Mainos

Rintasyövästä selvinnyt Hellevi: Löysin kyhmyn vahingossa

Eräänä kiireisenä aamuna seitsemän vuotta sitten Hellevi* saippuoi suihkussa itsensä tavoistaan poiketen ilman pesusientä. Tämä poikkeus saattoi pelastaa hänen henkensä, sillä levittäessään saippuaa käsin, hän huomasi rinnassaan kyhmyn, joka osoittautui myöhemmin syöväksi.

Aluksi Hellevi ei uskaltanut kertoa löydöksestään kenellekään. Hän ei myöskään varannut aikaa lääkäriin, vaan vitkasteli ja toivoi, että kyhmy katoaisi itsestään. Kahden viikon kuluttua hän lopetti vihdoin asian hautomisen ja kertoi kyhmystä perheelleen.

Pian sen jälkeen varattiin aika lääkärille.

− Pääsin vastaanotolle tosi nopeasti, ja hoitokin järjestyi niin, etten missään vaiheessa joutunut odottelemaan ja kärvistelemään, Hellevi muistelee.

Muiden potilaiden kohtalo pelotti

Rintasyöpä oli jo ehtinyt levitä kainalon imusolmukkeisiin, mutta se ei onneksi ollut kaikkein ärhäköintä laatua. Hellevi tehtiin niin sanottu säästävä leikkaus, jonka jälkeen hän sai sädehoitoa sekä sytostaatteja.

− Rankinta oli, kun jonotin Marian sairaalassa leikkaavan lääkärin vastaanotolle pääsyä ja juttelin erään naisen kanssa, joka kertoi, että oli menossa rintasyöpäleikkaukseen kolmatta kertaa. Silloin mietin, että milloinkohan olen täällä itse uudestaan, Hellevi kertoo

Hellevi kävi koko sairautensa ajan töissä ja eli muutenkin mahdollisimman normaalia elämää, vaikka pelko siitä, ettei hän paranisikaan oli jatkuvasti läsnä.

− Saan kiittää paljosta tytärtäni, joka oli tuolloin 18-vuotias. Hän pelkää pistämistä ja meinasi aina

pyörtyä, mutta silti hän oli urheasti mukanani hoidoissa ja piti kädestäni ja kannusti, kun minulle annettiin sytostaatteja.

Hellevi pääsi fyysisesti siinä mielessä helpolla, että hän ei juuri kärsinyt hoitojen sivuoireista. Ihokaan ei palanut, vaikka sädehoitoa annettiin 25 kertaa. Sädetys oli lähinnä rasittavaa.

− Otti aivan helvetisti päähän, kun piti mennä joka päivä töiden jälkeen sädehoitoon, hän sanoo.

Kova huoli perheestä

Hellevi hoidettiin kuntoon noin vuodessa, mutta virallisesti hänet julistettiin terveeksi kaksi vuotta sitten, kun syövän toteamisesta oli kulunut viisi vuotta. Myös pelko hälveni vasta sitten.

− Eniten minua pelotti perheeni puolesta, Hellevi sanoo.

Perheeseen kuului tyttären lisäksi kaksi poikaa, jotka olivat jo muuttaneet kotoa, ja mies, joka tarvitsi Helleviä ehkä kipeimmin. Häneltä oli amputoitu molemmat jalat sokeritaudin vuoksi, eikä hän pärjännyt kotona ilman vaimoaan. Hellevi oli toiminut miehensä omaishoitajana kymmenen vuoden ajan. Kun Hellevi oli jo selvinnyt syövästä, hänen miehensä kertoi, että oli pelännyt aivan valtavasti myös itsensä puolesta. Sitä, mitä hänelle olisi tapahtunut, jos syöpä olisi kaatanut hänen omaishoitajansa.

− Mieheni on jo kuollut, mutta silloin hän tarvitsi minua koko ajan. En oikeastaan missään vaiheessa voinut itse heittäytyä sairaaksi, vaan koin, että minun piti pysyä vahvana, Hellevi pohtii.

Positiivinen asenne auttaa

Hellevin perheessä on aina voitu puhua kaikista asioista rehellisesti ja kaunistelematta. Hänelle olikin tärkeää, että hän pystyi puhumaan sairaudestaan avoimesti. Perheen kanssa käytiin kaikki vaihtoehdot läpi − myös se pahin, ja tehtiin suunnitelmia, miten selvitään eteenpäin. Myös ystävien tuki oli tärkeää. Erityisesti niiden, jotka olivat käyneet läpi saman.

− En edes tiennyt, että minulla on niin paljon ystäviä. Kukaan ei paennut kuultuaan sairaudestani, Hellevi kiittelee.

Hellevi kuvailee itseään sinnikkääksi ja peräänantamattomaksi luonteeksi. Hänellä on myös aina ollut positiivinen asenne elämään. Syöpähoitojen aikana hän jaksoi pysyä toiveikkaana, vaikka aina se ei ollut helppoa.

− Positiivinen asenne auttaa, hän toteaa.

Mitä aiemmin rintasyöpä löydetään, sitä suuremmalla todennäköisyydellä siitä selviää. Hellevi ei ollut koskaan tutkinut rintojaan, vaikka kaikkia naisia niin kehotetaankin tekemään. Jos Hellevi olisi tapojensa mukaan käyttänyt suihkussa pesusientä, hän tuskin olisi löytänyt kyhmyä ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä.

− Opin kyllä läksyni kerrasta. Nykyään tutkin rintani säännöllisesti ja toivon, että kaikki muutkin tekisivät niin.

*Haastateltavan nimi on muutettu.

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.