Mainos

Maria tapasi miehensä jo oppikoulussa – saivat toisensa vasta 50-vuotiaana

Maria*, 66, tapasi 40-vuotiaana koulun luokkakokouksessa elämänsä miehen, mutta molempien haastava elämäntilanne pakotti heidät erilleen. 10 vuoden päästä he tapasivat uudelleen, ja aloittivat rakastavan elämän yhdessä. Kunnes vain seitsemän vuoden avioliiton jälkeen elämä vei taas miehen pois Marialta.

Kaikki alkoi oppikoulun toisella luokalla. Samalla luokalla oleva Timo* oli niin ihastunut Mariaan, että toi hänelle ruskeassa paperipussissa sormuksen. Koko kouluajan Maria ja Timo olivat samalla luokalla, ja valmistuivat samaan aikaan myös ylioppilaiksi. Ihastuminen jäi lyhyeksi varhaisteini-iän tapahtumaksi.

Jotain kuitenkin jäi ihastumisesta jäljelle. Seuraavan kerran he tapasivat vasta kymmenien vuosien päästä ylioppilasluokan luokkakokouksessa, ollessaan 39-vuotiaita.

– Se oli kuin valo olisi syttynyt ihmisen elämään, Maria kuvailee.

Rakkauden syttyminen ei kuitenkaan ollut ongelmatonta. Molemmat olivat tahoillaan naimisissa ja elivät kiireisimpiä perhe-elämän ruuhkavuosia. Kummallakin oli kasi lasta, vieläpä saman ikäiset.

Maria ja Timo puhuivat läpi koko yön, mutta ymmärsivät suhteen mahdottomuuden. Aamulla he soittivat haikeina toisilleen.

– Olisit juuri se ihminen, jonka kanssa haluaisin olla, Maria muistelee heidän sanoneen toisilleen.

Vastuuntuntoisina ihmisinä molemmat päätyivät jatkamaan olemassa olevissa suhteissaan. Tiet jatkuivat eri suuntiin.

Rakkauden huumaa

Kului kymmenen vuotta ilman minkäänlaista yhteydenpitoa. Marian avioliitto oli jo ehtinyt päättyä eroon, kun koitti aika uudelle luokkatapaamiselle. Kumpikaan ei tiennyt, olisiko toinen tulossa myös uuteen tapaamiseen.

Unohdettu rakkaus leimahti välittömästi. Kädet löysivät toiset, eikä mikään enää voinut tulla heidän väliinsä.

– Totesimme, että kauan olemme hakeneet ja etsineet, ja tässä se on.

Marian avioliitto oli kariutunut jo paljon aikaisemmin, ja Timo oli suhteessaan eron partaalla. Välissä Marialla oli myös ollut muutama lyhyempi suhde, jotka olivat kuitenkin epäonnistuneet.

Suhteen alku ei kuitenkaan ollut helppo. Timon avioero oli raskas, ja perheen kriisit vaikuttivat myös Marian ja Timon suhteeseen. Pari oli kotoisin eri paikkakunnilta, ja Timo muutti jopa yrityksensä mukanaan Marian luokse.

– 50 vuoteen en ollut koskaan ymmärtänyt, mitä rakkaus oikeasti on. Timon kanssa saatoin olla ihan oma itseni, hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin olen.

Pari osti varsin nopeasti yhteisen omakotitalon. Joulukuussa vuonna 1999 vietettiin häitä.

Maria ja Timo alkoivat elää nuoruuttaan uudelleen. Nuoruudesta tuttu musiikki ja elokuvat nousivat jälleen ajankohtaisiksi. He myös matkustelivat paljon.

– Se oli ihanaa, aivan ihanaa aikaa.

Yllättävä poismeno muutti elämän

Onni olisi varmasti kestänyt loppuelämän ilman suurta epäonnea matkassa. Työmatkallaan Ranskan Provencessa Timo menehtyi yllättäen, ilman ennakkovaroitusta.

Mitään ei ollut tehtävissä.

Maria matkusti heti Etelä-Ranskaan nähdäkseen Timon, sillä oli lähes mahdotonta uskoa, että hänen poismenonsa oli totta. Hän halusi kohdata Timon vielä viimeisen kerran, ennen kuin kaikki olisi ohi.

