Mainos

Takana 15 vuoden velkahelvetti

Sariitta, 52, on hiljattain päässyt miehensä kanssa eroon 15 vuotta kestäneestä velkahelvetistä. Nyt kun maksettavaa ei enää ole eikä vihaa ja katkeruutta vastaan tarvitse joka päivä taistella, elämä tuntuu oudon tyhjältä.

– 530 euroa. Joka ikinen kuukausi. 15 vuoden ajan. Elämä velan kanssa ei ollut helppoa, mutta selvisimme, Sariitta huokaa.

Velkahelvetti alkoi 1990-luvulla, kun Sariittan sisko otti asuntolainan, jonka takaajaksi Sariittan mies ryhtyi kolmen muun henkilön kanssa. Sariittalla kuten hänen miehelläänkään ei ollut mitään syytä epäillä, etteikö lainan ottanut sisko olisi ollut maksukykyinen. Myönsihän pankki hänelle monen sadan tuhannen markan lainan.

Ajan tapa kuitenkin oli, että pankit syytivät rahaa lähes kaikille sitä haluaville eikä luottotietoja tarkistettu kunhan takaajia löytyi tarpeeksi.

Mies yksin vastuuseen velasta

Hyvin pian selvisi, että lainan ottaneella siskolla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia maksaa sitä takaisin. Niinpä velka lankesi takaajien maksettavaksi. Koska kolme muuta takaajaa todettiin myöhemmin myös maksukyvyttömiksi, vastuu koko velasta jäi Sariittalle ja hänen miehelleen.

– Siskoni talo pakkohuutokaupattiin, ja olimme menettää myös oman talomme. Kiitos loistavien velkaneuvojien, saimme pitää kotimme, Sariitta kertoo.

– Joka tapauksessa jouduimme tulemaan hyvin pienellä toimeen, mutta nälkää emme sentään nähneet. Kun oli oikein paha tilanne, saimme apua seurakunnalta, hän kiittelee.

Ei sijaa katkeruudelle

– Koska velka oli minun siskoni, toki kävimme mieheni kanssa katkeransävyisiä keskusteluita siitä, miksi minä kannustin häntä takaajaksi. Vaikka enhän minä voinut tietää, miten asian laita oli. Luotin siskooni, Sariitta sanoo.

Hän kertoo, että yhden jos toisenkin kerran he olivat miehensä kanssa vähällä lyödä hanskat tiskiin ja lähteä eri suuntiin. Mutta sitten taas, kerta kerran jälkeen, istuttiin alas ja puhuttiin. Päätettiin, että vihalle ja katkeruudelle ei annettaisi talossa sijaa, ja siinä päätöksessä pysyttiin.

– Päätimme selvitä yhdessä, ja niin myös teimme. Pysyimme toistemme tukena, vaikka erosimmekin virtuaalisesti varmaan 70 miljoonaa kertaa.

Enää ei ole, mitä odottaa

Muutama kuukausi sitten koitti viimein se päivä, jota Sariitta miehensä kanssa oli odottanut, ja josta he olivat unelmoineet vuosikaudet. Velan viimeinen maksuerä kuitattiin 3. kesäkuuta.

– Olemme tietenkin onnellisia siitä, että kaikki on nyt ohi, mutta samalla tuntuu jotenkin tyhjältä. Enää ei ole mitään mitä odottaa, Sariitta sanoo.

– Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tuntuu että velka on kantanut meitä, ollut se lanka, joka on pitänyt meidät tiiviisti yhdessä. Nyt kun sitä ei enää ole, tuntuu että olemme täysin tyhjän päällä, hän ihmettelee.

Sariitta kertoo jännittäneensä etukäteen, kun viimeinen maksupäivä oli jo lähellä, että vaihtuuko odotuksen tunteen raivoon ja katkeruuteen menetetyistä vuosista. Näin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut; sellaisille tunteille ei Sariittan huushollissa ole edelleenkään tilaa.

– Vaikka emme vielä olekaan päässeet takaisin normaaliin elämänrytmiin, tämän velkavankeustarinan loppu on joka tapauksessa onnellinen, hän päättää.

Studio55/Elina Rantalainen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.