Mainos

Työuupumuksesta kärsinyt Jukka: Jouduin eläkkeelle alle nelikymppisenä

Parikymmentä vuotta sitten seinäjokelaisen Jukka Niemen elämässä ei ollut mitään muuta sisältöä kuin työ. Myyntiedustajan ajatukset pyörivät työasioissa aamusta iltaan ja illasta aamuun: Onnistunko huomenna? Pääsenkö myyntitavoitteisiin? Teenkö tarpeeksi hyvää tulosta? Työhuolet olivat lopulta viedä Niemeltä paitsi mielenterveyden myös hengen.

Jukka Niemen viimeiset 6 vuotta työelämässä menivät kiertäessä ympäri maata myyntiedustajan tehtävissä. Työpäivät olivat kuuden tai seitsemän tunnin mittaisia, mutta koska hän yöpyi hotelleissa, työpäivät tuntuivat kestävän ympäri vuorokauden.

− Lopulta elämässäni ei ollut mitään muuta sisältöä, Niemi muistelee.

Alkoholi auttoi rentoutumaan

Jossain vaiheessa Niemi alkoi etsiä alkoholista helpotusta työpaineisiin. Muutama drinkki työpäivän päätteeksi toimi aluksi, mutta lopulta siihen jäikin koukkuun

− Juominen oli ainoa keino rentoutua ja unohtaa työasiat edes hetkeksi. Join kyllä lähes joka ilta tuon viimeisen kuuden vuoden ajan, mutta en koskaan niin paljon, ettenkö olisi päässyt seuraavana aamuna töihin, Niemi sanoo.

Lopulta, kun alkoholikaan ei enää auttanut, Niemi ymmärsi, että jotain on tehtävä.

− Työnantajani hoksasi, että minun kuntoni pettää. Minulla ei ollut enää voimia eikä motivaatiota.

Niemi sanottiin irti.

Takaisin kotiin, äidin hoiviin

− Vaikka jäinkin työttömäksi, tunsin lopulta helpotusta siitä, että pääsin ulos oravanpyörästä. Katsoin peiliin, ja päätin ajatella työasioita vasta sitten kun olen saanut itseni kuntoon, Niemi kertoo.

Mutta avun saaminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin Niemi oli luullut. Hän toivoi saavansa apua paikallisesta mielenterveystoimistosta, mutta ylilääkäri ei ottanut häntä vakavasti, vaan passitti saman tien kotiin.

− Olisin tappanut itseni siihen paikkaan, ovien eteen, jos minulla olisi ollut silloin puukko mukana. Olin henkisesti aivan umpisolmussa, Niemi kertaa tuskaansa.

Jostain löytyi kuitenkin voimaa jatkaa eteenpäin, ja Niemi päätti muuttaa takaisin kotiseudulleen, äitinsä luokse.

− Olihan se rankka päätös 37-vuotiaalle miehelle. Muuttaa nyt äidin luokse, mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja, hän sanoo.

Kourallinen lääkkeitä

Kotiseudulla Niemen oireet otettiin kyllä vakavasti, mutta hänen masennuksensa syihin ei puututtu. Hänelle vain lyötiin resepti kouraan. Vuosien varrella erilaiset uni- ja masennuslääkkeet ovat aiheuttaneet jos jonkinlaisia sivuoireita, ja niihin olisi määrätty aina vain lisää lääkkeitä, mutta Niemellä oli voimaa kieltäytyä niistä.

− Kerrankin kun olin sairaalassa joidenkin sivuoireiden takia, lääkäri määräsi minulle uutta lääkettä, vaikka söin ennestään jo viittä. En suostunut, Niemi sanoo.

Muutenkin hän toivoisi, että kunnat keskittyisivät mieluummin järjestämään esimerkiksi vertaistukea mielenterveyspotilaille kuin lääkitsemään heidät hiljaisiksi. Vaikka onhan lääkkeistäkin hyötyä.

− Sain ainakin nukutuksi. Itse asiassa elämästäni meni 15 vuotta niin, että nukuin 11−14 tuntia yössä, Niemi hymähtää.

"Olisin halunnut takaisin yhteiskunnan jäseneksi"

Puoli vuotta sen jälkeen, kun Niemi oli muuttanut takaisin kotiseudulleen, hän aloitti opinnot yrittäjäopistossa ja haki sitä varten Kelalta koulutustukea.

− Koulu tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Halusin kuitenkin päästä takaisin työelämään, yhteiskunnan täysipainoiseksi jäseneksi.

Tätä ei kuitenkaan Niemelle suotu, sillä Kela ei tukea myöntänyt, vaan suositteli hakeutumaan eläkkeelle. Niinpä Niemestä tuli eläkeläinen ennen kuin hän oli täyttänyt neljääkymmentäkään.

Apu löytyi vertaistoiminnasta

Niemi oli virallisesti sairas ja hän söi masennuslääkkeitä seitsemäntoista vuoden ajan. Toipuminen tapahtui pikkuhiljaa, ja yksi tärkeimmistä tekijöistä oli lopulta tullut eläkepäätös. Se, että pärjäsi taloudellisesti. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ollut mahdollisuus puhua ongelmistaan vertaisryhmässä.

− Jokainen ihminen kaipaa hyväksytyksi tulemista ja myönteistä palautetta. Vertaisryhmässä pääsee tapaamaan samojen ongelmien kanssa painivia ihmisiä. Sellaisia, jotka ymmärtävät, mistä on kyse. On helpottavaa, kun tajuaa, ettei ole ongelmineen yksin, Niemi selittää.

Siinä vaiheessa, kun hän oli päässyt pahimman yli, hän hakeutui tukihenkilökurssille, koska uskoi, että voimia muiden auttamiseen olisi jo tarpeeksi. Ja hän oli oikeassa. Itse asiassa auttamiseen ei tuhraantunut voimia lainkaan, vaan päinvastoin; auttaminen oli hyväksi myös hänelle itselleen.

Tällä hetkellä Jukka Niemen elämä hymyilee. Hän on pärjännyt ilman lääkkeitä melkein neljä vuotta, ja löytänyt elämälleen uutta sisältöä. Nykyisiin harrastuksiin kuuluu muun muassa karaoke ja luontokuvaaminen, joiden kautta hän on löytänyt uusia ystäviä.

Niemi on myös edelleen aktiivisesti vertaistukitoiminnassa mukana. Lisäksi hän vetää projektia, jonka tarkoituksena on saada matalan kynnyksen vertaistukitalo Seinäjoelle. Projektiin on haettu tukea Raha-automaattiyhdistykseltä.

− Joulukuussa pitäisi tulla rahoituspäätös. Siitä riippuu, tuleeko taloa vai ei.


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.