– Suhteemme oli lyhyt, romanttinen ja täynnä valoa. Suorastaan loimme onnea ympärillemme, Maria kuvailee.

– Riidelläkään ei koskaan tarvinnut, luimme toisiamme ilman sanoja. Timon kanssa oli sellainen olo, että olen löytänyt puuttuvan palaseni, joka tekee minusta ehyen ihmisen.

Ennen menehtymistään Timo oli ollut väsynyt useamman kuukauden ajan. Tutkimuksissa ei kuitenkaan löytynyt mitään.

– Lääkäri ei ollut ajan tasalla eikä tutkimuksia tehty riittävästi.

Timon poismeno oli Marian elämän traagisin tapahtuma. Alkoi useamman vuoden pimeä tunneli, jonka päässä ei näkynyt valoa.

Neljä kuukautta Timon menehtymisen jälkeen Maria sairastui itse syöpään, ja ajautui pitkään sairauskierteeseen. Hän oli vähällä menettää kyvyn kävellä, ja joutui sen vuoksi suureen selkäleikkaukseen.

Fyysinen jaksaminen oli nollassa.

– Suhtauduin syöpääni hyvin kevyesti, koska olin valmis lähtemään Timon perässä. Onneksi ympärilläni olivat rakastavat läheiset ja ihana terapeutti, jonka kanssa tein töitä lähes kaksi vuotta.

– Se oli hyvin vaikeaa aikaa. Menetys oli niin valtava, että fyysinen kuntoni romahti useaksi vuodeksi.

Elämä voittaa

Yhdestä asiasta Maria on Timolle erityisen kiitollinen.

– Omilla lapsillani oli huonot kokemukset biologisesta isästään. Timon myötä lapseni oppivat ymmärtämään, mitä tarkoittaa välittäminen, rakkaus, vastuuntunto ja toisista huolehtiminen. He oppivat elämän kannalta välttämättömät perusasiat Timolta.

Marian edellistä avioliittoa leimasi miehen alkoholismi, joka lopulta oli myös syy eropäätökseen. Sama syy oli taustalla myös Timon rikkoutuneessa liitossa.

Sairauksista toivuttuaan Maria koki, että elämä alkoi vähitellen voittaa. Maria kuvailee itseään ”vauhti-ihmiseksi”, joka on aina tykännyt mennä ja tehdä. Päivät täyttyvät nuoruuden harrastuksista, kuten maalaamisesta, konserteista ja matkustelusta. Toscanan kiertomatkalla hurahti kymmenen päivää ja Englannissa pari viikkoa.

Elämänsä miehen menetyksestä Maria ei ole kuitenkaan koskaan täysin toipunut.

– Menetykseen on vain totuttava, se kulkee loppuelämän mukana. Sen yli ei vain voi kävellä. Se on kuin seuralainen.

Ei tarvetta uudelle suhteelle

Mutta Maria ei ole jäänyt kokonaan yksin. Hänellä on laaja sosiaalinen verkosto ja rakastava perhe. Erityisesti valoa päiviin tuovat hänen poikansa viisivuotiaat kaksoset.

Yksin jääminen ja yksinäisyys eivät ole sama asia. Moni toivoisi kumppania rinnalleen eläkepäivilläänkin, mutta Maria ei toistaiseksi näe tarvetta uudelle suhteelle.

– Sitä vain kysyy itseltään, että miksi pitäisi olla mies rinnalla? En ole kuitenkaan yksinäinen ja minulla on oma tukiyhteisöni ympärillä.

Vaikka Timo on edelleen läsnä Marian elämässä hänen ajatuksissaan ja keskusteluissa läheisten kanssa, hän ei koe takertuneensa menneeseen. Hän elää vahvasti tässä hetkessä ja luottaa siihen, että huominen voi tuoda tullessaan mitä tahansa.

– Mieheni rakkaus kulkee edelleen päivissäni mukana, ja kaiken epätoivon ja murheen jälkeen suru on jäänyt seurakseni. Päiväni täyttyvät silti usein ilosta. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia.

* Henkilöiden nimet muutettu

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.