiin apua, kun äidille ja kuopukselle järjestyi paikka lepopaikkana mainostetusta perhekuntoutuskeskuksesta.

– Sain sellaisen käsitysen, että kyseessä olisi paikka, jossa voisin Alexin kanssa rauhassa kerätä voimia. Kun sain järjestettyä tyttärelleni kotihoidon, päätin tarttua tarjoukseen, Ani kertoo.

Vasta, kun Ani jo oli poikansa kanssa kuntoutuskeskuksessa, hän sai sosiaalihuollolta kirjeen, josta selvisi, että kyseessä olikin avohuollon tukitoimena järjestetty sijoitus. Sen aikana keskuksen työntekijöiden oli määrä tarkkailla äidin tapaa kohdella poikaansa; kiinnittää huomiota ruokailurytmiin ja leikkihetkiin ynnä muihin jokapäiväisiin kasvatustilanteisiin, joiden kanssa Anilla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Todellisuudessa hänen ainoa ongelmansa oli väsymys.

– Eikö se ole ihan luonnollista? Eivätkö kaikkien pienten lasten vanhemmat ole väsyneitä? hän kysyy.

– Ja se uupumus, johon hain apua vuosia aikaisemmin, oli jo voitettu ennen Alexin syntymää, hän tarkentaa.

Kun asian oikea laita selvisi Anille, hän pakkasi pian tavaransa ja lähti kotiin, minkä viranomaiset katsoivat huonoksi äitiydeksi.

– Keskuksen johtaja sanoi minulle muun muassa, että yksikään äiti, joka rakastaa lastaan, ei jätä tällaista tilaisuutta (lepojaksoa kuntoutuskeskuksessa) käyttämättä, Ani kertoo.

Puolen vuoden huostaanotto päättyi oikeussalissa

Alex otettiin kiireellisesti huostaan heinäkuussa 2009, ja lopullinen huostaanottopäätös tehtiin loppukesästä.

– Perusteluina käytettiin niitä sirpaletietoja, joita minusta oli kirjattu ylös vuosien mittaan eri lausuntoihin. Joukossa on myös paljon asioita, jotka pitivät paikkansa, mutta koska jokainen tieto on irroitettu asiayhteydestään, lausuntojen perusteella minut saatiin näyttämään epäkelvolta huoltajalta, Ani kertoo.

Hän muistuttaa, ettei itse saanut missään vaiheessa lukea häntä itseään koskevia lausuntoja ja korjata tai selittää niissä olevia tietoja. Vasta lakimiehen avustuksella hän pääsi käsiksi kyseisiin dokumentteihin, joiden sisältö oli järkytys.

– Papereista sai muun muassa sellaisen käsityksen, että minulla on useita miesystäviä, en osaa huolehtia raha-asioistani enkä pysty takaamaan lapselleni pysyvää ja turvallista kotia. Ja että matkustelen holtittomasti ympäri maata ja raahaan pientä lasta mukanani, ettei Alexilla ole yhtään pysyvää suhdetta kehenkään aikuiseen ja niin edelleen, Ani luettelee.

Tosiasia kuitenkin hänen mukaansa oli, että missään vaiheessa Alexissa ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä siitä, että hän olisi voinut huonosti. Mutta sitä viranomaiset eivät voineet tietää; osa heistä tapasi Alexin vain kerran, mutta he olivat silti valmiita todistamaan, että huostaanotto on aiheellinen.

Huostaanottoasia käsiteltiin lopullisesti hallinto-oikeudessa viime helmikuussa, ja vasta siellä Ani sai äänensä lakimiehensä avustuksella kuuluviin. Hänen onnistui todistaa huostaanottoa tukevat lausunnot epätosiksi, ja oikeuden päätökellä Alex palautettiin kotiin äitinsä luokse välittömästi.

Studio55/Elina Rantalainen

Kuvien henkilöt eivät liity juttuun.

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.