Mainos

"Selvisin kahdesta hengenvaarallisesta kohtauksesta"

Äänekoskelainen psykologian opettaja Jyrki Rossi tietää, miltä hetki ennen kuolemaa tuntuu. Hän on kokenut tuon hetken kahdesti, ja on suorastaan ihme, että hän on yhä hengissä.

Lukinkalvon alainen aivoverenvuoto eli SAV on tappava sairauskohtaus. Noin puolet potilaista menehtyy kahden viikon sisällä kohtauksesta, suurin osa heistä ennen sairaalaan ehtimistä. Jyrki Rossi, 48, on saanut SAV-kohtauksen kahdesti, ja molemmilla kerroilla hänellä on ollut onnea matkassa.

Ensimmäisellä kerralla, syksyllä vuonna 1993, kohtaus varoitti tulostaan, mutta Rossi ei ymmärtänyt kuinka vakavasta asiasta oli kyse, eikä hän siksi ymmärtänyt hälyttää itselleen apua.

– Olin vanhempieni luona kylässä, ja vessassa käydessäni korvani menivät yhtäkkiä lukkoon enkä saanut niitä millään auki. Päätäni särki, ja tokaisinkin vanhemmilleni, että tuntuu kuin päästäni olisi katkennut verisuoni. Huono olo meni kuitenkin ohi levolla ja aspiriinilla, Rossi kertoo.

Hetken levättyään Rossi hyppäsi autoon ja lähti ajamaan kotiinsa, 40 kilometrin päähän. Hän päätti kuitenkin poiketa matkanvarrella kirjakaupassa, ja se päätös pelasti hänen henkensä.

– Olin juuri päässyt sisään kirjakauppaan, kun koin valtavaa kipua päässäni ja lyyhistyin lattialle. Ehdin sanoa, että päähän sattuu ennen kuin menetin tajuntani. Onneksi kirjakaupan henkilökunta toimi ripeästi ja soitti paikalle apua. Ambulanssi oli perillä kahdessa minuutissa.

Epävarmuutta ja kuolemanpelkoa

Puoli vuorokautta myöhemmin Rossi heräsi sairaalasta. Lääkäri sanoi, että seuraavat vuorokaudet olisivat erittäin kriittiset, sillä kyse tosiaan oli aivoverenvuodosta, mutta vuotokohtaa ei löydetty. Niinpä Rossi joutui vain makaamaan ja odottamaan.

Fyysisesti Rossi toipui ennalleen muutamassa viikossa, mutta henkisten haavojen parantumiseen meni kuukausia, ellei vuosia. Tilastojen mukaan hänellä oli vain muutaman prosentin mahdollisuus sairastua uudelleen, mutta hyvästä ennusteesta huolimatta mies pelkäsi uutta kohtausta ja kuolemaa.

– Kun pääsin sairaalasta kahden viikon jälkeen kotiin, en uskaltanut juuri liikkua, koska pelkäsin uutta kohtausta niin paljon. Pääsin kunnolla takaisin kiinni elämään vasta seuraavana keväänä, kun lääkäriystäväni kirjoitti minulle mielialalääkereseptin. Myös läheisten tuki ja keskustelut psykologin kanssa auttoivat minua selviytymään peloistani.

Uusi kohtaus

Nelisen vuotta myöhemmin, juuri kun Rossi oli jättänyt kohtauksen aikaan saamat pelot taakseen, hengenlähtö oli lähellä jälleen. Tällä kertaa SAV-kohtaus yllätti ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia. Elettiin kesäkuuta 1998. Oli varhainen aamu, ja Rossi oli kalassa.

– Olen intohimoinen perhokalastaja, ja tapanani oli jo pitkään ollut lähteä kalaan yöllä. Seisoin keskellä koskea, ja samalla hetkellä kun taimen tarttui perhooni kiinni, sain uuden kohtauksen. Muistan vain hirveän kivun ja ajatuksen, että nyt minä kuolen.

Onneksi lähistöllä liikkui muitakin aamuvirkkuja kalastajia. Puolikuolleen Rossin pelasti eräs eläkeläinen, joka oli lähdössä kokemaan verkkojaan.

– Hän kuuli ulinani ja löysi minut makaamasta litimärkänä erään kesämökin rannalta, mihin virta oli minut kuljettanut. Olin hädin tuskin tajuissani, mutta olin kuulemma sanonut pelastajalleni, että hän saa pitää taimenen, joka kummallista kyllä, oli satimessa mukanani kulkeutuneessa haavissa.

"En enää pelkää kuolemaa"

Nyt, selvittyään hengenvaarallisesta sairaskohtauksesta jo toistamiseen, Rossi toteaa lakanneensa pelkäämästä kuolemaa.

– Siinä vaiheessa, kun tajuaa kuolevansa, ihminen nostaa kädet pystyyn, hyväksyy tapahtuvan ja on ihmeen valmis kuolemaan. Kuolemaa enemmän pelkään sitä hirvittävää kipua, jonka aivoverenvuoto aiheuttaa. Sitä kuvaillaan pahimmaksi, mitä ihminen voi kokea, enkä toivoisi sitä kellekään, Rossi sanoo.

Toisaalta todennäköisyys siihen, että Rossi joutuisi kokemaan saman vielä kolmannen kerran, on lähes olematon. Rossin aivoissa ollut pullistuma, joka aiheutti toisen kohtauksen, paikallistettiin ja korjattiin. Lisäkis Rossi pääsi mukaan aivoverenvuodosta toipuvien seurantaryhmään, ja hänen aivojaan on kuvattu säännöllisesti jo yli kymmenen vuoden ajan. Viimeinen kontrolli on seuraavan vuoden vaihteessa, ja ainakaan toistaiseksi mitään ongelmia ei ole ollut.

Rossi on ollut onnekas myös siinä mielessä, että hänen kokemansa aivoverenvuodot eivät ole aiheuttaneet mitään pysyvää haittaa.

– Oikeastaan on ihme, että olen saanut jäädä eloon, ja vielä suurempi ihme on, että olen täysin työkykyinen, ja pystyn elämään täyttä, onnellista elämää.

Studio55/Elina Rantalainen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.