Mainos

Pirjo oli menettää henkensä lääkärin huolimattomuusvirheen seurauksena

Ruotsissa asuva Pirjo Vallius on käynyt kuoleman rajalla jo monta kertaa.

Pirjo Vallius muutti Ruotsiin 60-luvun puolivälissä. Hän perusti perheen ja sai kaksi lasta. Perhe kasvoi merkittävästi, kun perheeseen muuttivat myös hänen miehensä kaksi lasta sekä Pirjon sisarentytär.

– Kun alkoholisoituneen isäni mökki paloi, hän joutui asunnottomaksi. Rappioalkoholistin ei ollut helppoa saada asuntoa, ja siksi hän muuttikin meille Ruotsiin ja asui luonamme kaksi vuotta.

Ison perheen elämä mullistui kerralla, kun Pirjo joutui sappikivileikkaukseen vuonna 1976.

– Olin kuolla lääkärin huolimattomuusvirheen takia ja jouduin kolmeksi vuodeksi sairauslomalle ja sen jälkeen kolmeksi vuodeksi osa-aikaiselle sairauseläkkeelle.

Ensimmäisen vuoden aikana Pirjo sai syödä vain juoksevaa ravintoa.

– Myös kaikenlainen nostaminen oli minulta kielletty kokonaisen vuoden ajan, Pirjo muistelee.

Jotta perhe ei olisi ajautunut kaaokseen, Pirjo sai kunnalta avuksi kotihoitajan, joka kävi taloudessa viisi kertaa viikossa neljä tuntia kerrallaan. Kotihoitaja siivosi, laittoi ruokaa ja pesi pyykkiä.

Pirjo ei suostunut eläkkeelle

Lääkärit suosittelivat Pirjolle eläkkeelle jäämistä. Työpaikalleen hiivatehtaalle hän ei olisi pystynyt enää koskaan palaamaan kokopäiväiseksi työntekijäksi. Pirjolle ajatus eläkkeestä oli kuitenkin vieras.

– En voinut hyväksyä, että joutuisin ennenaikaiselle eläkkeelle jo 35-vuotiaana, joten osa-aikaisen sairauseläkkeen aikana aloitin opiskelut aikuiskoulutuksessa. Samaan aikaan sain myös kevyempää työtä hiivatehtaalta, jossa työskentelin puoliaikaisesti.

Pirjo kävi peruskoulun, lukion ja opiskeli lopulta Tukholman yliopistossa sosionomiksi. Koulutus kesti kaikkiaan kuusi vuotta.

– Ne olivat kovat kuusi vuotta. Se oli taistelua elämästä ja kuolemasta.

Pirjo kuitenkin selviytyi ja valmistui vuonna 1986. Valmistuttuaan hän työskenteli ensin pakolais- ja sitten perheoikeussihteerinä. Kovat vuodet olivat hetkeksi ohi.

Leikkiä kuoleman kanssa

Vajaa kymmenen vuotta sitten Pirjo kohtasi uuden koettelemuksen. Oireet alkoivat kovana kuumeena ja vatsakipuna, mutta Pirjo ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta.

– Minulle oli juuri vaihdettu allergialääkkeet, ja oireeni täsmäsivät harvinaisiin sivuvaikutuksiin, joita lääkkeet saattoivat aiheuttaa.

Pirjo uskoi oireiden menevän ohi muutamassa päivässä, mutta kuume jatkui ja vatsakivut pahenivat edelleen.

– Kuudentena vuorokautena keskellä yötä mieheni pakotti minut lähtemään sairaalaan.

Pirjo laitettiin suoraan magneettiröntgeniin, ja tulosten saavuttua hänet kiidätettiin leikkaussaliin. Umpisuoli oli puhjennut jo aiemmin.

– Seuraavana aamuna leikkaava lääkäri tuli kierrokselle ja kysyi minulta vihaisena, miksi en ollut tullut jo aikaisemmin sairaalaan. Jos tapaus olisi sattunut 15 vuotta aiemmin, en olisi selvinnyt hengissä.

Tulehdusarvo yli 400

Viimeisin vakava tapaus sattui kolme vuotta sitten jouluna. Pirjo kärsi jälleen kovasta kuumeesta. Tapaninpäivälle oli varattu matka Suomeen, eikä Pirjo halunnut perua matkaa sairastumisensa takia.

– Pidin pääni, ja matkustimme pariksi päiväksi Kuhmoisiin. Siellä jouduin sitten sairaalahoitoon. Tulehdusarvoni oli yli 200, eikä mittari pystynyt lukemaan enää arvoa.

Hoitohenkilökunta suositteli Pirjolle siirtoa lääninsairaalaan, mutta Pirjo halusi kotiin.

– Lääkäri kirjoitti lausuntoon, ettei potilas suostu jäämään hoitoon ja lähtee matkaan omalla vastuullaan. Kerroin lääkärille, että kotimatkani varrella olisi paras sairaala Ruotsissa, ja menisin sinne heti. Niin sitten lähdin suoraan tiputuksesta laivalle.

Ruotsissa Pirjo hakeutui heti sairaalaan. Sairaalassa kävi ilmi, että kuumetta oli edelleen yli 40 astetta ja tulehdusarvo oli 408.

– Lääkäri totesi, että vain suomalaisella sisulla pystyin selviämään noin pahasta tilanteesta. Taas kerran olin leikkinyt kuoleman kanssa tietämättäni.

Uudeksivuodeksi kotiin

Uudenvuodenaattoon oli enää kaksi päivää, ja Pirjo elätteli toiveita parantumisesta.

– Olin kutsunut meille 26 vierasta aatoksi, joten pyysin saada lähteä sairaalasta, mutta lääkärin mielestä se ei tullut kysymykseenkään, jos kuumetta ei saataisi laskemaan. Siinä vaiheessa kuume oli ollut 40 asteen tienoilla jo yhdeksän päivää, ja sain diagnoosiksi vaikean keuhkokuumeen.

Aattoaamuna kuume oli kuitenkin kuin ihmeen kaupalla laskenut 38 asteeseen, ja Pirjo sai luvan lähteä kotiin. Lääkkeiden ja lepo-ohjeiden kanssa hän suuntasi kotiinsa.

– Tytär oli valmistanut sohvalle paikan, jossa luki suurin kirjaimin äidin paikka. Ilta meni lopulta ihan mukavasti. Kuume uusiutui vielä kolmen viikon kuluttua, mutta sillä kertaa selvisin ilman sairaalahoitoa ja paranin lopulta kunnolla, Pirjo kertoo.

Studio55.fi/Tuuli Lindgren


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.