Mainos

Mikin tarina: Tällaista on elää aivovamman kanssa

– Tällaista tää on. Kun aamulla tapahtuu, niin aina illalla ei muista enää. Mutta kai tää on mun kohtalo. Tää on mun elämä nyt.

Vantaalainen Mikki, 59, kaatui tapaturmaisesti vuonna 2010. Mies heräsi sairaalassa koomapäivien jälkeen. Lääkärit ehtivät jo epäillä, herääkö vakavan aivovamman saaneena koskaan. Mikki ei osannut puhua, syödä tai kävellä enää.

– Kännykkä reistailee. Se on kato rakas laite mulle. Siinä on mun kaikki tärkeät kuvat ja musiikki. Mä oon Elvis-fani. Ja Beatlesia kuuntelen. Sitten on se englantilainen bändi, jolla on se hyvä basisti. Mikäs se nyt olikaan, Mikki hakee.


Vaikeasta vammasta pysyviä oireita


Suomessa tapahtuu vuosittain noin 5 000 ensimmäistä kertaa sairaalahoitoa vaativaa aivovammaa. Aivovammat vaihtelevat hyvin lievistä aivotärähdyksistä erittäin vakaviin vammoihin. Vuosittain aivovammaan menehtyy Suomessa noin tuhat henkilöä, suurin osa välittömästi.

Vaikeasta vammasta jää lähes aina pysyviä oireita. Mikin muisti temppuilee edelleen. Muistoja tulvii yhtenään, katse on skarppi ja kädenpuristus jämäkkä. On kuitenkin vaikea erottaa vakuuttavasta puheesta tosi. Ikkunalaudalla vahtii oman pojan koirapehmolelu.

Kotitöitäkin on joutunut opettelemaan uudelleen. Kaikkea ei saakaan enää valmiina.

– Katos no noi nyt on eilisen jäljiltä, mutta kyllä me omat huoneet täällä siivotaan, ja iltapalaa tehdään, Mikki esittelee huonettaan Attendo Aarnikodissa.

Mikki hoitaa myös hygieniansa ja ulkoilee päivittäin, ilman rollaattoria. Lenkillä puhetta riittää. On vaikea uskoa, että sama mies makasi täysin vuodepotilaana kolme vuotta sitten.

– Ei me hissiä tarvita, nämä portaat tekee mulle vaan hyvää. Joka päivä mä kävelen, tunnin verran. Tarvin happea! Ja junia kun katselee, niin tulee ihan lapsuus mieleen. Tossa oli sellainen puutalo, sekin paloi. Pienenä juoksin sitä loimua katsomaan.


Kipinä kävelystä


Aivovamma aiheutuu yleisimmin kaatumisen tai putoamisen yhteydessä tai liikenneonnettomuudessa. Noin 5 % johtuu väkivaltatapahtumista.

– En muista mitään kaatumisesta. Heräsin sairaalassa, ja maailma oli mennyt sekaisin, Mikki sanoo.

Vuonna 2011 Mikki siirrettiin Katriinan sairaalasta Attendo Lustikullan hoivakotiin Vantaalle. Alussa mies oli täysin 3-4 hoitajan avun varassa ja liikkui pyörätuolissa. Kädet toimivat jo, mutta niissä ei ollut puristusvoimaa. Apua tarvittiin jokaiseen pieneenkin päivittäiseen toimeen. Välillä oli epäselvää, missä nyt ollaan ja mitä ympärillä tapahtuu. Ohjeiden vastaanottaminen ei onnistunut.

Kuntoutuminen lähti pienin askelin. Hoitajat yhdessä suunnittelivat, miten edettäisiin. Alku oli hankalaa, Aarnikodin johtaja Auli Hoffström myöntää. Kuntoutumista kun ei voi pakottaa, vaan asukkaan täytyy itse haluta kuntoutua. Motivaation löytäminen on joskus haasteellista. Aivovamman saanut ihminen on uusi persoona myös itselleen - pitää opetella tutustumaan uuteen minään, kykyihin ja taitoihin.

– Hoitaja on avainasemassa ja tuo persoonallaan hyvää tunnelmaa. Jatkuva kannustaminen sytyttää kipinän, mutta se vie aikaa. Mistä löydämme asukkaan kanssa tunteen, että hän on edelleen arvokas ihminen? Hoitajan täytyy heittäytyä hetkeen, ja osata huomioida pienikin onnistuminen, Hoffström tuumii.

Mikin kipinä oli kävelyn opettelu. Haave itsenäisemmästä otteesta elämään kannusti. Pikkuhiljaa mies otti itse ruokaa, voiteli oman leipänsä, otti askelia itse. Toipuminen sujui hyvin, ja joulukuussa 2013 Mikki muutti Attendon sisällä toiseen hoivakotiin, Aarnikotiin. Oikeanlainen kuntoutuspolku oli löytynyt.

Miltä tuntuu opetella uudelleen kävelemään? Mikki ei osaa sanoa. Hankalaahan sitä on kuvata, ja ajanjaksoa ei mielellään niin tarkasti muistellakaan.


