Mainos

Sisko yritti tappaa Liisan – "En halunnut tehdä rikosilmoitusta"

Kymmenen vuotta sitten oma sisko hyökkäsi Liisan kimppuun. Tapaus on vaivannut Liisaa kaikkien näiden vuosien ajan, kunnes hän keksi kirjoittaa siitä kirjan.

Liisan* sisko lunasti aikoinaan kotitilan. Liisan mukaan sopimukseen kuului, että sisko pitää huolta tilasta sekä hoitaa ikääntyneitä vanhempia. Myöhemmin sisko kieltäytyi vastuusta, mikä aiheutti kärhämää sisarusten välille.

– Meitä oli seitsemän sisarusta. Osa heistä oli samaa mieltä kanssani, että siskon kuuluu pitää kiinni velvollisuudestaan, mutta osa oli eri mieltä. Minä ajoin asiaa kaikista eniten, Liisa kertoo.

– Yksi siskoni puolustus vaatimuksiimme oli, ettei hän ollut hyötynyt mitään kotitilan kaupoista.

Kysymykseeni, olisivatko mahdolliset voitotkin menneet yhteiseen jakoon, en saanut koskaan vastausta.

Vanhempien tontista oli lohkottu kullekin lapselle oma maatilkku. Sisarukset viettivät tilkullaan yleensä vain vapaa-aikaa, mutta Liisa oli muuttanut asumaan järven rannalla sijaitsevaan mökkiin.

Liisa muistelee, että yhtenä päivänä arvostelusta kimpaantunut sisko ja tämän avomies ilmestyivät hänen tontilleen. Liisa oli soutelemassa ja kertoo, että kaksikko yritti kaataa hänen veneensä.

– Pääsin rantaan turvaan, mutta pian he tulivat päälleni tietä pitkin, Liisa sanoo.

Liisa kertoo, että sisko ja tämän avomies kaatoivat hänet maahan ja potkivat häntä. Hyväkuntoisena ihmisenä Liisa sanoo taistelleensa vastaan keppien kanssa ja päässeensä pakoon.

”En halunnut tehdä rikosilmoitusta”

Liisa pääsi turvaan naapurimökille, joka oli hänen veljensä omistuksessa. Poliisi tuli käymään paikalla ja kuulusteli asianomaisia. Sisko ja mies kielsivät tapahtuneen.

– Tapauksen jälkeen he uhkailivat minua ja kävivät särkemässä tavaroitani. En kuitenkaan halunnut tehdä heistä rikosilmoitusta. Tällaista tapahtuu varmaan paljon, mutta se jää suvun keskeiseksi, Liisa tuumaa.

Liisa sanoo, ettei tehnyt rikosilmoitusta, koska pelkäsi sen lisäävän väkivaltaa ja pelkoa.

– Veljeni vaimo, joka on myös paras ystäväni, pelkäsi olla yksin mökillänsä. Luovuin rikosilmoituksesta etupäässä hänen takiaan. Itse olisin kaikesta huolimatta jatkanut asian viemistä eteenpäin, Liisa sanoo.

Liisa kertoo käyneensä lääkärissä pahoinpitelyn jälkeen. Potkut olivat osuneet vain mahaan. Vatsa oli pitkään kipeä, mutta sen vakavampaa ei tapahtunut. Liisan mielestä pahempaa olivat kaikki muut tuntemukset.

– Siskoni uhkasi pihalleni tullessaan tappavansa: ”Nyt me sinut piru kyllä tapetaan. Muut eivät ole mitään vaatimassa ja nyt sinustakin päästään”. Avomies sanoi veneessä aikaisemmin tappavansa, sananmuotoa en enää muista.

Sisko ei tunnusta tekoaan

Liisa kertoo, ettei sisko koskaan myöntänyt tekoaan, vaan yritti aluksi kertoa kaikille, että Liisa on keksinyt koko jutun.

– Hän yritti sotkea myös lapsenlapsensa mukaan tapaukseen. Kun kokoonnuimme sisarusten kanssa myöhemmin selvittämään asiaa, hän sanoi, että lapsetkin todistaisivat, että kävelyllä siellä vain oltiin. Lapset olivat silloin reilusti alle kymmenvuotiaita, eivätkä he olleet edes tapahtumapaikalla, Liisa sanoo.

– Sisareni avomies myönsi siinä tilaisuudessa, että kaikki kertomani oli totta, ja silloin lupasin luopua ilmoituksen teosta.

Muu kiusanteko kuitenkin jatkui, koska äidille haettiin kunnallista edunvalvontaa. Äiti oli jo pahasti dementoitunut, mutta aavisti, että kaikki ei ole kohdallaan, Liisa muistelee.

Liisa myi kotipaikkansa pois, koska pelkäsi olla siellä. Sen jälkeen tilanne rauhoittui sen verran, että muut sisarukset uskalsivat viettää aikaa omilla mökeillään. Sisko luopui tilasta. Näin hän pesi kätensä äidin hoitamisesta, Liisa kertoo.

Toinen sisko rupesi hoitamaan äitiä omaishoidontuella. Seuraavana vuonna äiti nukkui pois.

Kirjoittaminen käy terapiasta

Viime keväänä Liisa menetti yhden läheisen siskon, joka oli antanut tukea Liisalle tässä vanhempia koskevassa asiassa. Kymmenen vuoden takainen päällekarkaus tuli taas mieleen, ja Liisa päätti tehdä asialle jotain.

Liisalle kirjoittaminen on aina ollut helppoa, joten hän purki sydämensä paperille. Syksyllä hän julkaisi 30-sivuisen kirjasen tapauksesta.

– Olin itsekin yllättynyt, että asian käsittely vei näin kauan. Yritin unohtaa tapahtuman, mutta aika ajoin se pulpahti pintaan erilaisten elämäntilanteiden myötä, Liisa sanoo.

– Pahinta tapahtumassa oli, että oma sisko tulee päälle ja tuo vielä miehensä mukaan. Kaksi yhtä vastaan -asettelu on aika raukkamaista. Ja tämä kaikki vain sen takia, että sisko välttyy hoitamasta omaa äitiään, vaikka oli lupautunut tehtävään vuosia aiemmin

Liisa kertoo, ettei ole koskaan aikaisemmin joutunut kokemaan väkivaltaa, eikä hyväksy sitä asioiden ratkaisukeinoksi missään tilanteessa.

– Nyt olen päässyt irti asiasta ja siihen auttoi kirjoittaminen. Se oli minun pelastukseni. Miten käy henkilölle, jolla ei ole voimia käsitellä tällaista tilannetta puhuen tai kirjoittaen. Siirtääkö hän sen kenties seuraavaan heikompaan, Liisa pohtii.

*haastateltavan nimi muutettu

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Colourbox.com


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.