Mainos

Pentti löysi salatun isänsä 65-vuotiaana – Lue koskettava tarina

Pentti vierasti isäänsä koko lapsuutensa. Aikuisuuden kynnyksellä hänelle selvisi, että hänen oikea isänsä on itävaltalainen sotilas, joka lähti Suomesta ennen poikansa syntymää. Useiden etsintöjen ja vuosikymmenten jälkeen Pentti löysi juurensa.

Pentti Fleischistä tuntui lapsena, ettei isä käyttäydy niin kuin isän kuuluisi. Yhtenä iltana 18-vuotias Pentti ihmetteli tädilleen, miksi isä on niin ilkeä. Täti paljasti suuren salaisuuden: mies ei ole Pentin oikea isä.

Pentti sai kuulla, että hänen biologinen isänsä on itävaltalainen, joka taisteli toisen maailmansodan aikana saksalaisten joukoissa. Sotilaan tie johti Suomeen, jossa hän tutustui Pentin äitiin. Pentti syntyi jatkosodan loppuvaiheilla vuonna 1944, jolloin tuore isä oli jo poistunut maasta.

– Pidin asian salassa vuosia. Vuonna 1977 yritin löytää isäni Punaisen Ristin kautta, mutta etsintä tyssäsi, kun isän nimestä uupui s-kirjain. Jonakin vuonna yritin uudestaan, tuloksetta. Olin melkein haudannut koko ajatuksen, kunnes päädyin Kadonneen jäljillä -ohjelmaan, Pentti kertoo.

Tv-ohjelma avuksi

Pentin tytär oli ilmoittanut isänsä ohjelmaan ja oli Pentin mukana kuvausryhmän haastattelussa maaliskuussa 2010. Tunnin keskustelun jälkeen hanketta epäröitiin. Kannattaako isän etsintä? Onkohan mies enää elossa, sillä hänen pitäisi olla jo 95-vuotias? Sovittiin, että tehdään ensin tiedusteluja, ennen kuin hylätään ajatus.

Pentti soitti Norjan sukulaisille ja sai tietoa kirjailijasta, joka on paneutunut sotahistoriaan. Hänen kauttaan löytyi toinen suomalainen kirjailija, joka tiesi kertoa, että Saksalaisten sotilaiden lapset ry voi auttaa sukujuurien etsinnässä. Pentti kertoi löydöstään kuvausryhmälle, joka jatkoi tiedustelutyötä.

– Muutaman kuukauden päästä lähdimme kuvausryhmän ja saksan kielen tulkin kanssa Innsbruckiin, Pentti sanoo.

Isän jäljillä

Innsbruckista juna kuljetti etsintäpartion Bregenziin. Oskar Fleisch -nimistä miestä kyseltiin ensin vanhustenkodista. Kävi ilmi, että sen niminen henkilö on tehnyt eräälle naiselle lattian. Toimistosta löytyi firman nimi, ja muutaman päivän päästä kuvausryhmä oli liikkeen oven takana.

Lattiafirmaa hoitava mies vahvisti, että talossa asuu Oskar Fleisch, mutta tämä on vasta 70-vuotias. Herra Fleischia kuitenkin jututettiin, ja kävi ilmi, että hän on Pentin isän serkku.

– On kuulemma yleistä, että suvussa kulkevat myös samat etunimet. Serkku kertoi, että isä elää ja on hyvissä voimissa. Se tuntui hurjalta, Pentti muistelee.

Pentti sai kuulla, että hänellä on kaksi veljeä elossa. Yksi on kuollut. Suvun valokuvien katselun jälkeen otettiin yhteyttä veljiin ja sovittiin tapaaminen seuraavalle päivälle.

– Veljien vaimot sanoivat heti, ettei sukulaisuussuhteesta voi erehtyä. Olen velipojan kaksoisolento. Minä olen kuulemma kaikista eniten isän näköinen, Pentti iloitsee.

Uudelle sukulaiselle kohotettiin maljat. Pentti odotti jännittyneenä seuraavaa päivää, josta tuli matkan kohokohta. 65 vuoden iässä hän tapasi vihdoin isänsä.