– Vaikeaa se oli. Mutta apuvälineiden kanssa kun mentiin, välillä sai pysähtyä lepäämään. Ei sitä oikein muuta osaa sanoa.


Asiallista kontaktia


– Täällä me joskus syödään ja tässä on kioski, kovasti lototaan, mutta kaikki hävitään. On se vaan iso raha tällaiselle työttömälle. Jos voitto tulisi, niin lähtisin Malagaan ja sitten N-kirjaimella alkavaan Afrikan maahan. Kyllä ne paikat mua kiinnostaa, Mikki kertoo.

Todellisuudessa tavoite on päästä kevyempään asumismuotoon. Sosiaalisia taitoja pitää vielä opetella; porukkaan kuulumisen tunne on tärkeä osa kuntoutumista. Kontaktia, asiallista sellaista, pitää osata ottaa. Nyt on jo löytynyt korttipelikavereita, ja uimassakin on kiva käydä.

Attendo Aarnikodin 15 asukkaasta 2-3 kuntoutuu eteenpäin ja muut ovat vakituisia asukkaita. Mikillä kipinä toipumiseen on vahva. Omaan kotiin olisi päästävä.


Asukkaat lähiseuduilta


Asukkaat hoivakoteihin tulevat lähialueiden asumis- ja vammaispalvelujen kautta. Aarnikodin kaikki asukkaat ovat vantaalaisia. Vantaan kaupungin asumispalvelujen päällikön Armi Rintalan mukaan hyvä yhteistyö palveluntuottajan kanssa on tärkeää asiakkaiden yksilöllisten suunnitelmien toteuttamisessa.

– Tavoitteet asumiselle laaditaan yhdessä asiakkaan, palveluntuottajan ja kaupungin kanssa ja kirjataan asiakkaan palvelusuunnitelmaan.

Rintalan mukaan yhteistyö Attendon kanssa on ollut hyvää ja vuorovaikutus avointa.
– Heillä on myös ollut valmiuksia ja motivaatiota ottaa vastaan runsaastikin kuntoutusta tarvitsevia asiakkaita, Rintala sanoo.


Itsenäistä elämää


Auli Hoffströmin mukaan asukkaan elämää ei voi liikaa rajoittaa. Hoitohenkilökunnalta vaatii rohkeutta antaa asukkaiden päättää itse menoistaan, aina toki kykyjensä mukaan. Lustikullan hoivakotivuosina Mikki oli tuttu näky läheisen kauppakeskuksen kioskilla. Rollaattorilla pääsi liikkumaan, vaikka lotosta ei voittoja tullutkaan.

Suomessa on arviolta yli 100 000 aivovamman jälkitiloista kärsivää henkilöä. Lievän aivovamman saaneista suurin osa palaa työelämään, ja vaikeasti aivovammautuneista töihin palaa alle 20 %.

Täysin itsenäiseen asumiseen ei Mikistä enää ole. Unelma omasta, itsenäisemmästä kodista hypähtelee puheessa jatkuvasti. Sitten kun. Sitten kun. Nyt Mikki käy kotilomilla kerran pari kuukaudessa, jos haluaa. Jalkapalloa pitäisi vielä päästä pelaamaan.

– Kyllä mä muistan kun tein maalin, kun valmentaja huusi mulle. Olin vasen pakki ja vähän hätäännyin, tulihan se maali, mutta kun se meni omaan. Sellaista se elämä joskus on.


Faktaa aivovammoista

  • Aivovammoista 65 % syntyy kaatumis- ja putoamistapaturmissa, 20 % liikenneonnettomuuksissa, 5 % väkivaltatapahtumissa ja loput sekalaisista syistä.
  • Vakavista työikäisten vammoista noin 60 - 70 % johtuu liikenneonnettomuuksista.
  • Vanhuksilla kaatumiset ovat vakavien vammojen tavallisin syy.
  • Riskiryhmiä ovat erityisesti 16 - 25 –vuotiaat miehet sekä yli 70-vuotiaat.
  • Kaikista aivovammoista noin 2/3 sattuu miehille.
  • Aivovamma on alle 45-vuotiaiden aikuisten yleisin välitön kuolinsyy.
  • Noin puolet aivovammoista syntyy alkoholin vaikutuksen alaisena.
  • Enemmistö aivovammoista on lieviä vammoja, joita edelleen arkikielessä usein nimitetään aivotärähdyksiksi (commotio cerebri). Kaikista aivovammoista yli 90 % on tähän luokkaan kuuluvia.

Lähde Deski.fi

Mitä sinun tulisi tietää aivovammoista? Katso!

Neurologiasiantuntija Olli Tenovuon mukaan useampi suomalainen kuin uskommekaan kärsii esimerkiksi masennuksesta tai persoonan, psyykeen tai toimintakyvyn muutoksesta, jonka taustalla piilee jopa kauan sitten saatu aivovamma.

Katso Tenovuon haastattelu:

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.