Paluu menneisyyteen

Isä asui kotonaan yksin ja kävi mielellään gasthausissa pelaamassa korttia. Samaisen korttipöydän ääressä isä istui, kun veljet kävivät kertomassa hänelle pian saapuvasta vieraasta. Pentti odotti jännittyneenä ulkona.

– Ei minua pelottanut. Tuntuu, että olen jo kerran hyväksynyt isän katoamisen. Itku minulle tuli siitä onnesta, että löysin vihdoin isäni. Arvelutti kuitenkin, minkälaisen vastaanoton minä saan. En tiennyt, tietääkö isä, kenet hän tapaa, Pentti muistelee tunnelmia ennen tapaamista.

Veli vei Pentin isän luokse, ja miehet kättelivät. Veli esitteli isälle, että tässä on sinun poikasi.

– Äiti oli kertonut, että isä tiesi minusta. Isälle en ollut ilmeisesti niin suuri yllätys kuin veljille, Pentti tuumaa.

Pentti näytti isälleen kuvan, jossa hän on pienenä äitinsä sylissä. Isä silitti kuvaa ja vaipui hetkeksi muistoihin.

Isä ja äiti tunsivat muutaman vuoden Petsamossa. Äiti oli oppinut saksaa ja toimi tulkkina, kun saksalaisia joukkoja oli Suomessa. Kun isä lähti Suomesta saksalaisjoukkojen mukana, hän tiesi tulevasta lapsesta.

– Isä ei kuulemma enää voinut ottaa yhteyttä. Hän oli ollut vuoden Ranskassa vankileirillä. Sieltä selvittyään hän painoi vain 50 kiloa, Pentti kertoo.

– Kun tapasin isäni, tuntui kuin kivi olisi tipahtanut sydämeltä. Olin jo menettänyt toivoni. Enpä tiedä, olisinko ottanut kuvausryhmään yhteyttä ilman tytärtäni, Pentti miettii.

Uusi suku, uudet kujeet

Pentti on vieraillut useaan otteeseen Itävallassa ja ottanut molemmat tyttärensäkin mukaan matkoille. Uudet perheenjäsenet ovat kilvan järjestäneet grillijuhlia Suomen sukulaisilleen. Veljien perheiden lisäksi Pentillä on Itävallassa yli kaksisataa serkkua. Pentti pääsi juhlimaan myös isänsä 96-vuotispäiviä.

Isä jaksoi tulla vastavierailulle Suomeen. Hän tapasi myös Pentin äidin yli 60 vuoden eron jälkeen. Äiti empi aluksi, mutta suostui tapaamiseen.

– Isä halusi ostaa kukkia äidille. Hehän olivat kuin nuori pari. Äitikin on tapaamisen jälkeen ollut iloinen ja kysellyt isän kuulumisia, Pentti kertoo.

Huhtikuussa 2012 Itävallasta tuli suru-uutisia: isä on kuollut. Isä oli kaatunut, mutta pystynyt itse hälyttämään apua. Veli oli isän vierellä sairaalassa, kun tämä nukkui pois.

– Vanhuuttaan isä kuoli. Sydän nähtävästi petti. Hän oli loppuun saakka pirteä ja täysjärkinen. Äidinkin kanssa he muistelivat menneitä, Pentti toteaa.

Pentti ehti kysyä isältä, voisiko hän ottaa isän sukunimen. Isällä ja veljillä ei ollut mitään sitä vastaan. Isän poismenon jälkeen toinen veli tuli kuitenkin toisiin aatoksiin. Pentti sai selvitettyä, ettei hän tarvitsen nimenvaihtoon veljen lupaa. Pitkän prosessin jälkeen Pentti on nyt samanniminen kuin biologinen isänsä.

Pentti on opetellut saksaa ja pitää yhteyttä Itävaltaan sähköpostitse. Lukuisten vierailujen jälkeen valkoiset alpit tuntuvat jo kotoisilta. Pentti on suunnitellut muuttavansa isänsä kotimaahan sitten, kun hänen morsiamensakin pääsee irti työelämästä.

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Pentti Fleisch, Colourbox.com


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.